Puuh, miten jaksaa yhteiseloa miehen kanssa?

Lapsia on kaksi. Miehen kanssa ei ole ollut oikeaa läheisyyttä vuosiin. Nukumme eri huoneissa, suudeltu on, hmm, niin kuin oikeasti ehkä pari vuotta sitten. Ei halailla, istuta vierekkäin yms. Seksiä on ehkä pari kertaa kahdessa viikossa. Useimmiten miehen halusta, oma haluni liittyy kiertoon, ovisaikaan vaan haluttaa. Eli 1-2 kertaa kk riittää minulle.



Mies ei kunnoita minua mitenkään, enkä itsekään katso miestä ylöspäin yhtään. Laiska plösö se on ja pakosta käy töissäkin, ottaa saikkua aina kun vain mahdollista, pelkkä aivastus riittää sairaudeksi. Ei viitsi tehdä kotonakaan oikein mitään, paitsi jos joku tuttu raahaa jonkin masiinan korjattavaksi, niitä sitten vapaalla kaljan kera ruuvaa.



Olemme asuneet talossa vuosia, talo piti remontoida, mutta edelleen ei ole remontoitu. Milloin syynä on se, ettei ole aikaa, tai ei ole rahaa tai minä olen töissä, eikä aika riitä minun vuoksi. Mutta mies kyllä ostelee itselleen vaikka mitä kallista jos haluaa.



Aikani olin valmis vaikka mihin, kunhan asiat olisi tehty yhdessä osallistuen. Kyllästyin siihen, että minä ole se, joka aina tekee kaiken, huolehtii kaiken jne. Nykyään kun yritämme lähteä perheenä johonkin, en jaksa sitäkään. Mies laittaa itsensä ja istuu autoon ja minä laitan itseni ja lapset. Tai mies voi vaikka juuri kun olemme lasten kanssa ovella menossa, alkaa syömään ja sitten joudumme odottamaan häntä. Taannoin myöhästyimme tuon syyn vuoksi lapselle tärkeästä tilaisuudesta...