toiset äidit kritisoivat äitejä eniten..

Äidit, oletteko huomanneet että teitä eniten arvostelevat ihmiset ovat toisia äitejä.? Itse olen 22v. 2,5kk vanhan lapsen äiti ja perheeseemme kuuluu myös isä. Saan käydä ulkona silloin kun haluan ja käyn myös 4 kertaa viikossa kuntosalilla. Muutama viikko sitten aloitin viikonlopputyöt yökerhossa. Ystäväni (jotka ovat itsekin äitejä) kuitenkin arvostelevat menimisiäni ja tekemisiäni. Lapsettomat ystävät kehuvat kuinka olen reipas ja pirteä, enkä valita väsymystä tai jaksamattomuutta. Ne äiti ihmiset arvostelevat myös sitä että ostan lapselleni vaatteeet uusina enkä kiertele kirpputoreja.. Miksi.? Onko se muilta pois.? Eikö äitien tulisi pitää toistensa puolia eikä kääntyä toisiaan vastaan.?

Se on kumma juttu - olen tullut ihan samaan lopputulemaan tuon arvostelun suhteen. Aina joku on (pyytämättä) ilmaisemassa mielipidettään tekemisistäni ja perheen tekemisistä. Katoaako osalta ymmärtämisen ja myötäelämisen taito synnytyksessä, josta sitten seuraisi tällaista jopa neuroottista ilmaisemista?

Hyvä, että sinulla on mahdollisuus poistua kotoa tekemään asioita ja tuulettumaan ja että työkuvio hoituu luontevasti. Ja tosi mukava, että sinulla vielä on niitä arvokkaita lapsettomia ystäviä, jotka osaavat myös kehua :)

Ei oteta liian vakavasti toisten mammojen sanomisia. Juu, olisihan se kiva pitää toisten puolia - nyt joutuu melkein 100% keskittymään pitämään omia ;)

sankaripalvontaa pelissä? Historia on täynnä täysin kehittymättömiä menestyneitä miehiä.

Minä en palvo ketään, mutta olen huomannut että kun ihminen menestyy (ja raha ei ole siinä se tärkein elementti) hän usein tulee suvaitsevaisemmaksi/välinpitämättömämmäksi perhehierarkian suhteen ja saa tyydytystä keskittyessään asioihin joissa on hyvä ja jotka ovat hänelle tärkeitä. Kun mennään ylös missä hyvänsä arvohierarkiassa, harvoin sieltä yläportailta huudellaan alas henkilökohtaista kritiikkiä... Sama miesten ja naisten arvohierarkiassa. Naiset ovat sitä keskiportaan johtoa jotka jäkättävät muka itsensä alapuolella oleville toisille naisille (nuorille, työttömille, sektiolla synnyttäneille, jne) omaa arvoaan korottaakseen. Miehet katselevat myötähäpeää tai välinpitämättömyyttä tuntien sivusta.

kova tarve sohia muita. Ja voi sitä nautintoa kun jostakin löytyy joku heikkous - ah sitä omaa paremmuuden tunnetta.

Kyllä se niin on etten voi edes harkita meneväni mihinkään perhekahviloihin ym. vauva-juttuihin sillä äidit siellä vain valittaisivat tekemisistäni. Käyn baareissa selvinpäin, koska rakastan tanssimista ja se vie huolet ja stressin edes hetkeksi pois. Jaksan sen avulla olla paljon pirteämpi kotona ja tehdä enemmän kotihommia. Olen myös iloisempi muita ihmisiä kohtaa kun välillä pääsen tuulettumaan. Töissä käyn siksi koska mieheni menee armeijaan tammikuussa ja mielestäni on hyvä kerätä rahaa säästöön jotta ei tarvi ihan kädestä suuhun elää, vaan saa välillä jtn ekstraakin. Vauvani nukkuu yöt joten ei hän tiedä onko äiti kotona vai ei, ja mielestäni lapsen on yhtä tärkeä olla isänsä kanssa kuin ätinsäkin. Tärkeää on vain se että lapsen seurana on häntä rakastava aikuinen.. ja se voi olla myös isä.

Mun mielestä on tyhmää kaikenlainen lasten vertailu sillä vaikka Touko-Irmeli oppisi kävelemään jo 7kk iässä, tiedän että kyllä meidänkin vauva sen joskus oppii. Vauvat ovat yksilöitä ja ennenkaikkea IHMISIÄ, eivätkä mtn vertailu esineitä..

