lapsi ei halua mennä enää kerhoon
vapaaehtoinen kerho kyseessä. Pakottaa ei voi, mitä tehdä. Lapsi on sellainenn herkkä ja helposti suuttuva. Pikkusiskollenkaan ei aina halua puoliaan pitää, menee mieluummin murjottamaan eli konflikti tilanne on tullut kerhossakin niin siksi ei mene.
Kommentit (13)
viedään leluja kädestä, tullaan sotkemaan leikit ja jopa tönitäänkin. Tyttö ku on sellainen hirveän herkkä ja ujonpuoleinen vieraiden ihmisten kanssa. Kuulema kuitenkin leikkiin mielellään menee mukaan, mutta ei ole mikään rämäpää. Eräs lapsi sitten on päällepäsmärinä ja häiritsee leikkejä ym ja tätä kait ei lapseni sulata en tiedä tarkkaan. Kerhotädin kanssa olen asiasta jutellut ja vakuuttaa ettei mitään sellaista ole tapahtunut.
Meillä lapsi ilmoitti kanssa erään kerhopäivän jälkeen ettei enää ikinä mene kerhoon. Kyselin syitä, niin syinä oli juuri tuollaiset "pienet" kiusanteot. Jotka herkempi lapsi kokee isoina.
Otin asian puheeksi ohjaajien kanssa ja kerroin lapsen kertomat asiat. Pyysin heitä huomioimaan sitä, että lapseni pääsisi mukaan leikkiin ja porukkaan. Sielläkin kerhossa oli muutama lapsi, jotka dominoivat koko ryhmää kenen kanssa leikitään.
Nyt kerhossa on mennyt ihan mukavasti. Sovimme lapsen kanssa silloin, että kokeillaan vielä muutama viikko kerhoa, jos alkaa mennä paremmin. Nyt on mennytkin, kun ohjaajat ovat alkaneet seurailla sitä, että lapsi pääsee mukaan leikkiin.
2
Ei kannata opettaa lapselle sellaista elämänmallia että konfliktitilanteista paetaan, tai annetaan periks kun vähän alkaa ottaan päähän. Voisi olla hänelle hyödyksi palata tilanteeseen ja kokea hallitsevansa sen.
Koita puhua lapsen kanssa, että millaisin tavoin hän voi toimia tuollaisissa tilanteissa. Miten kohdata kaveri joka käy iholle tai ottaa tavaroita. Missä vaiheessa asiasta kannattaa mennä sanomaan kerhotädille. Ja puhu tiettykin vielä kerhotädin kanssa, että lapsi on tosi herkkä tässä ja kaipaa vähän kannustusta.
tuntuu vaan että vähätellään kuitenkin aikoivat seurailla tilannetta. Siltikään ei halua mennä kerhoon eli epäilen että ovatkohan seurailleet ollenkaan tilannetta.
ap
silloin kyllä ns pakotat sen sinne edelleen.
Mutta, pitää puhua kunnolla niiden tätien kanssa, jotta osaavat katsoa tilannetta uusin silmin ja tukea tytärtäsi. On myös hyvä lapsesi oppia toisenlaisiakin lapsia sietämään ja pärjäämään, siksi en ihan heti antaisi periksi, kaikkea kun ei voi valita ja tehdä mieleisellään tavalla, koskaan tulevaisuudessakaan.
Jos on todella kiusaamista yms pahasti, voisi kerhon lopettaa, mutta onko luovuttaminen se oikea tie?
Hankala tilanne kaikkiaan.
Ei kannata opettaa lapselle sellaista elämänmallia että konfliktitilanteista paetaan, tai annetaan periks kun vähän alkaa ottaan päähän. Voisi olla hänelle hyödyksi palata tilanteeseen ja kokea hallitsevansa sen.
Koita puhua lapsen kanssa, että millaisin tavoin hän voi toimia tuollaisissa tilanteissa. Miten kohdata kaveri joka käy iholle tai ottaa tavaroita. Missä vaiheessa asiasta kannattaa mennä sanomaan kerhotädille. Ja puhu tiettykin vielä kerhotädin kanssa, että lapsi on tosi herkkä tässä ja kaipaa vähän kannustusta.
että mites koulumaailma jossa voi olla paljon raaempaa.Tuollainen kerho nyt on pikkujuttu. Silti tuntuu, että vaikka kuinka lapsen kanssa juttelen niin hän pysyy kannassaan.
ap
koenko hyväksi kerhon.Toki koen, koska lapseni on kotihoidossa eikä muuten niitä lapsituttavia tulisikaan. Vaihtoehtona on kerhon vaihto, mutta sekin vain tosi pahassa tilanteessa. Kerhotädeille olen jutellut ja tuntuu että mitä vielä pitääkö niille vääntää rautalangasta, samassa huoneessa koko ajan ovat ja näkevät kaiken.
ap
minä olisin saanut väheksyntää osakseni silloin kun puhuin ohjaajille, niin olisin valittanut ohjaajien esimiehelle. Lisäksi jos lapsi olisi joutunut kiusaamisen vuoksi lopettamaan kerhon, niin olisin eronnut kirkosta. Kyseessä siis seurakunnan kerho.
