Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelisit tällaisista aikuisista lapsista?
21.12.2010 |
Toinen otti vaimon parikymppisenä, toisen naisen muutaman vuoden päästä ja jätti kaksosia odottavan vaimonsa toisen takia. On kolmikymppisenä töissä, aiemmat työt pitänyt äidin tai vaimon pakottaa hakemaan, kun päivät kului tietokoneella pelatessa vielä kahden lapsen (uuden vaimon kanssa)isänäkin (kaksoset kuoli keskosina). Odotti vielä aikuisena vanhempien maksavan hänelle ajokortin.
Toinen oli vaimonsa kanssa 9v, jätti myös raskaana olevan vaimonsa päälle kolmikymppisenä, kolme yhteistä lasta ennestään. Ja toisen naisen takia tämäkin. Samoin äiti sekä vaimo pakottanut hakemaan töitä kun perheellä ollut tiukkaa, se että vanhemmat maksaa rästivuokrat ja auton korjaukset ja vaimo seisoo leipäjonossa, tekee kahta työtä ja luottotiedot menneet ei ole ollut riittävä motivaatio hakeutua töihin, koska tavistyöt ei "taiteilijalle" sovi. Taiteellaan tienasi n. 300e/kk.
Tuntisitko ylpeyttä näiden miesten vanhempina tai isovanhempina?
Kommentit (14)
pojistani irti ja antaa heidän elää omaa elämäänsä ja ottaa vastuun omasta elämästään.
En ajatellut koko elämääni roikkua napanuorassa kiinni ja kokea syyllisyyttä heidän valinnoistaan. On ihan tervettä kantaa itse vastuu omista teoistaan.
Myös omien poikien aikuisena.
Varmasti tulet yrittämäänm kaikkesi, mutta tulet silti kokemaan huolta, pettymystä syyllisyyttä ja surua vielä moneen kertaan niiden aikuisten lastesi (tyttöjen ja poikien) takia. Sittenkin, vaikka ne onnistuisivat ihan erinomaisesti. VAnhemmuus vaan on sellaista, että se ei lakkaa, ja huoli pysyy ainakin siihen asti kun lapset lasketaan hautaan. VAikka joku vanhainkotimummo, kyllä jossain satavuotissyntymäpäivähaastattelussa kerran lehdessä totesi, että "kyllä tää nyt jo vähän helpottaa kun kuopuskin pääsi jo eläkkeelle..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VAnhemmuus vaan on sellaista, että se ei lakkaa, ja huoli pysyy ainakin siihen asti kun lapset lasketaan hautaan. VAikka joku vanhainkotimummo, kyllä jossain satavuotissyntymäpäivähaastattelussa kerran lehdessä totesi, että "kyllä tää nyt jo vähän helpottaa kun kuopuskin pääsi jo eläkkeelle..."
jos aletaan seurustella nuorena. Voi käydä että toinen kasvaa vastuuseen, toinen ei.
tuollaisten kanssa edes tekemisiin!
Ainiin, palstalta tietenkin.
joista tulen huolehtimaan koko ikäni. Olen jo nyt tehnyt päätöksiä siitä, minkälainen äiti ja anoppi haluan olla aikuisille lapsilleni.
Tässä niistä muutamia:
- lapseni saavat kokeilla siipiään ja tehdä omia ratkaisuja, joihin en puutu
- en tunkeudu heidän koteihinsa kutsumatta, soitan aina, että saako tulla
- en siivoa heidän puolestaan, en käy kaupassa heidän puolestaan
- kun/jos lapseni opiskelevat, autan toki taloudellisesti mutta en ole raha-automaatti. Lasteni on itse opittava rahan arvo ja mentävä töihin ennemmin kuin kerjättävä äidiltä rahaa. Silti en aio rikkaana istua rahakasojen päällä ja katsella, miten toiset sinnittelevät.
- kun lapseni saa ensimmäisen lapsensa, annan lahjaksi siivoojan, joka käy kaksi kertaa kuussa. Tämä siis olettaen, että oma taloudellinen tilanteeni on kunnossa.
- en tuomitse poikieni tyttöystäviä/puolisoita, vaikka olisivat kuinka epämieluisia. Olen heille aina kohtelias, vaikka saisin takaisin vain töykeää käytöstä. Käyttäydyn kuin aikuinen eli annan ainakin pojilleni mallin siitä, miten aikuiset hoitavat ihmissuhteitaan. En ala kinata tai haukkua tai jättää kutsumatta joulupöytään tai tehdä mitään muutakaan pikkukiusaa.
