Mikä minulla on? En saamitään aikaiseksi, makaan vain

itse olen ihan kuin ap, ei siitä kannata kantaa huolta. Kyllä perhe pysyy hengissä.

Käydään töissä jotta on varaa siihen taloon/asuntoon jossa ei ikinä ehdi olla,saati siitä nauttia.Käydään aina samassa ruokakaupassa ja ostetaan samaa sika-nautaa viikosta toiseen,kotona tehdään aina samoja jauhelihasooseja lapsille joille ei kelpaa koskaan mikään.Pestään pyykkiä joka halvatun päivä eikä keko silti vähene ja aina on teiniltä just NE housut kadoksissa ja olet paska äiti sen vuoksi.

ainoastaan urakoimalla saan jotain tehtyä



ap

karjaisee sut kotihommiin. Jospa et tee siksi kun ne kumminkin hoituu miehen tekemänä? Meillä mies makaa, minä teen. Nauti osastasi!

Lapsilla ei ole oikein äitiä, miehellä ei vaimoa. Enkä ymmärrä itseäni, usein töistä lähtiessä päätän että tänään jaksan, 90% päätöksistä ei pidä. Kotiin päästyäni olen ihan uuvuksissa ja menen vain sänkyyn. 10% kerroista jaksan, mutta perhe tietää että se ei kestä kauan :(



ap

vielä masennukselta kuulostaa, juuri se saamattomuus.



Olen itse TASAN samanlainen, eli teen töissä omat työni ja vähän ylimääräistäkin, mutta kotona hyvä jos saan viikonloppuna pukeuduttua.



Saamattomuutta helpottamaan olen keksinyt musiikin: laitan aina jotain hyvää musaa taustalle kun pitää tehdä kotihommia, ja päätän että "Tämän levyn aikana tiskaan ja siivoan keittiön, tuon levyn aikana imuroin ja pyyhin pölyt" jne. Jos siivoan tai teen jotain muuta olohuoneessa, laitan taustalle leffan. Nimenomaan täysi hiljaisuus tekee mulle saamattoman olon, kun pää täyttyy ajatuksista enkä saa tehtyä mitään muuta kuin ajateltua ja pohdittua kaikenlaista.



Mulla ei tosin ole lapsia joten en perhe-elämästä pahemmin tiedä.



Jos laittaisit itsellesi jonkin pienen tavoitteen joka päivä, kuten "Tänään en mene sänkyyn ennen kuin (joku pieni) asia on hoidettu?"

Ajattelin että päivittäin tyhjennän ja täytän astianpesukoneen. Alkuun en muuta vaadi itseltäni. Kuulostaa hullulle, mutta kokeilen ainakin aloittaa siitä! En edes pyri muuhun, etten pety aina itseeni ja vaivu vaan sänkyyn.



ap

Mulla on ollut mielialalääkitys jo monta vuotta. En koe itseäni masentuneeksi. Kaiken lisäksi olen täydellisyyttä tavoitteleva. Jos aloitan siivoamisen niin se on niin perusteellista, että ei sitä kovin kauan jaksa. Vaadin itseltäni liikoja ja monesti ei pääse millään edes alkuun missään asiassa. Ajattelen vain, että se ja se on siivottava. Ja kaiken on tapahduttava kerralla eikä pikkuhiljaa. Sitten onkin ihan toivoton olo kun työtä olisi älyttömästi. Aika sekavaa tekstiä mutta koita ymmärtää.

Juuri tänään "siivosin" eli imuroin ja moppasin.Ei auta,ahdistaa jokainen kaappi jne joka on sekaisin eikä ole sopivia mattoja,verhoja,pöytäliinoja jne.



Tajuan kyllä että kodin sisustus ei ole se varsinainen ongelma mutta ei auta,ahdistaa vaan kaikki niin prkl paljon.

Meillä se on vaan niin,että kun Rouva tulee töistä,niin ei heti kuin rojahtaa sohvalle,ja minun on nälkäisempänä hoidettaa ruuan laitto.Sama se alkaa olla siivouksen,roskien yms kanssa,minä ne joudun tekemää.Pyykin pesu hoidetaan aikalailla yhtä paljon.Vaimon vielä ollessa kotirouvana hän hoiti suurimman osan kotitöistä,mutta nyt on ääni kellossa muuttunut.

