Millaista on elämä jos perheessä on chihuahua?

Chihu tekee aikalailla mitä huvittaa. Jos sattuu olemaan hellyydenkipeä, tulee syliin, mutta jotkut chihuista eivät voi sietää sylittelyä vaan kokevat sen ahdistavaksi. Suosittelisin, että nuorin lapsista olisi 9-10-vuotias ennenkuin hankitte kääpiökoiraa. Tuossa vaiheessa lapset alkavat pikkuhiljaa tajuta jotain koiran käsittelystä. Chihu kuten kaikki muutkin kääpiörodut menee helposti "rikki" lasten nujutessa ja pentuiässä tulleet murtuvat vaikuttavat koiran hyvinvointiin koo sen loppuiän. Chihuahua ei ole mitenkää lapsirakas rotu vaan nimenomaan perheen aikuisen koira. Lapsille ja heidän kavereilleen pitää tehdä säännöt todella selviksi, muuten tulee rumaa jälkeä.

Sisäsiisteys on monilla chihuilla ongelma aikuisiälläkin. Kääpiöroduilla rakko on todella pieni ja ne eivät välttämättä kykene pidättämään kovin pitkään. Mikäli sisäsiisteyskasvatusta ei tehdä kunnolla, koira saattaa myös merkkailla reviiriään. Chihu on älykäs koira ja pystyy kyllä oppimaan kaikenlaista, mutta vaatii pitkäjänteistä koulutusta.

Jos haaveilet vain jostain mukavasta pikkukoirasta eikä sen olisi välttämättä oltava chihuahua, suosittelisin lapsiperheeseen mielummin cottonia, shih tzua tai kääpiövillakoiraa

ja tuli samoihin aikoihin taloon, kun tyttö syntyi (nyt 7vee). Ei ole ollut ongelmia, tyttö oppi jo pienestä pitäen käsittelmään koiraa..

Pakko kommentoida vaikka chatti jo vähän vanha... Meille tuli 10kk ikäinen chihu joka parin viikon jälkeen oli jo kuin perheenjäsen. Kennelissä oli tottunut tekemään tarpeensa 'vaippa-alustoille' ja meillä hiipi heti alussa suihkutilaan pissalle. Oli mielestäni tosi fiksua, näin koira selvisi kylmistä pakkaspäivistä ihan omin päin :-)

Kummallista kuinka jotkut tuomitsevat tavat joilla koiran ja ihmisen yhteiselämä saadaan toimimaan paremmin, ei siinä kukaan kärsi, päinvastoin. Chihumme tietää että on perheessä 'alimpana', joten viihtyy rennosti kotona ja mukanamme minne tahansa sen viemme. Ei koskaan räksytä tai käyttäydy sopimattomasti, osaa nähdä minusta ja miehestäni mikä on ok. Äärimmäisen fiksu koira joka ei olekaan ihan 'koira', vaan ehkä koiran ja kissan välimuoto? ;-) Itsenäinen ajattelija joka rakastaa lämmintä syliä ja omaa perhettään yli kaiken. Olemme aivan myytyjä!

Perheemme: Nuori vaimo (minä), menestynyt mieheni ja Chihumme. Meillä chihu tärkeänä osana perhettä ja sanommekin sitä leikkimielisesti harjoitusvauvaksi. :) Se haukkuu leikkisänä miehelleni pari kertaa kun hän tulee kotiin, on kuitenkin sen parin haukun jälkeen alistuvainen ja näyttää mahaa "ota syliin" -viestillä. Minulle ei hauku ja muutenkin suhtautuu meihin eri tavalla, mutta positiivisesti kumpaankin. Mieheni kanssa tykkää enemmän leikkiä vähän rajustikin ja mamilta on kiva saada silityksiä. Jos Chihumme puree leikissä kädestä liian kovaa, automaattinen auts -minkä suusta päästää saa sen hätkähtäen lopettamaan leikkinsä ja sitten aloitetaan uudestaan varovaisemmin. 

Meidän Chihu ei ulkoile, ainakaan näin talvella, mutta siihen suurimpana syynä, että jostain syystä hänellä on pippeli aina ulkona. :( Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Eläinlääkärissä mainitsin asiasta ja hän sanoi että odotetaan vielä hetki ja mietitään sitten. Chihumme on kohta vuoden vanha ja todella yliseksuaalinen ja panee pehmoleluja tosi paljon. Hän tekee tarpeensa vessaan sanomalehtien päälle. Asumme kaupungin keskustassa mutta käymme sukulaisten luona maalla jossa on kartanon pihalla tilaa leikkiä ja juosta. Vielä kun tulisi vähän paremmin maalaisserkkunsa bostoninterrierin kanssa toimeen. :D

