Minkä ikäiselle olette opettaneet "EI"-sanan ja onko mennyt perille?

Toisaalta tämä selittää hyvin miksi on niin paljon lapsia, jotka ei tottele mitään ja kaikki on muka sallittua. Täytyy sanoa, että näilläein säästäjillä on kyllä vanhemmuus hukassa.

Toisaalta tämä selittää hyvin miksi on niin paljon lapsia, jotka ei tottele mitään ja kaikki on muka sallittua. Täytyy sanoa, että näilläein säästäjillä on kyllä vanhemmuus hukassa.

1v tuntee ei-sanan, ei noudata aina kieltoja, mutta joskus kun sanoo tiukasti, niin uskoo (jos olen ottamassa kuumasta uunista jotakin, niin siihen uuniin ei silloin tulla koskemaan). Joka pikku asiaan en tiukasti vielä sano, jos ei siitä ole mitään vaaraa lapselle, niin miksi turhaan käskyttää lasta?

9kk ikäisenä kiipeillä joka paikkaan... Miksi en olisi saanut sanoa "ei" samalla kun nostelin sitä pois kirjahyllystä, keittiön pöydältä tai hellalta?



Kaikille kolmelle on sanottu se "ei" tarpeen vaatiessa heti kun on ollut sen verran älliä päässä ja liikuntataitoa, että on osannut mennä tekemään jotain kiellettyä! Ei todellakaan ole annettu räpeltää tietokonetta tai kiipeillä missä huvittaa. Meneehän siinä tovi ennenkun oppii, mutta aika rasittavaa olis ekat 2 vuotta vaan käydä koppailemassa pois, kun vois vaan sanoa "ei" ja se siitä. Vasta sitten menee hakemaan pois, jos ei usko sanasta.



Kyllä meillä kuopuskin, nyt 1v7kk tietää, ettei pöydällä ole suotavaa kiipeillä ja uskoo kun sanon "ei, tule pois sieltä"



Tenaville tulee väistämättä sekin kausi, kun kokeillaan oliko se ei nyt varmasti ei ja jos sittenkin sais vähän kokeilla. Asiaa tuskin sit ainakaan auttaa, jos ipana ei edes tiedä mitä se ei tarkoittaa!



En tajua, miksi lapsi, joka osaa pyynnöstä viedä esineitä toiseen huoneeseen omille paikoilleen, ei muka ymmärtäisi yksittäisen kaksikirjaimisen sanan merkitystä? Tai niin no.. Eihän se voi tajuta, jos sitä ei ole kukaan opettanut...



Mikään ihme, jos taaperot ei usko mitään...

24:lle ja 29:lle! Ihme mielipititä ketjun alussa...

mielipiteitä..

kyllä itkeä ei:n jälkeen, vaikka ei olisi huutanut tai sanonut muuten vihaisesti. Meillä ainakin 11 kk alkaa joskus itkemään ihan siksi, että olis niin kiva tehdä jotain kiellettyä asiaa (esim. tonkia takkaa).

miksi lasta ei saisi kieltää.



Mutta ymmärrän nyt hyvin, mistä haistattelevat ja epäkohteliaat, ei-sanaa tuntemattomat teini-ikäiset oppilaani sikiävät.



T.Opettaja, jonka reilun vuoden vanha lapsi ymmärtää hyvin, mitä ei tarkoittaa.

Miksi se vauva pitää pelästyttää niin, että rupeaa itkemään? Kun tuota kieltoa pitää harjoitella seuraava 18 vuotta, niin onko toi nyt järkevää? Minusta paljon parempi tapa on sanoa ei ja ottaa lapsi pois sen kielletyn ääreltä.

Miksi se vauva pitää pelästyttää niin, että rupeaa itkemään? Kun tuota kieltoa pitää harjoitella seuraava 18 vuotta, niin onko toi nyt järkevää? Minusta paljon parempi tapa on sanoa ei ja ottaa lapsi pois sen kielletyn ääreltä.

että vauva pitää pelästyttää niin, että se alkaa itkemään. Opettele lukemaan.

