Lue keskustelun säännöt.
Miten voi olla niin köyhä ettei rahaa ostaa lahjoja lapsille?
28.11.2010 |
Ihmettelen vilpittömästi miten täälläkin moni sanoo ettei YHTÄÄN lahjaa ole lapsille varaa ostaa. Miten se on mahdollista?
Itse olen 5:den lapsen yh, osa-aikatyössä, kotiäitinä, opiskelijana ja työttömänä ollut, nyt viimeksi mainittua. Vauvakin tulossa joulun jälkeen joten hankintoja tehtävä (näihin ei ex ole vielä osallistunut). Tuloni ovat alle toimeentulotukinormien.
Silti ei ole, eikä ole ikinä ollut tilannetta että ei olisi rahaa joululahjoihin. Nyt olen antanut teinille etukäteen 60e uuteen puhelimeen ja ostanut jo jonkinverran joululahjoja lapsille, useita kymppejä meni tänään. Ostan syksyn mittaan vähän kerrassaan silloin kun rahaa tulee.
Sama tilanne sukulaisperheessä jossa molemmat vanhemmat pitkällä sairaslomalla ja saavat jotain ruoka-apua, jostain pihistävät ja hankkivat lapsille jotain lahjoja. Ikinä eivät ole jääneet ilman. Ei meidän suvussa kukaan vaikka kaikki ovat köyhiä/pienituloisia.
Olen myös asunut aina kaupungin- ym. vuokra-asunnoissa enkä tiedä yhtään perhettä jossa ei olisi yhtään lahjoja varaa ostaa vaikka sossussa joutuisi käymään. Ainoastaan alkkisperheillä ei ole lahjoja tai muuta spesiaalia (no runsaasti viinaa kyllä).
Missä siis mättää? Onko kyse siitä että köyhyys on joillain niin lyhytaikaista ettei ole oppinut vielä suhteuttamaan menojaan sen mukaan, tai on runsaasti velkaa vai onko rahankäyttö sellaista että se vaan menee kaikkeen muuhun ensin kuin niihin lasten lahjoihin? Itse en ole kovin pihi ja voisi olla säästäväisempikin mutta silti riittää lahjoihin. Jopa pesukoneeseen olen saanut säästettyä osan summasta. Ja saamme siis vähemmän kuin toimeentulotuen asiakkaat! Vai eikö vaan priorisoida niitä lasten lahjoja tärkeimpien menojen joukkoon? Meillä tehdään niin että muita paitsi pakollisia menoja siirretään joulun alla myöhemmäksi ja ruoka saa olla edullisinta ja silti terveellistä(nälässä ei olla eikä pelkällä puurolla).
Mitä te teette eritavalla joilla ei lahjoihin rahaa vaikka sama tulotaso kuin omalla lähipiirillä (eli toimeentulotuen tasolla tai jopa sen ali mennään)? Kiinnostaa vilpittömästi, herneitä nenukkiin ei tarvitse vedellä kenenkään kuitenkaan. Kuitenkin se sama raha per naama tulee meille jokaiselle joten kai teoriassa sen pitäisi samalla tavalla riittääkin?
Kommentit (15)
Meillä 5 lasta. Omakotitalo, ei mikään öky vaan ahtaasti asutaan ja velkaa siitä tietenkin on. lapsi sairastui vaikeasti vuosi sitten ja rumba jatkuu edelleen. Tästä syystä työsuhdettani ei jatkettu ja työkkäriin en voi/viitsi ilmottautua sillä määräisivät mut johonkin perimmäiseen peräkorpeen töihin ja karenssit paukkuisivat kuitenkin, koska lapsi, juuri ja juuri kouluikäinen on siinä kunnossa, että hän ei yksinkertaisesti voi olla ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa. Tämä ei tietenkään työkkärille riitä perusteeksi työstakieltäytymiseen. Kaiken päälle mieskin on duunari ja tekee vuorotyötä. Tällä hetkellä teen satunnaisesti keikkaa silloin kun voin (kuten nyt). lapsen sairaudesta ja sairaalassa olosta aiheutuu kaikkien kelan korvauksienkin jälkeen yllättävän suuria kustannuksia.
