Onko normaalia olla pettynyt jos lapsi saa kokeesta 9½? ELi lapseni

mieti nyt miltä lapsestas tuntuu, ku ei kelpaa äitilleen????? ja noin hyvä numero!!!! toivottavasti oot porvoosta!

Ainoa tilanne, jossa tällaisen harmittaminen on ymmärrettävää, on silloin, jos lapsi on esim. peruskoulun viimeisellä ja sillä, saako lapsi todistukseen aineesta ysin vai kympin, on oikeasti merkitystä sille, pääseekö lapsi haluamaansa jatkokoulutuspaikkaan.



Huolimattomuusvirheillä alemmilla luokilla ei ole mitään merkitystä (ellei niitä ole niin paljon, että numerot putoavat jatkuvasti niiden takia kokeessa esim. 2 numeroa). Oikeastihan on vain väliä sillä, mitä lapsi osaa. Lapsellekin on ihan hyvä tottua siihen, että ei ole aina luokan paras.

Tai, on tietysti normaalia, mutta ei ole kyllä hyvä juttu ollenkaan. SUn pitäisi kyllä päästä tuosta.



Miksi lapsesi pitäisi olla luokan paras? Mieti mitä merkitystä sillä hänen myöhemmälle elämälleen on että hän sai jostain ala-asteen(?) kokeestaan huomimattomuusvirheen vuoksi 10- sijaan 9puol?



Vaikka hillitsit kielesi (hyvä!) niin lapset tuppaavat vaistoamaan tällaiset asiat.

Kovin reilua ja järkevää ei liene. Tunnistan tuon kyllä itsessäni ja lapsessanikin, jolle opettaja sanoi suoraan, että sinun kannattaisi vähän alentaa rimaa, niin saisit enemmän onnistumisen kokemuksia. Tuo 9 ½ on tyypillisin lapseni saama numero kokeista.

josta sitten nostetaan tai lasketaan tarpeen mukaan. 9 1/2 on nykykriteereillä erittäin hyvä arvosana. Mun poika repii ihan törkeitä arvosanoja kokeista, harva se kerta on 10+ tai muuta älytöntä ja olin onnesta soikea, kun kotiin tuli 4. luokan syksyllä ekaa kertaa 8-. Lapsi hokasi, että olisi varmaan pitänyt lukea. :D Mutta ei siis ottanut mitään stressiä ja sai ihan itse kipinää koulunkäynnin miettiimseen. Tuohon asti kaikki oli ollut liian helppoa ja mietin kusi sukassa, että mitä tapahtuu sitten kun tulee normaali arvosana.

Ei ole järkevää eikä sillä saavuta mitään positiivista millään tavoin.

Koulussa olin aina yksi luokan parhaista ja kirjoituksissa koulun paras. Olisin varmasti pettynyt, jos lapseni olisi tyhmä ja oppimisvaikeuksinen. Sun tapauksessa lapsi on kuitenkin sieltä luokan fiksuimmasta päästä joten eihän tuossa ole mitään ongelmaa! Toinen asia mikä mua haittaisi varmasti olisi, jos lapsesta tulisi ruma. Meidän suvussa naiset on olleet kauniita ja oma äitinikin on toivonut aina "kauniita lapsenlapsia". En tiedä miten sellaisia pettymyksiä voi olla näyttämättä lapselle.

Ihan kuin ette hyväksyisi lastanne sellaisena kuin on? Ap:n lapsi on kyllä hyvä koulussa jos tuollaisia tuloksia saa kokeista!



Teidän pitää ihan ensimmäisenä muistaa että lapsi ei ole te. Eikä tarvitsekaan elämän mennä kuin teillä. Pääasia että pärjää koulussa ja omassa elämässään.

Kuten tuo yksi, pelkää että lapsestaan tulee ruma! Hei haloo, se on sinun lapsesi, etkö rakasta häntä sellaisena kuin hän on?

mutta huomasin että vasta suunnittelet lapsia. Onneksi se kauneus on katsojan silmissä tässä tapauksessa!

Koulussa olin aina yksi luokan parhaista ja kirjoituksissa koulun paras. Olisin varmasti pettynyt, jos lapseni olisi tyhmä ja oppimisvaikeuksinen. Sun tapauksessa lapsi on kuitenkin sieltä luokan fiksuimmasta päästä joten eihän tuossa ole mitään ongelmaa! Toinen asia mikä mua haittaisi varmasti olisi, jos lapsesta tulisi ruma. Meidän suvussa naiset on olleet kauniita ja oma äitinikin on toivonut aina "kauniita lapsenlapsia". En tiedä miten sellaisia pettymyksiä voi olla näyttämättä lapselle.

onneksi mulla ei ollut tuollaista äitiä!



En voi käsittää ihmisiä joille koulumenestys on noin helvetin tärkeää ja asettaa vaan lapsille paineita. Itse pidän muita asioita elämässä paljon tärkeämpinä asioina.

.... lasta kohtaan vaikka yleistä saattaa ollakin. Ajattele miltä lapsestasi tuntuu, kun näytät hapanta naamaa lapsen tuodessa kotiin lähes täydellisen koulutyön.



Häpeä, hanki peili, mene terapiaan. MIKÄ SINUA VAIVAA:((((

Koulussa olin aina yksi luokan parhaista ja kirjoituksissa koulun paras. Olisin varmasti pettynyt, jos lapseni olisi tyhmä ja oppimisvaikeuksinen. Sun tapauksessa lapsi on kuitenkin sieltä luokan fiksuimmasta päästä joten eihän tuossa ole mitään ongelmaa! Toinen asia mikä mua haittaisi varmasti olisi, jos lapsesta tulisi ruma. Meidän suvussa naiset on olleet kauniita ja oma äitinikin on toivonut aina "kauniita lapsenlapsia". En tiedä miten sellaisia pettymyksiä voi olla näyttämättä lapselle.

onneksi mulla ei ollut tuollaista äitiä!