Vieraisiin suhtautuu jokaiseen eri lailla. Siskostani ei pidä yhtään (hänellä on mielenterveysongelmia) ja hänen vierailunsa ajan chihumme joko vinkuu miehelleni "mä en haluuuuu"- äänellä tai haukkuu siskolleni ja katsoo häntä tosi epäillen. Miehen kavereihin suhtautuu yleensä menemällä pesäänsä vierailujen ajaksi ja "piileskelee". Eli on siis todella leimaantunut meihin ja haluaa olla kaikessa mukana, rakastaa olla sylissä ja vaatii paljon leikitystä. Todella ihana koira perhekoiraksi ja 4 vuotias ei ole liian nuori jos vanhemmat kykenevät opettamaan häntä miten eläinten kanssa ollaan eli tosi lempeästi ja varovasti. Chihumme rakastaa muita chihuja mutta muista koirista ei oikein tykkää, eli on siis kunnon roturasisti. :D Kissoja tykkää jahdata, ainakin tähän asti, kun ei ole vielä saanut köniinsä. :D

Osta pomeranian :) Lähes yhtä pieni kuin chihu.

Mielestäni mitään koiraa ei oteta lapsille. Ei varsinkaan pientä, ja herkästi särkyvää vahtikoiraa.

Aikuiset niitä hoitaa ja on niistä vastuussa.

Chihulle mielestäni jopa kaksi aikuista, on ne niin energisiä. Jokaisella eläimellä on tavat, ja kyllä ne koirien luontaiset palvelus, vahti, paimento ominaisuudet on koirilla rodusta riippuen. Chihua ei suositella ekaksi koiraksi. Se tarvitsee puhetta, huomiota ja lempeää opetusta. Silti siitä ei tule orjallisesti noudattavaa, se on myös ihana, kun se jäi lötköttämään aurinkoon, vaikka kuinka kutsuin. Menin viereen ja nautimne viltillä molemmat. Joskus se taas tottelee koko ajan.

Mikä lie viisaus , mutta ihmeellisiä on eläimet, se meni ohi lihakojun markkinoilla, mutta jämähti luontaistuote kojulle. Ostin ihanaa eko palashampoota, ja rasvaa joista olin pitkään haaveillut, kiitin koiraani, kuudes aisti,heh.

Koira on vaativa eläin. Se ei oli ikinä sylikissa.

Koiraa lenkkeilytetään, ja opetetaan lempeästi.

Chihut ovat pikkukoirien susikoiria, ne todella vahtivat ja suojelevat omistajaansa. Koira on koira, olkoon minkäkokoinen hyvänsä.

Meillä tämä näkyy siten, että chihu saattaa haukkua tai murista valjaassa, kun chihulle vieras ihminen tulee minun lähelleni. Ei sinne susilauman johtajankaan viereen noin vaan mennä. Tämän olen hyväksynyt, kerron chihulle istu , ei hätää. Se on viisas ja lopettaa.

Huom, vain kun vieras. Mutta kaikki vieraat ihmiset ja koirat se haukkuu jotka tulee taloon. Kadulla se haukkuu muutamalle ohikulkijalle, jos minä en vartioi laumaani, eli jos en puhu chihulle koko ajan että ei tarvitse, niin chihu tulkitsee että jaahas, hänen täytyy ottaa työt ja mennä. Ihminen Aina! Ensin vieraan luokse, tällöin koiran ei tarvitse mennä tarkistamaan onko vieras ok vai ei.

Tässä näkyy rodun vaativuus ja se että ei lapsille tällä vahtinusvietillä.

Tutut se ottaa ilolla hyppien. Ihan päinvastoin.

Tämä tarkoittaa että vahtihaukkuna on talo, auto ja kaikki vieraat omaan laumaan tunkeutujat.

Miettikää nyt susilaumaa, ei sinne luonnossa noin vain mennä.

Eläväinen rotu, tarkoittaa sitä että hereillä olessaan sisällä leikkii. Juoksee melkein koko ajan.

Mielestäni on työläs energiapommi rotu, mutta rakastan kyllä koiraa.

Kissat sopii rauhallisille, koirat sopii niille jotka tykkää päivittäin käydä kävelyllä, tai isoilla koirilla juoksijoille.

Ei ole olemassa mitään käsilaukku eläimiä, koirat ovat susieläimiä, ja niillä on omat tavat elää. Koira ei unohda yhtään laiminlyöntiä.

Näin minun uros chihuni,Jokapäivä leikitään ja kävelyllä. Autoon tulee mukaan. Vieraat hyväksyy vasta jonkin ajan päästä, kun ne on todettu vaarattomiksi. Ei kukaan tuntematon pääse suoraan silittämään.

Omalle laumalle eli perheelle kiltti. Oma lauma laajenee, kun tutustuu vaikkapa siskon lapsiin. En jätä heitä yksin koiran kanssa.

Chihumme haukkuu ovella paikallaan seisovia ihmisiä, mutta kun ne menee istumaan, se tulkitsee että ne eivät jääneet uhkaksi.

Älä koskaan kumarru vierasta koiraa silittämään. Se voi kokea sen hyökkäyksenä.