- Lastenlasten kanssa noudatan vanhempien toivomuksia, vaikka ne mielestäni olisivat kuinka naurettavia. Toivon tietysti, että saisin olla lastenlasten kanssa niin kuin omassa kodissani olisin, mutta he eivät ole minun lapsiani, joten tottakai teen niin kuin vanhemmat haluavat.
- haluan osallistua lastenlasteni elämään mutta en ruve hoitoautomaatiksi. Hoidan heitä silloin tällöin mutta en joka päivä. Tämä olettaen, että vanhemmat haluavat lapsilleen isovanhemman.
Ja kyllä vain. Olen antanut poikien kasvaa irti minusta ja opettanut, että omista valinnoista otetaan vastuu. Äiti ei tule aina auttamaan.
Kotiin saa tulla jos elämä kolhii ja lapsiani he ovat aina. Mutta olen niin törkeä äiti, että en aio koko ikääni ottaa vastuuta heidän elämästään.
Eli jos parkuvat aikuisina kapakan tiskillä, että vaimo jätti ja kaikki menee päin persettä ja on pakko ryypätä, se johtuu siitä, että äiti oli sitä ja tätä, en aio kantaa syyllisyyttä kaikesta huolimatta.
pojistani irti ja antaa heidän elää omaa elämäänsä ja ottaa vastuun omasta elämästään.
En ajatellut koko elämääni roikkua napanuorassa kiinni ja kokea syyllisyyttä heidän valinnoistaan. On ihan tervettä kantaa itse vastuu omista teoistaan.
Myös omien poikien aikuisena.
Varmasti tulet yrittämäänm kaikkesi, mutta tulet silti kokemaan huolta, pettymystä syyllisyyttä ja surua vielä moneen kertaan niiden aikuisten lastesi (tyttöjen ja poikien) takia. Sittenkin, vaikka ne onnistuisivat ihan erinomaisesti. VAnhemmuus vaan on sellaista, että se ei lakkaa, ja huoli pysyy ainakin siihen asti kun lapset lasketaan hautaan. VAikka joku vanhainkotimummo, kyllä jossain satavuotissyntymäpäivähaastattelussa kerran lehdessä totesi, että "kyllä tää nyt jo vähän helpottaa kun kuopuskin pääsi jo eläkkeelle..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämäämme noin paljon, että olisi palkannut siivoojankin POIKANSA kotiin. Hei haloo, se on myös minun kotini eli meidän perheen koti.
joista tulen huolehtimaan koko ikäni. Olen jo nyt tehnyt päätöksiä siitä, minkälainen äiti ja anoppi haluan olla aikuisille lapsilleni.
Tässä niistä muutamia:
- lapseni saavat kokeilla siipiään ja tehdä omia ratkaisuja, joihin en puutu
- en tunkeudu heidän koteihinsa kutsumatta, soitan aina, että saako tulla
- en siivoa heidän puolestaan, en käy kaupassa heidän puolestaan
- kun/jos lapseni opiskelevat, autan toki taloudellisesti mutta en ole raha-automaatti. Lasteni on itse opittava rahan arvo ja mentävä töihin ennemmin kuin kerjättävä äidiltä rahaa. Silti en aio rikkaana istua rahakasojen päällä ja katsella, miten toiset sinnittelevät.
- kun lapseni saa ensimmäisen lapsensa, annan lahjaksi siivoojan, joka käy kaksi kertaa kuussa. Tämä siis olettaen, että oma taloudellinen tilanteeni on kunnossa.
- en tuomitse poikieni tyttöystäviä/puolisoita, vaikka olisivat kuinka epämieluisia. Olen heille aina kohtelias, vaikka saisin takaisin vain töykeää käytöstä. Käyttäydyn kuin aikuinen eli annan ainakin pojilleni mallin siitä, miten aikuiset hoitavat ihmissuhteitaan. En ala kinata tai haukkua tai jättää kutsumatta joulupöytään tai tehdä mitään muutakaan pikkukiusaa.
- Lastenlasten kanssa noudatan vanhempien toivomuksia, vaikka ne mielestäni olisivat kuinka naurettavia. Toivon tietysti, että saisin olla lastenlasten kanssa niin kuin omassa kodissani olisin, mutta he eivät ole minun lapsiani, joten tottakai teen niin kuin vanhemmat haluavat.
