Piilokristitystä kristilliseen elämäntapaan?

Mä en ainakaan sellaista hihhulimeininkiä pystyisi elämään. En muista, että entisaikoina olisi sellaista ollut ja olen syntynyt erääseen suureen, hesalaiseen pappilaan - isovanhempieni pappilaan.



Mutta nyt minäkin harkitsen kirkosta eroamista, koska se touhu tympii niin kovasti.

mikä on kristillinen elämäntapa?Itse erosin kirkosta puhtaasti sen takia,että katson kirkkoinstitution olevan täysin eriasia kuin kristinusko.

Tiedätkä montaakaan suurempaa tai tuottavampaa julkisen sektorin bisnestä kuin kirkko?



Olen uskossa ihan julkisesti.Ollut vasta kahden vuoden ajan.minun uskoontuloni oli Jumalan tahto ja odotankin miksi hän minulle tämän osoitti.Kaverit aluksi naureskeli kun meille ilmestyi rukousnauha yms.kukaan ei reagoinut sen kummemmin.



Kyllä tässä maailmassa on lapset kuitenkin kasvatettava pärjäämään tässä maailmassa ei missään suljetussa,kaiken todellisen ulkopuolelleen työntävässää,raamattua ääritulkitsemalla ja kirjaimellisesti tiettyjä ajatuksia noudattamalla.

Kuulostaa lähinnä siltä että olet vähän hukasssa sillä jos on oikeasti uskossa ei sitä ole tarvetta piiloitella.





kaikkea hyvää teille ja varmasti Herra osoittaa tienne uskoa.

esim ruokarukousta ja jumalanpalveluksessa käymistä sunnuntaisin, siis noin konkreettisesti? Muiden kunnioittamista ja suvaitsevaisuutta? Toisen posken kääntämistä? Minäkään en tiedä mikä on kristillinen elämäntapa, vaikka uskonkin Jumalaan :)

En usko että ketään voi pakottaa mihinkään, mutta lapset tietysti tuleekin kasvattaa kunnioittamaan muiden ihmisten maailmankatsomusta, vaikkei sitä itse jakaisikaan.

kiinnostaa, mikä on kristillinen elämäntapa. Ja miten se eroaa piilokristitystä?



Tunnen monia aivan julkisestikin uskovia, jopa lahkoihin kuuluvia, eikä suurimmasta osasta sitä huomaa välttämättä missään ns. normaalissa kanssakäymisessä.