Muutaman pienen lahjan olen jo aiemmin syksyllä ostanut, mutta kaikki säästöt on nyt käytetty ihan elämiseen ja normaalin arjen pyörittämiseen eikä hajuakaan millä joululahjat kustannetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saat sillä takuutulon ainakin ja työkkäri ei pakota sua mihinkään koska teet keikkaa silloin tällöin. Eikä ne voi muutenkaan pakottaa, ainut mitä voi seurata jos et ota työtä tai koulutusta vastaan on karenssi oisko 2-3kk mutta sehän ei eroa nykytilanteestasi mitenkään. Käytännössä antavat sun olla rauhassa kun olet osa-aikatyössä, näin ainakin minulla oli.
Voimia teidän perheelle ja toivotaan että lapsesi paranee.
t. ap
Meillä 5 lasta. Omakotitalo, ei mikään öky vaan ahtaasti asutaan ja velkaa siitä tietenkin on. lapsi sairastui vaikeasti vuosi sitten ja rumba jatkuu edelleen. Tästä syystä työsuhdettani ei jatkettu ja työkkäriin en voi/viitsi ilmottautua sillä määräisivät mut johonkin perimmäiseen peräkorpeen töihin ja karenssit paukkuisivat kuitenkin, koska lapsi, juuri ja juuri kouluikäinen on siinä kunnossa, että hän ei yksinkertaisesti voi olla ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa. Tämä ei tietenkään työkkärille riitä perusteeksi työstakieltäytymiseen. Kaiken päälle mieskin on duunari ja tekee vuorotyötä. Tällä hetkellä teen satunnaisesti keikkaa silloin kun voin (kuten nyt). lapsen sairaudesta ja sairaalassa olosta aiheutuu kaikkien kelan korvauksienkin jälkeen yllättävän suuria kustannuksia.
Muutaman pienen lahjan olen jo aiemmin syksyllä ostanut, mutta kaikki säästöt on nyt käytetty ihan elämiseen ja normaalin arjen pyörittämiseen eikä hajuakaan millä joululahjat kustannetaan.
kun ei lapset ole innostuneet hiihtämään muuten niin en kahden hiihtotunnin takia talvessa mitä koulussa on ole viitsinyt hankkia, Helsingissä kun ei aina ole ollut lunta. Luistimet on ollut, mutta nekin välillä käytettynä hankittuja, yhdellä taitaa nyt olla uutena ostetut. Vaatteita ostan paljon paketteina Huuto.netistä ja muutenkin esim. nyt toppavaatteita kun kaikille oli pakko hankkia "uusia". Reimateceja ja Ticketeja ei ole koskaan ollut:D Kenkiä myös saanut hyvin paketeissa ja kiertäneet lapselta toiselle.
Meillä leluja ym. ostettu lähinnä synttäreinä ja jouluna, mutta jouluun sitten panostettu, on ruokaa ja herkkua ja kaikkea. Niitäkin hamstrailen hyvissä ajoin mitä säilyy, mutta aikalailla jouluun menee tuo ennen joulua tuleva lapsilisä. Olen koittanut välttää sitä että lapsista tuntuisi että ollaan köyhiä.
15v sanoikin mulle yks päivä että aika hyvinhän me ollaan taloudellisesti pärjätty (vaikka minulla ei muuta kuin "paskaduuneja" kotiäitiyden ja opiskelun lisäksi ole ollut), mikä lämmitti todella. Kun luulin että lapset pitäneet meitä kovinkin köyhänä ja kurjana perheenä kun vuosien saatossa leipäjonossa seisottu ym. ja usein joutuu sanomaan ettei nyt rahaa siihen ja siihen ole. Kiva että olen pystynyt luomaan tuollaisen illuusion eikä lapsuus ole mennyt raha-asioita murehtiessa.
