Lue keskustelun säännöt.
Karmivia ajatuksia, mutta olen miettinyt,
18.11.2010 |
että jos lapseni kuolisi ja joutuisin hänet laittamaan arkkuun, laittaisinko mukaan hänen rakkaat kuluneet unikaverinsa vai pitäisinkö ne nuhruiset ystävät itselläni muistona lapsestani?
Olen vasta joutunut hautaamaan veljeni ja siksi kuolema hiipii ajatuksiini aivan liian usein. Siksi tällainenkin ahdistava ajatus tulee mieleen. Poden syyllisyyttä siitä, etten antaisi lapselleni niitä rakkaita unikavereita mukaan, mutta sitten taas toisaalta ajattelen, että ne olisivat minulle lohtuna jos niinkin kamala asia tapahtuisi...
Mitä itse tekisitte tilanteessa, vai voitteko edes kuvitella tuollaista?
Kommentit (8)
lapsesi kuolisi.
Mielestäni sinun tulisi nyt hakea jotakin apua itsellesi tuollaisten ajatusten välttämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kuollut mitään esineitä kaipaa...
Minäkin ajattelen kaikkien mahdollisten rakkaitten kuolemaa, kun läheisen menetän. Luulen, että silloin suree kuolemaa, mutta kuvittelu on helpompi ainakin ajoittain lopettaa, koska se ei olekaan totta.
Otan osaa suruusi.
En usko että tarvitsen sen kummempaa ammattiapua. Elän vaan päivän kerrallaan, mutta toki ajatukset on edelleen synkkiä. Pelkään toki että läheisileni sattuu jotain, enemmän kuin ennen, mutta se varmaan on ihan luonnollista kun on menossa suruaika. Veljen kuolema vaan tuli yllättäen ja hän oli nuori...
lapsesi kuolisi.
Mielestäni sinun tulisi nyt hakea jotakin apua itsellesi tuollaisten ajatusten välttämiseksi.
minäkin olen syystä ja toisesta useamman kerran miettinyt juuri samaa ...=( enkä tiedä, miksi päähäni on tämä ajatus tullut. Toivottavasti EN KOSKAAN joudu tuollaista päättämään!!! Osanotot veljesi takia. Minkä ikäinen hän oli kuollessaan?
ehkä siinä tilanteessa laittaisin muruseni viereen arkkuun ne rakkaat tiikerikaverit mitä lapsellani on, arpoisin yhden jonka ajatuksissani pyytäisin lapseltani muistoksi.
Koskettava aloitus sillä, että tytölläni 3v. on kahdeksan tiikeripehmolelua, joilla kaikilla on tytön keksimät nimet ja tyttö osaa jopa pimeässä tunnustelemalla kysellä, missä timo tai mikki on, saattaa kesken uniensakin huudella nimeltä jonkun sängystä pudonneen perään. Kaikki ovat tytölle tärkeitä ja sitämyöten minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuhlata elämää murehtimiseen, vaan iloitaan rakkaista lapsistamme juuri nyt.
Tiedän, että synkkiä ajatuksia tulee, kun joku läheinen kuolee tai vaikka lukee lapsen kuolemasta lehdestä.
Tietysti ketä tahansa voi kohdata mitä tahansa pahaa ja jossain määrin on hyvä muistaa tuokin. Siltikin, niin kauan kuin on elämää, tehdään se mahdollisimman arvokkaaksi.
Tuon aloituksen luettuani tuli taas mieleen, kuinka ihanat lapset minulla on ja kuinka paljon he ovat tuoneet elämääni.
Kuolemanpelko on ihan normaalia, kun olet juuri kohdannut odottomattoman kriisin, veljesi kuoleman. Apua kannattaa hakea, jos nuo ajatukset hallitsevat etka paase niista eroon.
Laitoin itse vastasyntyneen arkkuun hanelle hommattuja tavaroita ja ostettiin jopa yksi tarkoituksella. Di
Siskonsa pehmolelu meni mukaan kanssa.
Ihmiset suhtautuvat kuolleen lapsen tavaroihin eri tavoin. Vertaistuen perusteella sanoisin, etta useimmat saavat lohtua kuolleen lapsen tavaroista. Ulkopuoliset taas usein ajattelevat, etta niista pitaisi hankkiutua eroon.
lapseni kuolisi, haluaisin kuolla itse samalla.