Ja kuten tähänkin asti, myös tulevaisuudessa en ajatellut pitää niiden äitien puolia, jotka polttavat, juovat, jättävät lapsen heitteille tai esim ei edes yritä imettää, koska se pilaa tissit yms. Eli ei, äitien ei todellakaan kuulu pitää toistensa puolia. Muutenhan pitäisi pitää puolia sille naiselle, joka briteissä antoi miesystävänsä hakata poikansa hengiltä. Tai pitää sen äidin puolia joka jättää lapsensa omalle äidilleen jotta itse pääsisi ryyppäämään. Ei kiitos.

Jos äiti toimii selkeästi lapsen edun vastaisesti, eikö silloin ole tärkeintä se lapsen edun turvaaminen eli saada kyseinen toiminta mahdollisimman nopeasti loppumaan? Kumpi tapa toimii todennäköisesti paremmin: Perustelu miksi toiminnan on loputtava, konkreettisia neuvoja/työkaluja mitä nyt pystyy itse antamaan siihen pyrkimiseen ja kannustustaminen tähän tavoitteeseen, vai toteaminen kuinka kamalasti äiti tekee ja miten en minä ainakaan?

Joskus jälkimmäinen voikin toimia herättävänä voimavarana, mutta jos se tapahtuu ilman todellista tarvetta tai asiaan puuttuminen jää siihen, ei sillä ole mitään positiivista vaikutusta lapsen elämään. Jos se taas ei kiinnosta, miksi edes kommentoida? Ja millaisen esimerkin oma lapsi saa tällaisesta käytöksestä? Millaisen mallin oma lapsi saa, jos tämä "ongelmatapaus" on lähipiirissä? Mitä vaikutuksia tällaisella tyhjän arvostelun kulttuurin ylläpitämisellä on meidän "normaalien"kin äitien ja naisten asemaan ja elämään?

Äitien nimenomaan tulee pitää toistensa puolia, koska se on äitien ja lasten etu. Omien ja muiden.

Akat haukkuu toisiaan on ne sitten opiskelijoita, käy töissä.

Jos joku nyt hankkii joskus lapsia niin kyllä kaikki toimintaa katsoo sivusta ja kommentoi, oli itsellään lapsia tai ei.



Minulla on neljä lasta ja sen verran tullut nähtyä miten erilaiset menetelmät joko toimii tai ei toimi: lapsikohtasesti ja perhekohtasesti.



Se on osin sitäkin että kun on nuori ja lähtee töihin niin vanhemmat jotka ollut kotona useamman vuoden kokee jonkun kolahduksen kun toinen vääntää lapsen ja on oma raikas itsensä.

On sun lapsettomissa kavereissakin arvostelijoita. Niinkuin sinä saatat katsoa jotain toista valintaa ettet tekisi itse noin.



Siinä ei ole mitään vikaa että itse tekee näin ja kamala kun joku tekee noin, se on juuri sitä kun itse tekee erilailla.

Pitää silti niellä erilaisuus.



Ei minusta voi lähteä sille kannalle että kaikkien pitää hyväksyä mitä muut valitsee ja tukea. Koska joku aidoti kokee että on oltava koko hoitovapaa kotona, eikä siinä ole mitään pahaa. Vai onko?



En minäkään kirppareilla ravaa. Varmaan pitäisi.

Väsymystä valitan ihan yhtälailla kun silloin kun olin opiskelija tai töissä lapsettomana.

Mitä se nyt keneltäkään on pois jos toinen on väsynyt ja sanoo sen ääneen?



Minusta on vaan kiva jos joku sanoo että elämä on nyt tällästä: että uskaltaa avautua eikä pidä jotain esitystä.



Usein oma asenne kanssaihmisiin saattaa myös vaikuttaa siihen miten koet arvostelun/kehumisen.

Sinulla on myönteinen suhde lapsettomiin ja lapsellisiin varautunut.

Minusta sinulla on altavastaajan rooli äitinä toisiin äiteihin verrattuna: nuori, harrastaa, menee ja tekee sitten "äitit" on jotain kalkkiksia jotka ei käy missään, makaa kotona..