Niin, itselläni ei ole ollutkaan ikinä muuta työttömyysturvaa kuin työmarkkinatuki koska työt olleet sellaisissa pätkissä ettei työssäoloehto täyttynyt eikä työtä jossa olisi ansiosidonnaisuuden mahdollisuus ollut. Miehellä kun yhdessä oltiin keikkatyö jota oli tai ei, välillä eletty vain minun työmarkkinatukeni varassa muutama kk.
Terveys on kyllä tärkeää, minullakin läheinen perhe jossa molemmat vanhemmat pitkäaikaissairaita:( Toivotaan että teidän tilanne paranee pian.
t. ap
velkasaneerausta.
Meillä on ollut todella rankkaa. Molemmat olemme sairaita miehen kanssa, on opintovelkoja, lääkemenoja ja muuta. Kun olisikin vain pelkät asumismenot, puhelinlaskut, pienet muksut jne.
Mistään ei saa luistimia, suksia tai mitään. Kirpparilla maksavat melkein saman, kuin kaupassa. Mutta sellaista se on. Poika hajottaa kolmet lenkkarit kesässä, housujen polvia saa paikata. On yksi liikunnallinen harrastus, salibandy, joka vie noin 200 euroa 7 kuukaudessa.
Mulla on ystävä, jolla erityislapsi. Ystävä ei voinut tehdä perushoitajan työtään, koska lapsi tarvitsi aikuisen melkolailla kokoaikaisesti. Ei kunta anna apua, koululainen on yksin. Siitä syntyy köyhyysloukko. Asuminen, ruoka, vaatteet ja lääkkeet. Kun ansiosidonnaiselta tipahtaa työmarkkinatuelle, on melkolailla kusessa. Toimeentulotuki ei auta oikeasti juuri niitä tarvitsevia.
Mutta onnea sinulle.
Meillä ei edes ole varaa tehdä kolmatta.
olla mitään säälipaketteja hakemassa mistään, vaan ihan normaaliruokia syödään joka päivä ja joulua vietetään Kristuksen takia, eikä materialismin....
Takavuosina exän kanssa, kolmilapsisena perheenä, me kyllä saimme toimeentulotukea ja vielä useampana jouluna lahjakortin joko seurakunnalta tai SPR:lta. Pieni kunta:-)! Exän palkka oli tonnin luokkaa, sitten joutui lomautetuksi. Itse olin lasten kanssa kotona, opinnot kesken. Eron jälkeen sain työn ohessa tutkinnon tehtyä ja tulojakin oli vähän enemmän. Tutustuin nykyiseen mieheeni, perustimme uusperheen, rakensimme talon. Joskus on nytkin tiukahkoa, mutta se johtuu paljolti suurista, ajattelemattomsta kuluista. Olemme molemmat töissä. Tänään löysimme miehen kuopukselle kirpparilta tuliterät luistimet 6 eurolla! Eli kyllä todellakin kannattaa kiertää kirppareita, kun aikaa on..
Mulla on kaikki kolme lasta erityislapsia. Luojan kiitos työni ovat olleet sellaisia, että olen aika hyvin päässyt heitä terapioihin kuskaamaan! Joskus kyllä kalenteri sekoaa;-0. Myös miehen työ on sellainen, että hän voi tehdä sitä mihin aikaan haluaa, ja pääsee kuskaamaan, ellei ole supertärkeää palaveria. Lapsistani saan vammaistukea: yhdestä korotettua, kahdesta sitä alinta.
Aina kannattaa viimeiseen saakka miettiä ne mahdolliset tuet, mitä voi saada. Vammaiselle lapselle kuuluu vammaistuki jne. Mulla on kolme lasta, oli silloin ennen varaa tai ei. Nyt uusperheessämme on 5 lasta. Mitään tukia ei tietenkään nyt haeta eikä saataisikaan, kun tienaamme varsin hyvin - silti nuo vammaistuet ilman muuta kuuluvat meille, ja ne saamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
köyhyydestä ei ole pääasialtaan sitä, että tuloja olisi faktisesti liian vähän (tottakai toimeentulotuki on pieni), vaan sitä, että menoja ei osata suhteuttaa tuloihin. Kaikkea pidetään hankintojen suhteen VÄLTTÄMÄTTÖMINÄ vaikka ne ovat VALINTOJA. Tässä mielestäni suurin "harha" pienituloisena. "tottakai" pitää olla netti, läppäri, pleikka. Tottakai pitää ostaa uusi haalari.
