Vattu kun ihmiset ei voi maksaa velkaansa!!!

maksaa velkansa.

No raahauduin kylään mutta ei pystynyt maksamaan.

Seuraavaksi oli pankkitunnukset kadoksissa.

Sai maksettua osan mutta vieläkään ei ole koko velka maksettu.

Perheessä kuitenkin 2 työssä kävijää ja minä maksan kaiken yksin.

Ihan harvoille hyville ystäville lainaan kun tiedän, että saan rahan takaisin kun se luvataan.

en kyllä koskaan antaisikaan kenellekään rahaa lainaksi, omalle siskolle kyllä, kun tiedän että silloin olisi tosi kyseessä enkä edes odottaisi että hän maksaa takaisin.

Lopetin kaiken lainaamisen, kun ei niitä rahoja tai tavaraa sitten näe enää ikinä. Tosi harva maksaa takaisin tai palauttaa lainaamansa tavaran.



Suosittelen kaikille samaa. Ei lainaamisesta saa kuin pahan mielen.

ite nuorempana lainasin paljon, mutta laintessa jo sovin maksupäivän ja aina pidin sen. Se oli mulle kunnia-asia.



Katkerasti olen kokenut, että muille nämä eivät ole kunnia-asioita. Eli en lainaa. Eipähän nyt aikuisena enää tosiaalta ukaan pyydäkään.

jota en olisi sillä tavalla toivonut....



Eräs tuntemani nainen, ei läheinen, odotti vauvaa. Hän oli yh, yhden lapsen äiti ja olivat joskus meillä kyläilemässä.



Minulla oli jäänyt kolmannelta lapselta paljon vauvatavaroita, joita nainen halusi ostaa, mutta maksaisi myöhemmin, kunhan lapsilisä tulee.. Oli lastenvaunuista ammeeseen, ja mitä erityisesti muistan, jäi mieleen itse ommellut kauniit lakana ja tyynyliina.



Olin ommellut lakanaan ja tyynyliinaan leveätä brodyyriä kaksi vastakkain, rypytystä, välissä kulki pujotettuna silkkinauha, sai laittaa vaalean punaisen tai sinisen...



Iso määrä tavaraa lähti ostajan mukaan, varmaan sai edullisesti, koska myin ne "rontissa" enkä yksitellen.



Näin tätä naista silloin tällöin mutta rahaa en saanut edes osittain.



Aina oli jotain menoja ollut. Olisin tarvinnut maksun, menoja oli itsellänikin, kolme pientä lasta, kotiäiti lasten sairastelun vuoksi.



Nainen synnytti vauvan, mutta rahoja vaan ei kuulunut. Emme olleet paljonkaan tekemisissä muutenkaan, saatika velan pitkittyessä häntä ei näkynyt.



Kunnes -puhelin soi eräänä iltana. Olimme menossa saunaan, saunomiseta tuli surullinen. Nainen soitti vauvansa menehtyneen kätkytkuolemaan, hän oli ymmärretävästi aivan maassa.



Muistan kuinka lauteilla sanoin miehelleni, että joulukin tulossa, varmaan oli jotain vauvallekin hankittuna ja -vauvaa ei olekaan.



Olin alkanut odottamaan vauvaa meillekin, tuntui niin pahalta vauvansa menettäneen äidin suru. Mietin että sellaista voi sattua kenelle tahansa...



Nainen oli valmis antamaan kaikki "ostamansa" vauvatarvikkeet takaisin, ei tarvitsekaan niitä.



Lisäksi hän tarvitsi rahaa hautajaisiin, joten tarjosi minulle ostettavaksi vauvansa vaatteita ym.



Sain vaunut ym. takaisin ja mietin että noita ihania lakanoita ei olisi syntyvälle vauvalleni ellei...



Olen laittanut vauvani nukkumaan ompelemieni lakanoiden sekaan, sain ne "takaisin" mutta en haluamallani tavalla, vaan surullisen tapahtuman kautta.

Mistä teillä näitä lainaajia oikein tulee. En ikinä muista kenenkään pyytäneen minulta lainaa. Minä pyysin isältä kerran opiskelujen jälkeen, kun tuet loppui, ekaa palkkaa sai vähän odottaa ja työvaatteita ym. tarpeellista oli pakko hankkia. Maksoin sen lainan kyllä sitten takaisin erissä muutaman kuukauden sisällä.