Meillä ei ole omistusasuntoa, koska

Ja vuosi oli 2000. Silloin oli myös puhetta suuresta hintakuplasta. Onneksi vaimo ilmoitti, että nyt loppu se sun lässytys ja lähdemme asuntoesittelyihin. Ostimme asunnon samana vuonna. Ja siitäkin kitisin, että pitikö se nyt näin iso ostaa heti alkuun. Nykyisin kiitän polvillaan vaimoa tästä ryhtiliikkeestä.

ei löydy mitään sopivaa/kivaa. Edellinen myytiin jo elokuussa, mutta tilalle ei tunnu löytyvän yhtään mitään. Ollaan sitten vuokralla.

miehesi sitten muuten tekee taloudessa? Odottaa asuntojen hintojen romahdusta tyhjätaskuna vai sijoittaa rahansa? Jos teillä on edullinen vuokra-asunto ja maltatte säästää samalla rahaa ja saatte sen tuottamaan, ei tuo välttämättä ole (taloudellisesti) huono vaihtoehto.



Mutta jos kaikki rahat hassataan ja vuokrakämppä on kallis, on miehesi näkemys aika riskialtis. Jos miehesi tajuaa mitään sijoittamisesta, tuo on aika tavalla "kaikki munat yhteen koriin" lähestymistapa, jota jokainen täysipäinen sijoittaja varoo.



Tee miehellesi (ja itsellesi) laskelma vuokralla-asumisen ja omistusasumisen kuluista. Tee myös skenaariot hintojen tippumisesta ja laske millä hintojen muutoksella omistusasuminen tulisi silti kannattavaksi. (Vai vaatiiko se peräti hintojen nousua? Sekin on mahdollista.) Itse tein vastaavan laskelman, kun tarvitsimme isompaa asuntoa. Sen hetkisellä tilanteella totesin, että pienellä hintojen laskullakin ostaminen tuli edullisemmaksi omistaa. Toisaalta tuota ennen meillä oli niin halpa asunto, että emme ennen isomman asunnon tarvetta nähneet ostamista järkeväksi (tähän kyllä vaikuttivat muutkin syyt). (Toisaalta tuolloin hinnat sitten lopulta nousivat aika reippaasti, joten jälkiviisaana olisi kannattanut ostaa, mutat eipä ison nousun varaan silloin uskallettu laskea.)



t. kauppalehteen itsekin jumittunut

Säästämme koko ajan rahaa omaa asuntoa varten, mutta toisaalta vuokramme on kallis (ja juuri tuli ilmoitus vuokrankorotuksesta). Itse näen asian niin, että heitämme joka kuukausi rahaa hukkaan asumalla vuokralla. Miehellä on jotain sjoituksia, mutta ne eivät ole mitään huippukannattavia. Teen nuo laskelmat, mitä neuvoit, ja keskustelen taas miehen kanssa. Eiköhän se joskus lämpiä, pakkohan sen on :)

ap

miehesi sitten muuten tekee taloudessa? Odottaa asuntojen hintojen romahdusta tyhjätaskuna vai sijoittaa rahansa? Jos teillä on edullinen vuokra-asunto ja maltatte säästää samalla rahaa ja saatte sen tuottamaan, ei tuo välttämättä ole (taloudellisesti) huono vaihtoehto.

Mutta jos kaikki rahat hassataan ja vuokrakämppä on kallis, on miehesi näkemys aika riskialtis. Jos miehesi tajuaa mitään sijoittamisesta, tuo on aika tavalla "kaikki munat yhteen koriin" lähestymistapa, jota jokainen täysipäinen sijoittaja varoo.

Tee miehellesi (ja itsellesi) laskelma vuokralla-asumisen ja omistusasumisen kuluista. Tee myös skenaariot hintojen tippumisesta ja laske millä hintojen muutoksella omistusasuminen tulisi silti kannattavaksi. (Vai vaatiiko se peräti hintojen nousua? Sekin on mahdollista.) Itse tein vastaavan laskelman, kun tarvitsimme isompaa asuntoa. Sen hetkisellä tilanteella totesin, että pienellä hintojen laskullakin ostaminen tuli edullisemmaksi omistaa. Toisaalta tuota ennen meillä oli niin halpa asunto, että emme ennen isomman asunnon tarvetta nähneet ostamista järkeväksi (tähän kyllä vaikuttivat muutkin syyt). (Toisaalta tuolloin hinnat sitten lopulta nousivat aika reippaasti, joten jälkiviisaana olisi kannattanut ostaa, mutat eipä ison nousun varaan silloin uskallettu laskea.)

t. kauppalehteen itsekin jumittunut