Kuitenkin hyvinkin pienillä tuloilla pystyy halutessaan tekemään valintoja. Esimerkiksi työttömänä ollen on aikaa valmistaa ruuat kotona mahdollisimman edullisesti ja kierrelläkin kirppiksillä tai loppuunmyynneissä.
Ehkä sellainen aivan aukoton tilanne, jossa tuloja kertakaikkiaan on liian vähän, kuten vaikka jos esim väkivaltaisesta suhteesta muuttaa pois ja joutuu yhden kuukauden ajan maksamaan kahta vuokraa, on ns "valinnaton" tila, mutta tällaista ei ole kuin poikkkeustapauksissa.
Osa tuntemistani köyhistä alkaa paikkailla taloustilannetta vippailemalla rahaa. Siitä alkaa syöksykierre. Lainataan tuttavilta rahaa vaikkapa uusiin talvikenkiin eikä tavallaan ymmärretä sitä, että sama ongelma on sitten ensi kuussa kun pitää maksaa laina pois. Laina on aina MENO, ei tulo.
Muka 5:den lapsen yh ja vauvakin tulossa. Jepjep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten voit olla 5 yh ja 6 tulossa?? Onnea vaan..
Olen nuori yhden lapsen yh. Olen akateemisesti kouluttautunut ja melko hyväpalkkaisessa työssä (verrattuna nyt näihin tulonsiirroilla eläviin tai pienipalkkaisiin perheisiin). Lapseni on onneksi terve ja itsekin olen.
Tuntuu kuitenkin, että 10-vuotiaaseen tyttöön menee kauheasti rahaa: Joululahjoihinkin tulee menemään useita satasia (ja vain yhdelle lapselle). Suksipaketti, yli 100 €, uusi kännykkä, 140 €, pikkupaketteihin useita kymppejä..Sitten muut lahjat omille kavereille, kavereiden lapsille yms. yms. Ruoasta nyt puhumattakaan...
Pointtini on se, että miten te viiden/kuuden lapsen perheet pystytte ostamaan kaikkia noita kalliita lasten/nuorten tuotteita esim. elektroniikkaa, joita "kaikilla muillakin" on?
Varmasti köyhän lapsiperheen lapset kuitenkin erottuvat kaveriporukoista.
Oma rahapolitiikka on mennyt aina siten, että lapselle ensin ja sitten itselle.
Ihmetystä herättää myös se, että jo valmiiksi köyhät ja sairaat perheet tehtailevat aina vaan lisää ja lisää niitä lapsia. Minulla ei ole varaa kuin yhteen lapseen, tässä elämäntilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on järjestely kysymys että aikuiset pitävät joitain muita menoja tärkeämpänä. Itse myös elän alle toimeentulonormien (paljon velkaa), mutta ei tulisi mieleenkään että lapsi siitä joutuisi kärsimään. Nytkin olen pitkin vuotta ostanut lahjoja joita lapsi (4v) on toivonut. Paketteja on jo 10 kpl. Esim. Hulluilta päiviltä DVD 5€, Biltemasta junaradan osa, jota myös toivonut muistaakseni 4€, muovailuvahaa 1€, puuhakirja 1€, pikku legoja kirppikseltä 5€ sekä Lego paketti tarjouksesta 10€. Pikkuauto 1€ jne. Paketteja on jo tosiaan monta, mutta rahaa mennyt koko vuodenaikana niihin vasta alle 30€ eli reilu 2€/kk. Vielä ostan jotain lisää jouluksi, ainakin karkkia. Kertaakaan ei ole tullut mieleen että en ostasi lapselle lahjoja, joita toivoo! Tietenkään kaikkia toivoita ei voi totetuttaa, mutta voi valita niitä edullisimpia toiveita. Jätän sitten jotain muuta ennemmin ostamatta!
