Lapset antaa enemmän kuin ottaa! PASKAT!!!

En kyllä minäkään ymmärrä, että aina kaiken pitäisi olla täydellistä. Välillä (useinkin) lintsaan ruuanlaitosta ja ulkoilusta ja ollaan vaan yhdessä ja möllötetään vaikka sitten telkkarin ääressä. En juurikaan koskaan ole leikkinyt tai askarrellut lasten kanssa ja ihan tavallisia koululaisia ovat toistaikseksi. Tyttö askartelee itsekseen, poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Sen sijaan on aina musisoitu, tanssittu ja ulkoiltu yhdessä, koska ne ovat asioita, joista myös minä nautin.



Kiukkupäivinä tulee oltua lapsille epäreilun vihainen ja käyttäydyttyä itsekin lapsellisesti. Se on elämää, ei sen enempää :)



Valoa talveesi!

Tosin en muista koskaan ajatelleeni että vanhemmuus ottaa enemmän kuin antaa. Lapset saavat välillä niin raivon partaalle ettei samalla tavalla mikään. Huudan kuin joku aivoton alkuolento kun lapset ei tottele eivätkä tottele sen paremmin huutamalla. Eivät he ole edes oikeasti suunnattoman tottelemattomia, hermoni ovat surkeat.



Silti ne halit, rakkaus, lasten ihanuus. Voittamatonta. Siksi teemmekin vielä kolmatta.



Ja ei ole mitään ulkoilu- tai itsetehtyruoka-normia.

itsestä hyvänä äitinä ropisee kun lapset kasvaa murkkuikäisiksi.



Isompien lasten äitinä meinaan tällä sitä, että älä ota paineita muiden tekemisistä. Olen tässä vuosien varrella todennut, että ihan turhaan näpersin ja nyhersin. Nyt on ne suuret linjat enää tärkeitä kun lapset koettavat siipiään. Sillä ei ole enää tippakaan merkitystä, imetitkö 4.5 kuukautta vai 7 kuukautta vai 8 vuotta. Ei sillä, oppiko vekarasi paskantamaan pottaan 1 vuoden vai 4 vuoden ikäisenä. Saiko hän luomuominkäsinpiperrettyä sapuskaa kunhan sai sitä sapuskaa.



Kunhan pidät itsestäsi ja jaksamisestasi huolen siinä sivussa ja annat lapsellesi syliä ja kuuntelet häntä. Sillä pääsee jo pitkälle.

että sulla ei ole ongelmana se, etteikö lapsi antaisi enemmän kuin antaa vaan se, että koet muiden ihmisten vaativan sinulta liikaa.



Mieti itse mikä itsellesi ja lapsellesi on tärkeää ja lopeta muiden ihmisten vaatimusten toteuttaminen. On siinä lapsessa niinkin ihan riittävästi työtä. Ja hyvällä omalla tunnolla syökää joskus einesruokaa telkkarin ääressä ja ottakaa rennosti.

Unohda ne muiden tekemät paineet ja tee niinkuin teille sopii! Itselläni oli todella vaativa vauva ja kyllä siinä teki elämän itselleen niin helpoksi kuin voi. Voin rehellisesti sanoa, että meidän vauva on kasvanut isoksi Piltti-purkeilla. Yhden käden sormiin sopii ne kerrat kun itse ehdin/jaksoin/viitsin tehdä sosetta. Ulkoiltiin silloin kun huvitti ja vaunulenkit olivat yleensä keskustassa kun ystävän kanssa siirryttiin kahvilasta toiseen vauvat mukana.



Ja ihan käytännön neuvona: säännöllinen vuorokausirytmi auttaa paljon, vaikka tekeekin elämästä tylsempää. Eli ruoka aina tiettyyn aikaan, lounaan jälkeen päiväunille, katsotaan pikkukakkonen yhdessä jne. Lapsen kiukku helpottaa kun voi ennakoida mitä tulee seuraavaksi.