Myös se on vaikea ymmärtää,kun ennen minun ainoana palkansaajana rahat olivat yhteisiä,niin nyt hän omii omat palkka rahansa,ja minun rahoilla pitäs elättää perhe.Pistää välillä vihaksi.

Mielenkiintoista kuulla, että näin on toisillakin. Olen itse paininut valtavasti asian kanssa ja siitä aiheutuvan ison häpeä ja syyllisyyden kanssa. Töistä selviän suurimmaksi osaksi. Kotona kehnosti mistään. Kohdallani on masennus- ja ahdistusoireilua. Taustalla kehityksellistä traumaa. Toimiva persoonallisuuden osa ja ei toimivia. Myös add:tä mietitty. Mutta elämä on hankalaa. Ei se vain sitä ole, että heittäydynpä toisten varaan, antaa miehen hoitaa kaikki.

Nostan ketjua, sillä tarvitsen apua! Itsellä myös järkyttävää uupumista ja saamattomuutta, en tajua mikä minulla on ja mitä enää voin tehdä. Jos täällä palstalla olisi ketään, joka jaksaisi jutella asiasta, neuvoa, antaa näkökulmia ja jakaa kokemuksia, vastailla edes jotakin, olisitte enkeleitä!

Minulla ei ole edes perhettä, mutta en meinaa jaksaa huolehtia edes itsestäni. Elämäntilanne on sellainen, että teen opintojeni lopputyötä, joka saattaa olla monelle muullekin vähän ahdistava vaihe. Olen paljon yksin kotona - en tiedä, auttaisiko, jos pakottautuisi lähtemään muualle tekemään, vaikka tuntuu että ei jaksa ja hyvässä tapauksessa saa kotona keskityttyä hommaan paremmin?

Nyt vain olo on sellainen, että avaan koneen ahdistuneena, tuijotan ruutua ja en saa tehtyä mitään. Ja siis muutenkaan, juuri ja juuri käytyä suihkussa jne. Olen siis varmasti jonkinasteisesti masentunutkin ja minulla on käytössä lääkkeet. Lisäksi olen varmaan osin yhä toipumassa fyysisestä sairaudesta, jonka johdosta jouduin ihan sairaala-/osastohoitoon parisen kuukautta sitten. Olenko osin vain liian malttamaton ja yksinkertaisesti tarvitsen vielä lepoa?

Kauhea syyllisyys ja häpeä tästä tilanteesta. Tuntuu kuin olisin jumissa kaikessa: minun ei kannata mennä nyt töihinkään ennen kuin saan lopputyön tehtyä (tai en tiedä onko tässä pakko, jos tekemisestä ei tule mitään), sen valmistumisen jälkeen vähän helpottaisi.

Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja liikkua sen verran kuin jaksan. Hirveästi en vain jaksa liikkua :( tiedän, että energiaa olisi varmasti enemmän, jos tulisi harrastettua enemmän liikuntaa, mutta en vain jaksa nykyistä enempää. Arkiliikuntaa voisi yrittää lisätä nykyisestä kyllä vielä.

Aloitat jokaisen aamun menemällä aamukahville jonnekin kahvilaan. Jo se piristää ja tuo vaihtelua. Toinen seikka on se, että vähitellen luot itsellesi päiväjärjestyksen, jota pyrit noudattamaan, ei orjallisesti vaan lempeästi. Kaikki muutokset vievät aikansa ja varaudu siihen. Lopputyön tekeminen vie yleensä paljon "aivoenergiaa" eli sitähän ajattelee lähes 24 tuntia vuorokaudessa, joten välillä pitää ottaa lepotaukoja. Olet ahkeroinut, joten mitä ihmeen hävettävää sinulla muka on. Joskus, kun päästää hetkeksi irti, nukkuu hyvin, ulkoilee ja tekee ihan jotain muuta, asiat alkavatkin yllättäen loksahdella paikoilleen ja kirjoittaminenkin alkaa sujua yllättävän helposti. Tärkeää on siis haudutella ja jättää välillä hautumaan. Ja kyllä, olet liian malttamaton ja varmaan hieman liikaa yksinkin. Mutta aloita aamukahviloista. Hyvä siitä tulee.