Kylläpä hävettää. Vaikka aikuinen ihminen olen ja jäin äidilleni tupakasta kiinni.
Sellainen joinain iltoina tapahtuva tupakalla käynti ja nyt jäin nolosti äidilleni kiinni.
Kuitti tippui taskusta ja siinähän näkyi ostamani asiat. Eihän se hälle kuulu eikä hän moraalisaarnaa pidä mutta tuntuu kuin olisin vielä teini.
Kommentit (10)
Olen aina pelännyt että jään kiinni.
N38v.
Poltin teininä jolloin äitini tiesi siitä ja nyt olin ollut polttamatta vuosia. Jotenkin nyt olevinaan paljon isompi asia kuin silloin.
Kyllähän se kysymys "ootko alkanut polttamaan" punastuttaa aikalailla. Perhana. :D
-ap.
Sellainen joinain iltoina tapahtuva tupakalla käynti ja nyt jäin nolosti äidilleni kiinni. Kuitti tippui taskusta ja siinähän näkyi ostamani asiat. Eihän se hälle kuulu eikä hän moraalisaarnaa pidä mutta tuntuu kuin olisin vielä teini.
Kyllähän äiti on aina kuitenkin äiti, niin... :) Aika monella aikuisella tuntuu olevan sama, esim. mieheni ei kehtaa polttaa vanhempiensa läsnä ollessa. Kyllä itselläkin joskus viivähtää mielessä, kun joku kaveri lähtee röökille vaikka äitinsä kanssa, että "hei dude, sun MUTSI on siellä!"... :D Itse en kyllä polta, ja kuitenkin juominen mun vanhempien kanssa onnistuu ihan hyvin, sentäs. :)
poltti sillain yhden pari, eikä joka päivä, muttei halunnut isosiskonsa tietävän asiasta
olen polttanut "salaa" 16-vuotiaasta lähtien. toivon että olisin itse suvaitsevaisempi äiti ja lapseni uskaltaisivat kertoa jos he aloittavat tupakan polton. onhan se aika ankeaa jos ei vanhemmilleen uskalla tuollaista asiaa kertoa!!kertoo siis aika paljon luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta ja niiden puutteesta.
Molemmat pelkäämme kiinnijäämistä :)
Olen aina pelännyt että jään kiinni.
N38v.
N45
olen polttanut "salaa" 16-vuotiaasta lähtien. toivon että olisin itse suvaitsevaisempi äiti ja lapseni uskaltaisivat kertoa jos he aloittavat tupakan polton. onhan se aika ankeaa jos ei vanhemmilleen uskalla tuollaista asiaa kertoa!!kertoo siis aika paljon luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta ja niiden puutteesta.
Pelkään kai liikaa tuomitsemista koska onhan äiti siihen aikoinaan syyllistynyt.
-ap.
Muistan 16 vuotiaana pyytäneeni äitiä tuomaan Leningradin lomareissulta Mahorkkaa. Tuolloin en polttanut tupakkaa, mutta äiti toi askin Runo merkkistä filtteritupakkaa. Siitä taisin yhden polttaa salaa yläasteella enkä erityisesti mausta nauttinut.
Lapsuuden ajalta muistan aina valittaneeni isälleni hänen polttamisesta. Välillä hän poltti pikkusikareita ja välillä piippua. Sitten oli lakossa ja aloitti taas uudelleen.
30 vuotiaana, tyttären varpajaisissa maistoin ensimmäisen kerran sikaria. Jossain vaiheessa sikarit alkoivat muodostua ikäänkuin harrastukseksi. Nykyisin tulee poltettua ehkä 1-2 sikaria viikossa, ei sillä että polttamiseen olisi mitään fyysistä riippuvuutta. Sopivan tilaisuuden tullen, joka pitää kyllä ihan järjestelmällä järjestää, koska polttaminen vie ainakin tunnin ja polttelupaikkoja sisätiloissa on melko harvassa.
En ole kuitenkaan salannut polttamistani vanhemmilta, vaikka lapsuudessa olin varsinainen tupakoinnin vastustaja. Kerran 70v isäni jopa nauresekeli tuttavileen nähneensä sen ihmeen kun tarjoan hänelle konjakkia ja sikaria :-)
Nykyisin tulee poltettua ehkä 1-2 sikaria viikossa, ei sillä että polttamiseen olisi mitään fyysistä riippuvuutta.
Eli voisit lopettaa "koska vaan"?
Olen aina pelännyt että jään kiinni.
N38v.