Lue keskustelun säännöt.
5 v juuri täyttänyt poika - kaikki jännittää
14.12.2010 |
Poika on päiväkodissa iloinen ja sosiaalinen ja vaikuttaisi että kaikki on hyvin, mutta pvkotiin meno jännittää, muskariin meno jännittää, uimakouluun meno jännittää, vessassakäynnit muualla kuin kotona jännittää...
Jännitys ilmenee patisi sanoina, myös itkuna, äitiin tarrautumisena, ajan pelaamisena jne. Kadehdin kaikkia vanhempia joiden lapset ovat reippaita myös noissa siirtymätilanteissa.
Miten lasta voisi parhaiten tukea? Itse luulisi että ne hyvät kokemukset auttaisivat kun on johonkin uskaltanut mennä, mutta ei, seuraavalla kerralla ihan sama angsti.
Kommentit (2)
mennessä, että miettisi pojan kanssa, mitä hän siellä tekee ensimmäisenä ja mitä mukavaa päiväkodissa odottaa. Meillä ainakin paljon pienemmällä lapsella, (joka tosin ei ole kovin ujo), siirtymää päiväkotiin helpottaa aamulla se, että jutellaan siitä, mitä siellä ensimmäisenä tekee ja mitä mukavaa siellä odottaa. Tykkää kovasti leikkiä hellalla ja astioilla, joten monesti puhumme, että menne heti sitten leikkimään niillä, kun tulee päiväkotiin. Menee sitten heti sinne aamulla.
Ajattelin vain, että jos jännitystä helpottaisi, jos olisi selvillä, mitä tarkalleen tapahtuu, jolloin asiat olisivat ennakoitavampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen kokenut että parhaiten auttaa oma määrätietoisuus ja se ettei itse lähde liikaa tuohon mukaan. olen aina sanonut että "onhan se jännää" ja "kyllä se tästä" mutta en lähde mukaan vatvomaan sitä jännitystä, se tuntuu lisäävän vain sitä entisestään. Vakuutan kerran tai pari että kyllä se tästä menee ja hyvin menee jne ja sitten mennään ja tehdään. Mielestäni pikkuhiljaa on pojan itsetunto kasvanut ja oppinut huomaamaan että jännityksestä huolimatta, näistä hommista on selvitty ja aina se on sitten helpompaa ja helpompaa. Jännittää siis edelleen mutta on oppinut ymmärtämään että siitä huolimatta hän pärjää ja osaa ja voi mennä : )
Tarkoitan siis että kannattaa enemmän kannustaa ja kehua onnistumisia ja keskittyä niihin pieniin voittoihin. Toki toisen pelko ja jännitys pitää noteerata, mutta mahdollisimman pienesti kuitenkin ja tukea ja kannustaa sopivasti. Kun lapsi huomaa onnistuvansa niin itseluottamus kasvaa.
Näin meillä on toiminut ihan ok, toivotaan että teilläkin jännitys kääntyy vielä voitoksi. Ei se lapsi luota vielä itseensä kerrasta tai ehkä kahdestakaan mutta pikkuhiljaa!