- haluan osallistua lastenlasteni elämään mutta en ruve hoitoautomaatiksi. Hoidan heitä silloin tällöin mutta en joka päivä. Tämä olettaen, että vanhemmat haluavat lapsilleen isovanhemman.
elämäämme noin paljon, että olisi palkannut siivoojankin POIKANSA kotiin. Hei haloo, se on myös minun kotini eli meidän perheen koti.
Tämä ajatus juontaa tämänhetkisestä tilanteestani. Meillä on 10 kk ikäinen vauva ja 4-vuotias, ja todella toivoisin, että joku varakkaista isovanhemmista älyäisi meille lahjaksi antaa vaikkapa edes yhden siivouksen... Mutta ei. Eli siis itse olisin ikikiitollinen tästä mahdollisuudesta. En ajatellut, että joku voisi tällaisesta lahjasta vetää herneet nenään... :( Kyllä tää miniä-anoppi-juttu on vaikea ennen kuin edes olen anoppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos aletaan seurustella nuorena. Voi käydä että toinen kasvaa vastuuseen, toinen ei.
tuollaisten kanssa edes tekemisiin!
Ainiin, palstalta tietenkin.
Sekin on muuten kumma, että ihan fiksut ja filmaattiset miehet taantuvat vihanneksiksi oltuaan pari vuotta Palsta Mamman kanssa naimisissa.
mitä itse kaipasit. NOT.
Asioista ruukataan keskustella myös sen miniän kanssa, mitä apua hän tarvitsee.
En minäkään päätä, että teen sitä ja tätä poikani lapsen syntyessä kun itse sitä olisin kaivannut. Ajattelin kunnioittaa myös poikani vaimoa ja antaa sitä apua, mitä he kaipaavat.
En pura omia traumojani poikani perheeseen. Voihan se olla niin, että miniä ei halua siivoojaa sinne. Sinä vain olet päättänyt, että kaksi kertaa kuukaudessa se siivooja nyt menee sinne kun minä olen niin päättänyt.
elämäämme noin paljon, että olisi palkannut siivoojankin POIKANSA kotiin. Hei haloo, se on myös minun kotini eli meidän perheen koti.
Tämä ajatus juontaa tämänhetkisestä tilanteestani. Meillä on 10 kk ikäinen vauva ja 4-vuotias, ja todella toivoisin, että joku varakkaista isovanhemmista älyäisi meille lahjaksi antaa vaikkapa edes yhden siivouksen... Mutta ei. Eli siis itse olisin ikikiitollinen tästä mahdollisuudesta. En ajatellut, että joku voisi tällaisesta lahjasta vetää herneet nenään... :( Kyllä tää miniä-anoppi-juttu on vaikea ennen kuin edes olen anoppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä näkemys heistä on sinun. Joku muu voisi luonnehtia heitä aivan eri tavalla.
vaan nuo asiat ovat faktoja.
Kyllä mua hävettäisi jos pojistani kasvaisi tuollaisia miehiä. Toivottavasti onnistun paremmin.
Tuli vaan mieleen tuosta 60v hääpäivä -ketjusta että mitä mahtaa pohtia sen sukupolven ihmiset tätä nykyistä menoa missä vaimoa vaihdetaan ja lapset jätetään kun kyllästyttää eikä viitsitä tehdä töitä suhteen eteen vaikka nykyään on kaikki pariterapiat ym. Ja tehty tosissaan töitä tulevaisuuden ja tulevien sukupolvien eteen, hankittu talot ja omaisuudet mutta jälkikasvu ei näe tarpeelliseksi edes elättää perhettään omalla työllään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojistani irti ja antaa heidän elää omaa elämäänsä ja ottaa vastuun omasta elämästään.
En ajatellut koko elämääni roikkua napanuorassa kiinni ja kokea syyllisyyttä heidän valinnoistaan. On ihan tervettä kantaa itse vastuu omista teoistaan.
Myös omien poikien aikuisena.
pojistani irti ja antaa heidän elää omaa elämäänsä ja ottaa vastuun omasta elämästään. En ajatellut koko elämääni roikkua napanuorassa kiinni ja kokea syyllisyyttä heidän valinnoistaan. On ihan tervettä kantaa itse vastuu omista teoistaan. Myös omien poikien aikuisena.
Alue: Aihe vapaa
tuollaisten kanssa edes tekemisiin!
Ainiin, palstalta tietenkin.