Lue keskustelun säännöt.
Anoppi syyllistää lasta
17.11.2010 |
Näistä anopeista tuntuu riittävän näitä aloituksia, mutta minkäs teet...
Meillä on jo muutoinkin herkkä lapsi, joka ottaa herkästi sanomisista itseensä ja jonka omatunto kolkuttaa pienistäkin "virheistä" ja olen useampaankin kertaan huomannut ja kuullut, että anoppi (muutoinkin marttyyriyteen taipuvainen) syyllistää lapsia. Ja toki myös aikuisia, esim. omaa poikaansa osaa syyllistää oikein tehokkaasti.
Esimerkiksi tänään lapsi (ekaluokkalainen) itki illalla ja kertoi, että mummo oli sanonut että lapsi taitaa rakastaa enemmän sitä toista pappaa, kun oli tehnyt sille hienomman isänpäiväkortin?! Kuka kehtaa sanoa tai edes ajatella noin? Aikuinen ihminen vielä.
Lapsi oli askarrellut itse myös anopin miehelle, ison kortin, jota huolella ja ajatuksella kotona väkersi. Toisen papan (eli isäni) korttiin hän pyysi minua piirtämään erään esineen ääriviivat, ja maalasi sitten itse ko. kuvan.
Ja näistä tiedoista anoppi sitten oli moisia päättömyyksiä keksinyt ja mennyt siitä vielä sitten sanomaan lapsellekin. Voi huokaus.
Ja yhtenä esimerkkinä se, että jos ollaan oltu vanhempieni luona (asuvat toisessa kaupungissa ja käydään heillä n. 1 krt/ 2-3kk:ssa) kylässä, niin anoppi (joka asuu meidän kanssa samassa kaupungissa) halailee viikonlopun reissun jälkeen lasta oikein pitkään ja surkuttelee teatraalisesti suureen ääneen, kuinka hänellä on ollut niin ikävä, kun siellä vaan toisen papan ja mummon luona olette olleet. Toki on ok sanoa, että on ikävöinyt, mutta anoppi sanoo sen niin, että lapselle tulee huono-omatunto siitä, että on käynyt toisella mummolla kylässä.
Jotain ihme alemmuuskomplekseja hänellä tuntuu muutenkin olevan minun vanhempiani kohtaan, vaikkei mitään oikeaa syytä pitäisi olla.
Hänhän se pystyy lapsenlapsiaan näkemään vaikka joka päivä, kun samassa kaupungissa asutaan ja näkeekin heitä todella usein.
Kommentit (3)
ja sanoa, miten lapsi on pahoittanut mielensä mummin sanomisista, että voisiko mummi lopettaa moisen käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miksi hän toistuvasti haluaa pahoittaa lapsen mielen ja itkettää tätä. Anoppisi on mustasukkainen teistä ja lapsistanne. Omalla äidilläni oli samoja piirteitä silloin kun esikoisemme syntyi. Anopistani hän tuumasi puolileikillään että siinä on vihollinen numero yksi. Suutuin aika perhanasti tuosta hommasta ja tein kyllä lopun siitä, mummit ja ukit on tasavartaisia keskenään enkä koskaan halua mitään kilpailuasetelmaa, missä pelinappulana on tyttäreni.
Anoppisi syyllistää lapsia siitä kun käytte omien vanhempiesi luona ja tuo on aika väärin. Kysypä anopiltasi että miksi ette saisi vierailla omien vanhempiesi luona. Älä nyt anna sen anopin purkaa mustasukkaisuuttaan lapsiin.
Sanot hänelle selvästi juuri tuon, mitä kirjoitit: arvostat kovasti sitä, että anoppi kaipaa lastasi, mutta hänen ei pitäisi sanoa sitä niin, että lapsi kokee tehneensä väärin.
Tai itse asiassa laita miehesi sanomaan. Täällä palstalla on jatkuvasti aloituksia tyyliin: "miten saisin sanottua anopille...". Mielestäni miehesi on aivan yhtä lailla vastuussa lapsenne ja anopin väleistä kuin sinä. Jos puhut itse, voit saada hankala miniä -leiman, miehesi enintään viikon vihoittelun.