On käsittämätön ajatus, että kiusattu lapsi joutuisi jäämään pois, koska hänen kokemustaan ei otettaisi tosissaan. Mutta onneksi meidän kerhossa ohjaajat ottivat huolekseen lapsemme sopeutumisen.
2
ja tämä kerhotäti joka ei ottanut tosissaan asiaa vaan väitti että lapsi voinut keksiä koko jutun ei ole edes vakituinen. Eli sikäli ei voi edes tietää mitään mistään. Ne kaksi muuta tätiä ovat oikein kivoja ja heille varmaan minun täytyy asiasta puhuakin. Huono tuuri vain sattui, kun se vanha täti oli silloin paikalla.
ap
minä olisin saanut väheksyntää osakseni silloin kun puhuin ohjaajille, niin olisin valittanut ohjaajien esimiehelle. Lisäksi jos lapsi olisi joutunut kiusaamisen vuoksi lopettamaan kerhon, niin olisin eronnut kirkosta. Kyseessä siis seurakunnan kerho.
On käsittämätön ajatus, että kiusattu lapsi joutuisi jäämään pois, koska hänen kokemustaan ei otettaisi tosissaan. Mutta onneksi meidän kerhossa ohjaajat ottivat huolekseen lapsemme sopeutumisen.
2
vaikea uskoa, että samassa huoneessa ollaan ja ei huomattaisi kiusantekoa tai sitten ei vain välitetä ja herkempi lapsi ottaa nokkiinsa.
ap
Kerhossa vilkkaat ja raisut lapset useinkin vievät kaiken huomion, jolloin hiljaisemmat saattaa jäädä kärsijän rooliin, tiedostan tämän itsekin ja se harmittaa. Vilkkaat saavat paljon kaikenlaista aikaan jos ei heitä pidä silmällä kokoajan. Usein he osaavat sitten ottaa huomion takaisin itseensä jos paneutuu muiden asioihin, esim. juuri näpistämällä joltain rauhallisemmalta kynät kädestä. Se on paha tilanne, koska jos ei reagoi, hiljaisempi tuntee kärsivänsä, ja jos reagoi, palkitsee vilkkaan toimintaa antamalla haettua huomiota. Olen sitten ottanut aika lujan linjan..
Itse nimittäin yritän pitää kerhossa siitä huolta, että koko ryhmä tietää että en suvaitse kerrassaan sellaista toimintaa lapselle. En tiedä onko se kovin oikein toimittu koska toisaalta lapsen tulee osata luottaa siihenkin että ei hyljeksitä joukosta (pätee myös vilkkaisiin siinä missä hiljaisiin), mutta kerron kiusaavalle lapselle muiden kuullen, että kerhoon ei ole tervetullut jos käyttäytyy huonosti muita kohtaan. Se on ryhmän sosiaalinen sääntö.
Itse en kyllä olisi välinpitämätön jos vanhempi tulisi puhumaan lapsen kiusaamisesta.
Näen työssäni paljon lapsia, jotka ovat joko niin herkkiä tai niin itsepäisiä että eivät halua tehdä tai osallistua jos vähänkään kokevat että homma ei mene niin miten itse haluaisi, joku sanoo jotain, tönäisee tai muuta. Niin se kuitenkin menee, että joskus siltä ei voi välttyä koska vahinkojakin sattuu. Kehoitin siksi olla vahvistamatta lapsen päätöstä jättäytyä sitten hommasta pois, koska usein nämä herkästi nokkiinsa ottavat lapset sitten istuvat yksin kädet puuskassa nurkassa hokien 'en tee. en halua. teen miten itse haluan'. Heitä ei saa touhuun enää mukaan, eikä ohjaajan resurssit riitä sen yhden pienokaisen maanitteluun, koska pakka hajoaa käsiin sitten siellä selän takana.
En siis useinkaan pysty saamaan mököttävää lasta toimintaan mukaan, vaan annan hänen tehdä jotain mitä itse haluaa, jotta hän kuitenkin saisi kerhokäynnistä positiivisen kokemuksen. Mutta ryhmäytymistä se ei edesauta, eikä myöskään ryhmän opetussuunnitelmaa tue, joka kuitenkin suunnitellaan tukemaan jatkuvaa ja pitkäkestoista kehitystä.
ja askartelee varmasti mielellään. Tuo kädestä ottaminen ja tuollainen voi olla totta että ottaa aivan liian helposti nokkiinsa ja vetäytyy kuoreensa
Vaikea sanoa kun ei ole näkemässä.
ap
Meilläkin oli samaa vähän aikaa sitten..