Siis mun mielestä on mahtavaa, jos jotkut oikeesti jaksaa olla vaan kotona lasten kanssa käymättä ikinä yksin missään. Se ei vaan oo mun juttu, koska sitten olisin tosi väsyny. Koen että välillä mun pitää saada vapaata. Siksi en siis ymmärrä että miks mun valintoja arvostellaan niin kovasto koska en mäkään arvostele muiden tekemisiä. Meidän perheessä asiat nyt vaan sattuu toimiin parhaiten tällä tavalla ja ymmärrän että joillain toimii toisella tavalla. Harmittaa vaan, koska tiedän olevani paras äiti lapselleni ja mieheni olevan paras isä lapselleen, niin silti ihmiset kokevat oikeudekseen lytätä tekemisemme ja olemisemme..

enkä todellakaan pidä mtn esitystä yllä.. sanon jos vituttaa ja väsyttää, mutta harvemmin niin käy kun todellakin pääsen tuulettumaan sillon tällön. Eikä kotona olevat äidit ole mielestäni kalkkiksia.. jokainen jaksaa eritavalla ja lapsetkin on niin erilaisia.. meillä on todella helppo vauva, joka mahdollistaa sen että pystyn tehdä töitä ja käydä sillontällön ulkona. Koliikki vauvan kanssa se olisi varmaankin mahdotonta.

kuulostaa fiksulta ja tervejärkiseltä.

Luulen, että arvostelijoilla lapsen isä ei osallistu lapsen hoitoon ja kotitöihin tasavertaisena, vaan "äidin pikku apulaisena" joka ei osaa itse toimia. Ap:n perheessä tehdään juuri niinkuin pitääkin nykymaailmassa: kumpikin ottaa vastuuta perheestä ja lapsista. Ap luonnollisesti enemmän tässä vaiheessa, kun on viel äitiyslomalla, mutta heti vauvan synnyttyä isän pitääkin olla mukana vauvan elämässä!

Kyllä se niin on etten voi edes harkita meneväni mihinkään perhekahviloihin ym. vauva-juttuihin sillä äidit siellä vain valittaisivat tekemisistäni. Käyn baareissa selvinpäin, koska rakastan tanssimista ja se vie huolet ja stressin edes hetkeksi pois. Jaksan sen avulla olla paljon pirteämpi kotona ja tehdä enemmän kotihommia. Olen myös iloisempi muita ihmisiä kohtaa kun välillä pääsen tuulettumaan. Töissä käyn siksi koska mieheni menee armeijaan tammikuussa ja mielestäni on hyvä kerätä rahaa säästöön jotta ei tarvi ihan kädestä suuhun elää, vaan saa välillä jtn ekstraakin. Vauvani nukkuu yöt joten ei hän tiedä onko äiti kotona vai ei, ja mielestäni lapsen on yhtä tärkeä olla isänsä kanssa kuin ätinsäkin. Tärkeää on vain se että lapsen seurana on häntä rakastava aikuinen.. ja se voi olla myös isä.

Mun mielestä on tyhmää kaikenlainen lasten vertailu sillä vaikka Touko-Irmeli oppisi kävelemään jo 7kk iässä, tiedän että kyllä meidänkin vauva sen joskus oppii. Vauvat ovat yksilöitä ja ennenkaikkea IHMISIÄ, eivätkä mtn vertailu esineitä..

en enää jaksa ottaa arvosteluista nokkiini. Sain kuulla sitä lajia niin paljon silloin, kun sain 19-vuotiaana esikoiseni, että ei enää hetkauta. :)

ja pumpatakkaan en jaksa koko aikaa.

Äidit, oletteko huomanneet että teitä eniten arvostelevat ihmiset ovat toisia äitejä.? Itse olen 22v. 2,5kk vanhan lapsen äiti ja perheeseemme kuuluu myös isä. Saan käydä ulkona silloin kun haluan ja käyn myös 4 kertaa viikossa kuntosalilla. Muutama viikko sitten aloitin viikonlopputyöt yökerhossa. Ystäväni (jotka ovat itsekin äitejä) kuitenkin arvostelevat menimisiäni ja tekemisiäni. Lapsettomat ystävät kehuvat kuinka olen reipas ja pirteä, enkä valita väsymystä tai jaksamattomuutta. Ne äiti ihmiset arvostelevat myös sitä että ostan lapselleni vaatteeet uusina enkä kiertele kirpputoreja.. Miksi.? Onko se muilta pois.? Eikö äitien tulisi pitää toistensa puolia eikä kääntyä toisiaan vastaan.?