Lue keskustelun säännöt.
Kasvatusvinkkejä uupuneelle äidille levottoman ja tottelemattoman lapsen kanssa
14.12.2010 |
Uskallankohan avautua tällaisesta... Jos saisin muilta toimivia vinkkejä tosi hankalan arjen parantamiseen ja mieluusti vaikka ideoita kirjoista, joita voisin lukea. Ollaan vähän pattitilanteessa.
Pulmana on meidän juuri 5 täyttänyt keskimmäisemme. On aina ollut tosi vilkas ja energinen ja tarvinnut paljon unta, raitista ilmaa ja liikuntaa, mutta myös tunteiltaan tasainen, avulias ja itsenäinen, aika "helppo". Nyt sitten viime aikoina hänen käytöksensä on muuttunut ihan mahdottomaksi. Hän on suurimman osan aikaa todella levoton, riehuu villisti, ei asetu hetkeksikään, ruokailuissa karkailee koko ajan pöydän äärestä, ei tottele mitään sanomisia, ei edes suunnilleen kuuntele/kuule, jopa aggressiivinen aika ajoin. Ennen tykkäsi kuunnella esim. tosi paljon kirjoja, nyt ei jaksa keskittyä. Minua ahdistaa jatkuva riehuminen, kieltäminen, ja se, että homma ei ole ollenkaan aikuisen hanskassa, kauppaan ei huvita lähteä, eikä kylään mennä tai vieraita kutsua. Vaihtoehtoisesti lapsi sulkeutuu jopa tunneiksi omaan huoneeseensa yksin leikkimään.
Mietin reagoiko lapsi perheen tilanteeseen ja/tai olemmeko tahtomattamme laiminlyöneet häntä, koska on ollut ns. helpoin lapsistamme. Esikoisellamme on (mielen)terveydellisiä ongelmia, jotka rassaavat pahasti koko perhettä, ja perheessä on lisäksi vauva.
Kaikki vinkit olisivat tervetulleita, jotta saataisiin tämä kamala negatiivisuuden kehä rikottua. Pelkään, että pilaamme lapsemme elämän, eikä tämä omakaan elämä herkkua ole, kun ei voi aina olla fyysisesti pakottamassa jäähyllekään, että saisi tilanteen rauhoittumaan. (Neuvolassa lapsi oli esimerkillisesti ja neuvolan tätimme vain kohautteli asialle olkiaan, pojat nyt vain ovat sellaisia jne., ilmeisesti olin hysteerinen liioitteleva äiti) :-(
Kommentit (8)
Onko ollut uhmaikää? Huolestuneempi olisin tuosta keskittymiskyvyn puutteesta.
Saako tarpeeksi huomiota? Jos esikoinen saa erityishuomioita sairautensa vuoksi ja vauva pienuutensa tähdän, niin voisiko keskimmäinen kokea olevansa väliinputoaja?
tekisin niin, että järjestäisin tälle lapselle kahdenkeskistä aikaa niin äidin kuin isän kanssa. Sellaista aikaa, mikä ei missään tapauksessa katkea. Vaikka sitten pitäisi palkata hoita 1-2h muille lapsille. Joka päivä vähintäin 15 min kummankin vanhemman kanssa omaa aikaa.
Toinen vinkki: valitse taistelusi. Ole valmis taistelemaan loppuun asti niissä tapauksissa, joissa kiellät ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin myös meillä, maailman suloisin ja sopeutuvaisin poika muuttui hankalaksi protestoivaksi riehuvaksi kakaraksi. Hän on kolmas lapsi ja kuopus on nyt 2v.
Parhaiten meillä tehoaa positiivinen huomio. Mikä on myös kaikkein vaikeinta antaa ja kohdentaa. Vaatii siis vanhemmilta paljon energiaa huomioida mikä milloinkin pientä miestä riepoo ja miettiä miten siihen tulisi puuttua sen sijasta että kovaan ääneen komentaa ja rankaisee.
Minä huusin, minä ravosin, ja kerran jopa annoin sellaiset tukkapöllyt että huomasi äidin suuttuneen. Mikään ei näistä tehonnut esim. joustavaan lähtemiseen tai tottelemiseen julkisilla paikoilla, aloin etukäteen kertomaan minne mennään ja kuinka odotan hänen toimivan. Ja jos kaikki sujui hyvin sai poika tarran ja 5-8 tarran jälkeen sai jotain kivaa huomiota, pelihetken, kauppareissun, ja kun tarpeeksi paljon keräsi tarroja pääsi uimahalliin kahen vanhemman kanssa. Tämä toimi meillä. Aluksi tarran sai siitä että puki vaatteet reippaasti eikä heittäytynyt puettavaksi, pikkuhiljaa siitä isompiin juttuihin siirryttiin. Jopa palkintojen merkitys hiipui kun tärkeintä oli vaan saada tarra taulukkoon jääkaapin oveen.