Olin kerran Jari Sinkkosen luennolla. Joku uskaltautui kysymään asiasta ja hän suorastaan nauroi, että ihme huuhaavanhempia nämä, jotka muka säästävät sitä ei:n sanomista siihen, että tosissaan sitä tarvitsee. Hänen pointtinsa oli, että lapsi ei opi ei:n merkitystä millään muulla tavalla, kuin että sitä hänelle riittävästi ja johdonmukaisesti sanotaan, että se ei ole kovin hyvä että ensin kolme vuotta ei sanota ja yhtäkkiä sanotaan, samasta asiasta siis ei. Ja hänen mielestään ei sitä ei:tä liikaa voi sanoa, jos siis sanoo asioista, joita lapsi ei oikeasti saa tehdä. Jos lapsi vain ohjataan tekemään jotain muuta, hänelle ei tule ymmärrystä, että sitä yhtä juttua ei saa tehdä.



Eli kaikki vaan sanoo ei, kun haluaa, että lapsi ei jotain tee. Ja ihan siitä asti, kun se lapsi sitä alkaa tekemään.



Ja mä ainakin osaan kyllä sanoa ei ihan ystävällisesti ja hymyillen ja silti ne lapset on oppineet ymmärtämään mitä se tarkottaa. Osaavat jopa äidin päänpudistuksesta siellä kaupassa tms tulkita, että eipäs tehdäkään sitä, mitä meinasi tehdä.





(lapsia 4, hyvin eri luonteisia, ja eri ikäisiä)



Suosittelen.

Tyttö nyt 2-vuotias. Ei usko eitäni... Täysin kuuro sille.

Olin kerran Jari Sinkkosen luennolla. Joku uskaltautui kysymään asiasta ja hän suorastaan nauroi, että ihme huuhaavanhempia nämä, jotka muka säästävät sitä ei:n sanomista siihen, että tosissaan sitä tarvitsee. Hänen pointtinsa oli, että lapsi ei opi ei:n merkitystä millään muulla tavalla, kuin että sitä hänelle riittävästi ja johdonmukaisesti sanotaan, että se ei ole kovin hyvä että ensin kolme vuotta ei sanota ja yhtäkkiä sanotaan, samasta asiasta siis ei.

Vanhempien tehtävä kun on opettaa lapsille monia asioita. Yksi on juuri tämä mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja minkä takia. Ei ne lapset opi jos niitä ei opeta. Ja ihan näin maalaisjärjelläkin on ihan älytöntä, että ekat kaksi vuotta mussukka saa tehdä mitä vain ja sitten yhtäkkiä aletaan kieltämään. Eihän siinä ole mitään johdonmukaisuutta, mikä on lastenkasvatuksessa kaiken a ja 0o.

Eikä todellakaan sen takia, että huudettaisiin vaan siksi, että poikaa harmittaa luopua mukavasta jutusta. Meillä ainakin 9kk osaa jo suuttua. Jos on tekemässä jotain tosi kivaa kuten tunkemassa kättä avotakan tuhkaan (siis tietysti kylmää) ja haen pois, niin tämähän alkaa kiljua ja sätkytellä. Samasta se on kyse kieltämisessä. Tietää, että hauska juttu on loppumassa ja siitä turhautuneena kolmannen ei:n jälkeen saattaa pillahtaa itkuun.



Mä kanssa ihmettelen, että luuletteko kieltämisen aiheuttavan lapselle jonkun trauman? Onko nykylasten ongelma oikeasti se, että kielletään liikaa??? Esikoisen kanssa aloitettiin kieltäminen jo puoli vuotiaana ja vuoden iässä totteli jo tosi hyvin. Ei sitä tietenkään huudeta tai meuhkata, mutta selkeä ja jämäkkä ei yhdistettynä pois ottamiseen tai nostamiseen tuo tulosta. Aika nopeasti osaa jo yhdistää ei:n siihen tekemiseensä. Meillä kyllä härnää sillä ja katsoo mua, varovaisesti katsoen ojentaa kättä uudelleen, vetää pois ja taas katsoo ja ojentaa jne. Kolmas tai neljäs ei yleensä puree ja saattaa siinä päästä kiljaisun samalla tai sitten vaihtaa aktiviteettia.

"napakkaa eitä" tehokkaampaa on näyttää, miten pitää toimia. Jo reilusti alle 1-vuotiaana lapsemme ovat tajunneet, mitä tarkoitta esim.: "Tässä laatikossa ei ole mitään, mitä voi ottaa, mutta tätä saa tutkia." Tähän siis liittyy se, että ihan konkreettisesti siirrän lapsen samalla toivottuun paikkaan tai näytän kädestä pitäen, miten haluan hänen toimivan. Melkein joka tilanteessa pystyy soveltamaan tätä (ei tietenkään aina).