En voi käsittää ihmisiä joille koulumenestys on noin helvetin tärkeää ja asettaa vaan lapsille paineita. Itse pidän muita asioita elämässä paljon tärkeämpinä asioina.

siinä olen eri mieltä, että koulu ei merkitse mitään. Kun se on tärkeä asia. Koulu on hyvä hoitaa kunnolla, jotta pääsee opiskelemaan, ja sitä töihin. Hyvällä koulutuksella on merkitystä!

onneksi mulla ei ollut tuollaista äitiä! En voi käsittää ihmisiä joille koulumenestys on noin helvetin tärkeää ja asettaa vaan lapsille paineita. Itse pidän muita asioita elämässä paljon tärkeämpinä asioina.

siinä olen eri mieltä, että koulu ei merkitse mitään. Kun se on tärkeä asia. Koulu on hyvä hoitaa kunnolla, jotta pääsee opiskelemaan, ja sitä töihin. Hyvällä koulutuksella on merkitystä!

EI OLLUT ap:lle, vaan sille, joka vähätteli koulun merkitystä.

Hyvä että et mitään lapsellesi sanonut, mutta ehkä lapsi kuitenkin vaistoaa pettymyksesi ilmeistäsi?

Uskon että mieheni kanssa voisimme saada "kauniita lapsia", oli ne sitten tyttöjä tai poikia. Tosin miehellä on silmälasit. Mies on lahjakas eri alueilla kuin minä, mutta yleisälykkyys on varmaan ihan hyvä. Nämä seikat huomioonottaen pettymys olisi vielä suurempi, jos lapsesta tulisi ruma ja tyhmä, vaikka se kuulostaakin pahalta ajatukselta!

Onko sun mies myös kaunis ja lahjakas?

Koulussa olin aina yksi luokan parhaista ja kirjoituksissa koulun paras. Olisin varmasti pettynyt, jos lapseni olisi tyhmä ja oppimisvaikeuksinen. Sun tapauksessa lapsi on kuitenkin sieltä luokan fiksuimmasta päästä joten eihän tuossa ole mitään ongelmaa! Toinen asia mikä mua haittaisi varmasti olisi, jos lapsesta tulisi ruma. Meidän suvussa naiset on olleet kauniita ja oma äitinikin on toivonut aina "kauniita lapsenlapsia". En tiedä miten sellaisia pettymyksiä voi olla näyttämättä lapselle.

Jos lapsi tekee huolimattomusvirheen, ja sen takia saa osaamistaan huonomman numeron, on syytäkin olla pettynyt. Sitä vain ei pidä näyttää lapselle. Minäkin petyn vastaavissa tilanteissa, koska harmittaa se, että joku pieni olematon juttu vei sen kympin.



Mutta paljon tärkeämpää kuin menestyminen kokeissa on se, että osaa opetettavan asian.



Jos meillä lapsi saa arvosanan 8, nousee kyllä melkoinen älämölö. Miksi ei lukea kunnolla ja osata, miksi lyödä leikiksi.

silmälasit pienellä lapsella ei ole nätit, sori vaan. Vaikka olisi kuinka nätti lasien alla niin rumaksi muuttuu lasit päässä.



Lahjakkuus eri alueilla voi ihan hyvin tarkoittaa myös sitä, että lapsi ei olekaan sitten lahjakas millään alueella, huh huh. Ja jos on vielä ne silmälasit niin...

voi kyllä olla hyväkin oppia sietämään niitä pieniä virheitä. Itse olen ainakin entisenä luokan parhaimpiin kuuluvana kärsinyt opinnoissani siitä ajatuksesta, että täytyy osata täydellisesti ennen kuin voi sanoa osaavansa. Ja minä sentään olen aina itselleni pikkuvirheet sallinut ennenkin... Yliopistossa kuitenkin olisi noita kursseja muutama opiskeltavana, eikä ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää ja muistaa jokaista esille tullutta asiaa yksityiskohtaisesti ja niin että ne osaisi vielä sitten loppuikänsä, kun luettavana on +1000 sivua ja kaikki pienellä kirjoitetut muistiinpanot päälle.



Alkuun koin useinkin että turha mennä edes tenttiin, kun en osaa kuitenkaan, ja sitten tosiasiassa kun oli viimein pakko mennä, osasin kuitenkin sen verran, että saan ihan hyvän arvosanan. On tehnyt ihan hyvää huomata, että on ihan OK tenttiinkin lukiessa miettiä mitä osioita kannattaa lukea ja mitä ei, tai mihin tenttiin pitää panostaa ja mihin voi mennä lukematta kunhan pääsee läpi, tai että jonkun turhemman tehtävän voi tehdä nopeasti sinne päin ja saada siitä ihan hyvin pari pistettä, ja että se riittävän hyvä on ihan oikeasti riittävä.



Kun on aina ollut siellä kymppien ja ysien tasolla ja miettinyt niitä pieniäkin virheitä, on aika vaikea tajuta että arvosteluasteikko ei lopu siihen kasiin :)... Vaan se jatkuu siitäkin vielä seiska, kuusi, viisi, neljä :), ja opetusohjelma on suunniteltu niin, että siinä mukana pysyminen ei vaadi jatkuvia täysiä pisteitä ja täydellistä osaamista kaikesta.



Koulussa on paljon tärkeitä asioita jotka on syytä oppia, mutta ehkä se täydellisyyden tavoittelu ei ole yksi niistä tähdellisimmistä, vai?