Muista, että lapsi ei ole tahallaan hankala eikä tee teille kiiusaa ilkeyttään vaan näyttää pahaa mieltään perheenne tilanteesta. Kun lapsia on monta on haastavaa jakaa aika tasan heidän kanssaan, varsikin jos joukossa on ns. erityislapsi. Kaikkea hyvää teille toivon vilpittömästi!!!!
Onko ollut uhmaikää? Huolestuneempi olisin tuosta keskittymiskyvyn puutteesta.
Kummastakin?!
En muistakaan mitään 6v uhmaikää (tosin esikoinen on jo vähän vanhempi, joten hyvin se on voinut unohtuakin... :-0 Ja muutenkin esikko on vähän erikoistapaus.)
Kiitos muista vinkeistä, ihan järkeenkäypältä kuulostaa. Mutta sitä mietin, että milläs kiellät silloin kun ei pääse fyysisesti estämään lasta (en siis tarkoita väkivaltaa!!) ja lapsi ei vain tottele (lopeta jonkun asian tekemistä, riehumista tms.)?
jotka rassaavat koko perhettä. Minkätyyppisiä nuo ongelmat ovat, mistä ne johtuvat ja miten tuo viisivuotias kuormittuu niistä? Välttämättä kyse ei ole siitä, että te olisitte millään tavoin laiminlyöneet viisivuotiasta, mutta hän saattaa reagoida isomman sisaruksen ongelmiin... siis _saattaa_. Tämä oli vain yksi mahdollisuus muiden joukossa.
jotka rassaavat koko perhettä. Minkätyyppisiä nuo ongelmat ovat, mistä ne johtuvat ja miten tuo viisivuotias kuormittuu niistä? Välttämättä kyse ei ole siitä, että te olisitte millään tavoin laiminlyöneet viisivuotiasta, mutta hän saattaa reagoida isomman sisaruksen ongelmiin... siis _saattaa_. Tämä oli vain yksi mahdollisuus muiden joukossa.
Esikoisen pulmat eivät suoranaisesti vaikuta 5v:mme mutta valitettavasti kotona on usein tosi kireä tunnelma ja lisäksi aikuisilla huoli (ja usein erimielisyys) esikoisen asioista ja kyllähän varmaan meidän aika herkkä 5v sen huomaa ja tuntee. Joten varmasti se onkin mahdollista, tosin ehkä arvelisin, ettäreagoi ennemmin huonoon ilmapiiriin ja huoleen kotona, kuin esikoisen asioihin sinänsä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi alkaa jo ennen 5-v. synttäreitä, koska synttäreistä seuraavassa kuussa tehtiin "aurinkotaulukko", johan aina joka ilta laitettiin aurinko, jos päivä oli mennyt ok tai huonosta päivästä pilviä. Tietyissä tilanteissa uhkasin lasta auringon menettämisellä ja jo se alkoi toimia. Olimme sopineet että, kun on kuun lopussa selvästi enemmän aurinkoja kuin pilviä, niin saa valita pikku lelun (olimme konkreettisesti keskustelleen millainen legopakettikoko :)).
Meillä tilanne jollain tapaa rauhottui noiden aurinkojen keräämisen myötä.
Jos jaksaa huoneessaan yksin leikkiä eikä riehu, niin silloin varmaan keskittyminen ei ole ongelma. Saattaa myös hakea sitä äidin huomiota "ongelmia" aiheuttamalla. Meillä on myös erittäin tärkeää etukäteen keskustella millaista käytöstä tietyissa tilanteissa odotetaan ja uhkailen erilaisilla rangaistuksilla yms. paljon, mutta en koskaan uhkaa sellaisella mitä en voi toteuttaa. Ja joku jo sanoi, että mieti mitkä on ne taistelut mitkä vedät loppuun saakka, kun olen ekan kerran sanonut ei.
on kyllä, varmaan tuohon positiivisen palautteen antamiseen voisi panostaa enemmän. Lapsi on aika helppo/itsenäinen joissain asioissa, joten huomaan kyllä viestejänne lukiessani, että ne asiat, joissa lapsi on reipas tulee helposti otettua itsestäänselvyyksinä eikä annettua positiivista palautetta. Negatiivista sen sijaan kyllä, vaikka kuinka yrittää välttää, kun meno yltyy ihan mahdottomaksi - kun taas esikoinen reagoi ihan eri tavalla ja ehkä enemmän tulee itsekin huomioitua positiivisen palautteen antamista.
Kiva kuulla samoin konkreettisia vinkkejä, kiitos! Helpottava kuulla sekin, että tämänikäisillä on usein hankala vaihe ilman, että olisi joku trauma.
Olisiko lisää?