Odotan "kauhulla" että 2v lapseni oppii haluamaan "turhakkeita"

mulla oli samat ajatukset kun esikoinen oli pieni. Onneksi lapset ei vieläkään niistä kamalimmista välitä, mutta kyllä vaan on meilläkin Petshoppia, pikkubeibbaria, Bakugania ynnä muuta.



En minäkään nyt sentään ihan kaikkea peetä osta, mutta sitä tulee sitten mummilta. :S



Vanhempi lapsi 7v.

Nautin siitä, että lapsilleni ei ole päiväkodissa tarttunut esimerkiksi pakkomiellettä saada ZhuZhuPetsejä. =)



Meillä lapset ovat kohta 3- ja 6-vuotiaat, ja tykkäävät leikkiä ihan perinteisillä leluilla: junarata on noussut taas huippusuosituksi ja legot ovat ihan in. Tyttö (nuorempi) leikkii vauvanukeilla järjestäen niille synttäreitä.



Pojalla oli edellisessä päiväkodissa kavereita, jotka leikkivät Bakuganeilla ja Bionicleilla, ja tuli niitä sitten meillekin hankittua, mutta nyt niillä ei juuri leikitä, vaan päiväkodissakin leikkii lähinnä autoilla.

poika itki sydäntäsärkevästi sängyssä, eikä millään lopettanut. Sitten sain puristettua hänestä syyn selville, että hänelle ei ikinä osteta mitään sellaista lelua tai tavaraa, mitä muilla on. En tiennyt, että se oli vaivannut häntä tosi kovasti jo pitkään. Hän luuli, ettei asialle voi mitään, eikä tajunnut mankua. Piti oletuksena, ettei saa, kun ei ollut koskaan ostettu ja olin tainnut pitää kovaa meteliä miehelle aikuisten kesken kaikista romuista, narisin varmaan kaupan käytävilläkin ja kyllä lapset kuulee ja ymmärtää. Sen jälkeen meillä muuttui tilanne, kun pähkäilin omaa tyhmyyttäni, monta vuotta oli mennyt lapseni lapsuudesta, joita ei voinut enää korjata. Keskitie tässäkin asiassa on paras!

että lapselle vaan puuleluja ja silleen.... kunnes huomaa että se nyt on aika toisarvoinen juttu.

Mutta nyt on tyttä ekalla ja kaikenlaisia leluja. Nyt ovat kovassa käytössä just ne "kauheet" pet shopit, polly pocketit ja pikku ponit ja playmobilit ja legot kaikki sulassa sovussa samassa luovassa leikissä, jossa on todella hyvää mielikuvitusta mukana....

Painostuksen alaisena olen nyt hankkinut Wiin ja muutaman pelin. Lisäksi ostin vapaaehtoisesti noita sotamarsuja, koska huvittavampaa paskaa en ole hetkeen nähnytkään.

poika itki sydäntäsärkevästi sängyssä, eikä millään lopettanut. Sitten sain puristettua hänestä syyn selville, että hänelle ei ikinä osteta mitään sellaista lelua tai tavaraa, mitä muilla on. En tiennyt, että se oli vaivannut häntä tosi kovasti jo pitkään. Hän luuli, ettei asialle voi mitään, eikä tajunnut mankua. Piti oletuksena, ettei saa, kun ei ollut koskaan ostettu ja olin tainnut pitää kovaa meteliä miehelle aikuisten kesken kaikista romuista, narisin varmaan kaupan käytävilläkin ja kyllä lapset kuulee ja ymmärtää. Sen jälkeen meillä muuttui tilanne, kun pähkäilin omaa tyhmyyttäni, monta vuotta oli mennyt lapseni lapsuudesta, joita ei voinut enää korjata. Keskitie tässäkin asiassa on paras!

Toivottavasti itse osaisin vetää linjaa oikealle kohdalle. Mutta lienee vähän liioiteltua ajatella, että lapselle on tullut tehtyä jotain korjaamatonta pahaa, jos ei ole muovikrääsää hankkinut. Eiköhän tuokin olisi saattanut olla vain yhden päivän mielipaha - lapset ovat kuitenkin aika hyviä esittämäänkin sorrettua. =)

poika itki sydäntäsärkevästi sängyssä, eikä millään lopettanut. Sitten sain puristettua hänestä syyn selville, että hänelle ei ikinä osteta mitään sellaista lelua tai tavaraa, mitä muilla on. En tiennyt, että se oli vaivannut häntä tosi kovasti jo pitkään. Hän luuli, ettei asialle voi mitään, eikä tajunnut mankua. Piti oletuksena, ettei saa, kun ei ollut koskaan ostettu ja olin tainnut pitää kovaa meteliä miehelle aikuisten kesken kaikista romuista, narisin varmaan kaupan käytävilläkin ja kyllä lapset kuulee ja ymmärtää. Sen jälkeen meillä muuttui tilanne, kun pähkäilin omaa tyhmyyttäni, monta vuotta oli mennyt lapseni lapsuudesta, joita ei voinut enää korjata. Keskitie tässäkin asiassa on paras!

sitten valitettavasti vedin toiseen suuntaan överiksi huonosta omastatunnosta lastenilapsuuden pilaamisesta. Mutta nyt kun ovat lähes aikuisia ovat kuitenkin osottautuneet varsin epämaterialistisiksi.

vaan sen halpakopion.

Esim ei ikinä aitoa Barbieta, vaan muovinen pimunukke. Ja serkku naapurissa sai tietenkin aina ne aidot kuitenkin. Tai jos joku vaate oli in, niin äiti ompeli itse vähän vastaavan. EIkä me sentään oltu mitenkään köyhiä.

Oletko katkera siitä, että sait vain "huonompaa"? Tai opistko koskaan arvostamaan sitä?

Tämän kysyn kiinnostuneena, en ilkeydellä :)



Itse ostan edullisia lahjoja pojalle, syy yksinkertainen, kun ei ole rahaa!!

Kun sain hieman extraa ostin Lego paloaseman :) Tätä on nyt poika toivonut. Ja siitä riittää meille kummallekin yhteistä puuhaa pitkäksi aikaa :)

Muutoin en olisi noin kalliiseen lahjaan sijoittanut rahaa.



Oma poika ei välitä niistä pokemonista, tms. koska en ole itse niitä myöskään ns. mainostanut. Tosin ei edes tykkää katsoa niitä telkustakaan :)





Jos ostaisin ns. muotileluja pojalle niin sellaisia, mitkä kestää pidempään eikä oo heti menossa roskiin.