Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä
24.11.2010 |
kun meillä on 1v 4kk:tta vanha kuopus (tyttö) joka jo keväästä lähtien on saanut ihan kamalia raivokohtauksia. Alkaa yhtäkkiä itkemään (tyyliin ikkunat helisee-huutoa) ja tietysti yöllä. Kun yritän lohduttaa ja ottaa kainaloon (nukumme perhepedissä) niin raivoaminen yltyy, kun on saanut raivoamiset raivottua rauhoittuu kainaloon. Raivoamiseen liittyy repiminen, raapiminen ja nipistely. Veljen kanssa leikkiessä kun suuttuu niin myös puree. Yöllä näitä kohtauksia tulee 1-5. Raivokohtaukset voivat alkaa ihan "tyhjästä" tai jos ei saa haluamaansa yms. Päivärytmi meillä on aina sama, joten en usko sen vaikuttavan.
Isoveli yleensä on nukkunut näiden kohtauksien aikana, mutta nyt ne ovat ruvenneet vaikuttamaan hänen yöuniinsa, puhumattakaan isin ja äitin yöunista. Isi joskus nukkuukin eri huoneessa kun joutuu aamulla töihin heräämään.
Neuvolassa otimme miehen kanssa asian puheeksi niin terkka vaan kommentoi kysymällä meiltä että mistähän raivoaminen voisi johtua, ja neuvolalääkäri ei kommentoinut asiaa ollenkaan. Sen takia en neuvolasta asiaan apua ole hakenutkaan.
Muistan esikoisen (tyttö, 10 v) myös saaneen raivokohtauksia ennen puhumaan oppimistaan, mutta mitään näin pitkään jatkunutta ja rajua raivoamista en muistaisi olleen.
Viime yö oli taas aivan kamala, tuskin kukaan nukkui kun kuopus hyöri ja pyöri, nipisteli ja itki. Sama jatkui aamulla kun noustiin, tunnin verran itki ja huusi. Olen niin loppu että tekis mieli juosta ovesta ulos niin pitkälle kuin jaksaa.
Yökylässä kun tyttö on ollut niin siellä ei raivoa, mutta kun kotiin tulee niin seuraava yö on yhtä helvettiä. Sen takia en hoitoon tyttöä usein annakkaan kun se kostautuu.
Mietin että onko tämä normaalia tempperamenttia vai onko tytössä jotain vikaa? Hyvällä tuulella ollessaan tyttö on itse aurinko ja tykkää halailla ja pussailla ja pidämmekin tyttöä paljon sylissä (huomioimme myös samalla lailla muitakin lapsiamme). Myös leikimme paljon lasten kanssa yhdessä ja erikseen joten huomion hakemisesta tuskin on kyse?
Tuli pitkä tilitys, mutta olen niin väsynyt tähän taistelemiseen ja kun tuntuu että apua ei saa. Kiitollinen olisin jos joku osaisi auttaa tai neuvoa mitä meidän pitäisi tehdä!
Kommentit (6)
meillä juurikaan katsota ja ulkoilemme 2 kertaa päivässä (olen hoitovapaalla). Valmis olen kyllä kaikkea kokeilemaan jos vaan saamme päivämme ja yömme rauhoittumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkopuolisena tosi vaikee lähtee ees arvailemaan mistä johtuu...ruokavalio? sopimattomat leikit? liikaa/liian vähän kehuja? kanssakäyminen puhetta/määräilyä/huutamista? vaiko sitten vain joku vaihe/luonteenpiirre?
voisit pitää minipäivistä, esim. päivän ruoat, rytmi jne ja sit montako kertaa ja milloin raivokohtauksia on sattunut.
mutta sitä voisin tarkentaa ns. minuuttiaikatauluksi. Aloitin päivyrin pitämisen, että muistaisimme "vanhoina" mitä olemme lasten kanssa tehneet ja millaisia lapset pieninä olivat. Tosin nyt kuopuksen kohdalla tuntuu vain olevan negatiivisia asioita. Puhumme lapsille, mutta sillon kun on väsynyt niin tulee helposti huudettua, mutta mielestäni emme huuda liikaa lapsillemme. Yritämme keskustella asioista, jotta asiat ei mene huutamiseksi. Lähipiirissämme on perhe jossa asiat hoidetaan huutamalla ja haukkumalla, niin meitä se inhottaa ja "ahdistaa" emmekä halua lapsiemme kasvavan sellaisessa ilmapiirissä. Mieheni kanssa meillä on hyvät välit ja osoitamme toisillemme hellyyttä (halailua, suukottelua) myös lasten aikana/nähden.
Päivärytmiäkin voisi rukata niin että pitää minuutilleen kiinni esim. ruokailuista jne.
Ehkä hieman rupeaa oma ahdistus helpottamaan kun näitä asioita saa pohtia muiden kanssa ja saa erilaisia ideoita/ajatuksia. Vielä lisää muiden ajatuksia kuulisin. Ja kiitoksia jo vastanneille.
vielä kommenteja, ehdotuksia, neuvoja. Kiitollinen olisin.
ap
noita puuskia tulee yöllä, voisiko kyseessä olla yöllinen kauhukohtaus?
Tietysti voi olla ihan ikäänkin liittyvää, oman tahdon harjoittelua. Ole itse rauhallinen äläkä anna periksi kiukuttelevalle. Muista silti, että lapsi on vielä tosi pieni. Lapsi on kai muuten terve?
mutta kaverin lapsi on esim. niin herkkä et jos telkkarii kattoo, niin saa jotain kohtauksia yöllä. oisko teilläkin jotain samantyylistä? voisi myös kokeilla vaikka puolen tunnin/tunnin iltakävelyä perheen voimin ennen nukkumaanmenoa, eli ois jo syöty iltapalat ja pesty hampaat ja käyty pisulla, sit vaan hitaalle lenkille raittiiseen ilmaan ja kotona loput iltapuuhat (iltasatu tms?) ja nukkumaan