Nuo "napakan Ein huutelijat" joutuvat havaintojeni mukaan usein tilanteisiin, joissa Ei muuttuu leikiksi, eli lapsi menee kerta toisensa jälkeen nauraen kiellettyyn paikkaan. Sitten on näitä, jotka huutelevat kerta toisensa jälkeen: "Eelis ei, Eelis ei, Eelis ei", mutta eivät kuitenkaan mitenkään ohjaa lastaan. Tai puuttuvat tilanteeseen "sadannen ein" jälkeen ihan kohtuuttomoalla teholla.



En siis missään nimessä sano, ettei lasta saisi kieltää, mutta tuon pelkän ein hokemista en tajua ollenkaan. Ja alkuperäiseen kysymykseen voisin vastata, etten ole mitenkään erikseen opettanut lapsilleni minkään sanan merkitystä: siinähän ne sanojen merkitykset selviävät vähitellen ihan normaalin arkipuheen ja arkipuuhien yhteydessä.

tyttäreni 8kk alkaa olla jo melkoinen tutkija. Leivinuunin vieressä on ne hangot millä uunia myllätään, nokisia ja likaisia ilman muuta ovat. Tyttöhän eilen meni ja kohmaisi sitä hankoa jolloin sanoin "ei". En edes sanonut kovasti...no, tyttöhän veti heti alahuulen mutruun ja rupesi itkemään. :(

Pitää näköjään uunin edustalta laittaa hangot ym muualle.

Ei se vauva siitä traumatisoidu vaikka se itkut tiratuttaa kun sille ei:n sanoo. Monesti tämä itku saattaa olla enemmänkin harmitusta siitä, että nyt joku hänen mielestään kiva asia viedään pois. Niin ja ylläripylläri, meidän perheessä ainakin vanhemmat päättää mitä asioita lapsi räpeltää ja mihin saa mennä. Jos tulee itku harmituksesta niin sitten tulee.



Meillä on aina käytetty napakkaa ei:tä ja samalla nostetaan lapsi pois. Muutaman kerran kun näin tehdään, niin sittan lapsi itse tajuaa ei:n kuullessaan, että nyt ollaan kielletyillä vesillä ja lähtee itse pois. Eli juuri tällä tavalla se ei:n merkitys menee perille.

lapsi oppii silloin "hyvällä" kun on alusta saakka saanut tietää mitä ei-tarkoittaa.



Tunnen perheen jolla on 3- ja 6-vuotiaat lapset ja heille ei saa sanoa "ei" (vanhemmat ovat sanoneet ääneen ettei me käytetä ei-sanaa) ja voin sanoa lapsia parkoja, ovat ihan mahottomia:(

Kyllä tarhatädit ovat pulassa niiten kanssa (ja vanhemmat myös), sellaisi kauhukakaroita ettei ryhmässä pysty toimimaan, kaverit ei ole yms.



Mielestä lasten kaltoinkohtelu tällainen kasvatuksen puute.

Tosin meillä ei ala itkeä vaan suuttuu Kun kieltää (ikä 9kk), kokeilee kyllä heti uudestaan. En koe ongelmaksi, nostan pois ja estän.



Vauva siis haluaa meillä vetää silitysraudan päälleen kun isä silittää, työntää silityslautaa "taaperokärrynä", avata uuninluukun, takan tulipesän luukun ja kiivetä sisälle, roikkua verhoissa, syödä huonekasvit.

miten kenenkään kanssa voi keskustella, jos ei käytä sanaa ei? Mitä sanaa ko. vanhemmat lapsilleen käyttävät, jos he esim. haluavat sanoa, että "Tänään ei paista aurinko."?

Miahtaa kuulostaa hauskalta näiden vanhempien puhe XD.

#44

Tunnen perheen jolla on 3- ja 6-vuotiaat lapset ja heille ei saa sanoa "ei" (vanhemmat ovat sanoneet ääneen ettei me käytetä ei-sanaa) ja voin sanoa lapsia parkoja, ovat ihan mahottomia:(