mielummin täytän lapseni ja omani mahan ruoalla kuin ostan sille leluja, ei ne lelut paljoa mieltä lämmitä. Eikä lapsella muutenkaan ikää vielä ole sen verran että ymmärtäisi tuon taivaallista koko kulutusjuhlasta. Minkä takia edes täytyy opettaa että lahjoja tulee ostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suksipaketti, yli 100 €, uusi kännykkä, 140 €, pikkupaketteihin useita kymppejä..
Suksipaketin saa halvemmallakin, tarjouksestakin. Vai harrastaako lapsesi kilpahiitoa että pitää olla kunnon välineet? Samoin kännykän saa halvemmallakin. Kaikkea voi lapsilla olla köyhässäkin perheessä vaikka ei olisikaan juuri sitä viimeisintä mallia.
mielummin täytän lapseni ja omani mahan ruoalla kuin ostan sille leluja, ei ne lelut paljoa mieltä lämmitä. Eikä lapsella muutenkaan ikää vielä ole sen verran että ymmärtäisi tuon taivaallista koko kulutusjuhlasta. Minkä takia edes täytyy opettaa että lahjoja tulee ostaa?
Ruokaa normaalisti ja sitten ylimääräisenä niitä pieniä lahjoja. Siksi että vanhempien mielestä ei ole tärkeää että lapsi saa lahjoja, vaan siitä voi "säästää". Niin kuin tuossa yhdessäkin viestissä joku kertoi, niin paketteja saa jo monta muutamalla kympillä kun osta ne pitkin vuotta tarjouksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina on lapsi silti sanut meiltäkin lahjoja. Yhtenä vuonna tein lapselle villakangastakin, kangas + vuorikangas alelelaarista yhteensä 5 e, napit ratkottu aiemmin ties mistä. Satukirja tavaranvaihtopäivltä 0 e. Oma tallessa ollut hopeinen kaulakoru jonka olin saanut lapsena lahjaksi 0 e.
Tietysti olen ollut siinä onnellisessa asemasa, että osaan tehdä käsitöitä ja oravan luonteisena tallessa on kaikenlaista mistä voi tehdä vaikka leluille vaatteitta, koruja lapselle jne. Ja tiedän myös paikat joista tavaraa saa ilmaiseksi tai tosi halvalla. Lapsi alle tarhaikäinen, mikä tietysti helpottaa asiaa, teinin kanssa olisi varmaan eri (tosin ei kaikki teinitkään ole merkkivaatteiden perään ja ymmärtävät jos perheen rahavarat eiät anna myöten kalliille lahjoille).
velkasaneerausta.
Meillä on ollut todella rankkaa. Molemmat olemme sairaita miehen kanssa, on opintovelkoja, lääkemenoja ja muuta. Kun olisikin vain pelkät asumismenot, puhelinlaskut, pienet muksut jne.
Mistään ei saa luistimia, suksia tai mitään. Kirpparilla maksavat melkein saman, kuin kaupassa. Mutta sellaista se on. Poika hajottaa kolmet lenkkarit kesässä, housujen polvia saa paikata. On yksi liikunnallinen harrastus, salibandy, joka vie noin 200 euroa 7 kuukaudessa.
Mulla on ystävä, jolla erityislapsi. Ystävä ei voinut tehdä perushoitajan työtään, koska lapsi tarvitsi aikuisen melkolailla kokoaikaisesti. Ei kunta anna apua, koululainen on yksin. Siitä syntyy köyhyysloukko. Asuminen, ruoka, vaatteet ja lääkkeet. Kun ansiosidonnaiselta tipahtaa työmarkkinatuelle, on melkolailla kusessa. Toimeentulotuki ei auta oikeasti juuri niitä tarvitsevia.
Mutta onnea sinulle.
Meillä ei edes ole varaa tehdä kolmatta.