Mieheni sanoi minulle juuri

vai tulitko tänne haukkumaan miestäsi?

Eli puhuiko totta ja siksi loukkaannuit vai valehteli ja siksi loukkaannuit? Meidän perheessä vähän sama juttu eli mies hoitaa kaikesta 80 %:a paitsi viikonloppuna osat vaihtuu.

Kun olen katsonut lasten perään koko päivän ja sitten illalla kun mies kerran karjaisee sohvan nurkasta, että "hiljaa!", niin sitten on kasvatustyö tehty :D

Kun olen katsonut lasten perään koko päivän ja sitten illalla kun mies kerran karjaisee sohvan nurkasta, että "hiljaa!", niin sitten on kasvatustyö tehty :D

Emme kai ole kovin hyviä riitelemään.



Mies hoitaa kyllä lapsia enemmän kuin minä, mutta ei nyt sentään 90-prosenttisesti. Minä hoidan aamutoimet ja vien lapset päiväkotiin, mies hakee lapset ja on lyhyemmän työpäivänsä takia kotona heidän kanssan 2-4 h iltapäivällä ennen kuin minä kotiudun. Ns. omia menoja minulla ei ole, työmatkoja kuitenkin ehkä kerran 1-2 kuussa. Kavereita en kuitenkaan näe käytännössä koskaan, ei ole iltaharrastuksia enkä viikonloppuisinkaan juokse baareissa tms. eli mitään lapsilta aikaa pois vievää juttua elämässäni ei työtä lukuunottamatta ole. Viikonloput puuhaamme lähes poikkeuksetta kauppareissuja myöten perheenä.



Kotityötkin jakautuvat mielestäni aika tasan, mies hoitaa meillä pääosin ruokahuollon, minä kaiken vaatteisiin liittyvän, minkä lisäksi huolehdin n. 75 % siivoamisesta. Autojutut on miehen vastuulla.



Mies on enemmän sitä tyyppiä, joka tykkää puuhailla ja leikkiä lasten kanssa, minä taas nautin jutustelusta heidän kanssaan ja yhteinen tekemisemme on konkreettisempaa: leipomista, siivoamista, pyykkien laittamista tms.



Työn ja kotielämän tasapainottamisessa on toki omat haasteensa ja kuten kai muillekin äideille, riittämättömyyden tunteet ovat minulle tuttuja, joten tuntui aikamoiselta märän rätin iskulta kasvoihin kuulla, että panostukseni perheeseen on mieheni mielestä noin minimaalinen.



ap

hienoa, ostaa lapsille lauantaina grillattavaa makkaraa ja rasian pastilleja, ei maksa siis yhtään mitään muuta.



Ja silti joka hemmetin riidassa väittää elättävänsä, vaikka minä jo nykyisin osaan tempaista kirjanpidon esiin ja näyttää, mitä kaikkea hän ei maksa.

onneksi minulla ei ole miestä! JIPPII!

Riita alkoi niinkin fiksusta asiasta kuin miehen äänensävyn kommentoinnista. Puhuin erään työmatkani ohjelmasta ja valittelin, ettei ollut taaskaan minuuttiakaan vapaa-aikaa. Mies kysyi, pitääkö sitä työmatkojen rankkuutta nyt niin korostaa. Minä ihmettelin hänen kommenttiaan ja heitin takaisin, että kyllä ne työmatkat on ihan TYÖmatkoja, paino sillä työnteolla, lomamatkat ovat niistä kaukana. Siitä alkoi sitten typerä väittely, joka kärjistyi siihen, että mieheni ilmoitti, ettei minua juuri kotona näy ja lapsetkin hän kasvattaa käytännössä yksin. Olen kyllä joka ikinen arkipäivä kotona viimeistään klo 18 ja viikonloppuisin vietän lasten kanssa 24 h/vrk.



ap

ap

ja menkää tekemään omia juttujanne. Ihmisellä pitää olla omaa aikaa, muuten on hermo kireällä. Ei vanhemmuuden kuulu olla mitään taistelua siitä, kumpi tekee enemmän, vaan puhaltamista yhteen hiileen. Ette ole vihollisia, vaan aviopari. Yrittäkää selvittää, mitkä asiat tekisivät toisen onnelliseksi ja toteuttakaa niitä.



Jaksamista.