Onko miehenne olleet sairaalassa koko ajan kun ootte olleet siellä vauvan kanssa?

Huonetoverit tuskin tykkäävät jos mies on huoneessa koko päivän.

Mies oli töissä ja aloitti isyysloman kun päästiin vauvan kanssa kotiin. Niin siitä on eniten hyötyä.



VARSINKIN jos ollaan 4:n tai 2:n hengen huoneissa, niin musta on järkyttävää jos miehet roikkuu siinä jatkuvasti. Mulle riitti ohjelmaksi imetys, nukkuminen, syöminen ja itsestä huolehtiminen. Miehen ja esikoisen vierailut rasitti.

vaan pari tuntia päivässä. kysissä on vaan kahden hengen huoneita.



viimeksi kämppäkaverini mies tuli sinne ja minun oli pakko lähteä vauvan kanssa huoneesta, sillä mies haisi niin pahalle! oli kaatanut purkillisen jotain hajustetta ylleen, yök! astmani ei oikein tykännyt ja lähdin aulaan hengittämään.



terveisiä vaan haisulimiehelle!

Kuule ei siellä kovin paljon ole miehellä tekemistä. Toki kätilön vauvanhoito-opastukseen ja kylvetysopastukseen on isien hyvä osallistua. Minä ainakin olin niin väsynyt, että halusin olla enimmäkseen rauhassa ja tutustua vauvaani ja imetykseen. Ja mieheni oli töissä vielä sen ajan, kun olin sairaalassa eli jäi isyyslomalle vasta kotiutuessamme.



Muita huoneessa olijoita ajatellenkin en todellakaan suosittele jatkuvaa läsnäoloa. Perhehuoneet ovat sitten erikseen. Kyllä isä ehtii vauvaan tutustua sitten kotonakin.

Oli töissä ja kävi kotona yms.

En oikein ymmärrä myöskään tuota ja toivottavasti ei olis seuraavan kerran kun meen synnyttää koko ajan jonkun mies notkumassa neljän hengen huoneessa..

Se olis ärsyttävää.

-ap

Mies oli aamuisin pari tuntia ja iltaisin pari tuntia. Välissä sitten muistaakseni teki remonttia kotona. Olin neljän hengen huoneessa ja en mä ainakaan ehtinyt seuraamaan muiden vieraita - niitä oli kyllä usein. Eikä ne mua häirinneet, jos eivät kovaa ääntä pitäneet. Paljon pidin sitten verhoa sänkyni ympärillä kiinni, että sain olla rauhassa ja nukkua.

isyysloma alkoi heti vauvan synnyttyä (esikoinen) ja vauva joutui tehon puolelle muutamaksi päiväksi.. mieheni tuli joka aamu herättyään sairaalaan ja lähti vasta illalla pois. (oltaisi haluttu perhehuone mutta ei saatu kun vauva oli teholla..) oltiin vauvan kanssa teholla paljon, mutta myös huoneessani. olin 2:n hengen huoneessa ja myös huonetoverin mies oli siellä paljon.. ei näyttänyt haittaavan ketään..

Joka toinen päivä hän kävi ja pari tuntia / kerta. Neljä päivää olin synnärillä.

Meillä oli siis perhehuone (Luojan kiitos), olin nimittäin niin huonossa kunnossa etten pysynyt edes pystyssä, vauvaa pystyin hoitamaan vasta viimeisenä päivänä. Mies toi minulle ruoat tarjottimella sänkyyn ja tuli kanssani suihkuun auttamaan minua peseytymisessä ja oli pitämässä huolta, etten pyörry tms. Vauva oli silloin tietysti kätilöllä hoidossa. Mies hoiti esimerkillisesti vauvaa sairaalassa ollessa.

Vierailija:

no minun mieheni tulee olemaan!

Todella ärsyttävää. Vastasynnyttäneenä haluaa rauhaa ja intimiteettiä. Todella inhottavaa että huoneessa jatkuvasti joku. Imetinkin niin aina ku se ukko meni ohi niin kurkkas. verhot ei menneet ees kunnolla kiinni. Halusin muutenkin hiljaisuutta silloin kun vauvatki oli hiljaa mutta ei. Se ukko pälätti ku puuropata.

Vauva nukkuu lähestulkoon koko ajan ja lopun ajan äiti imettää, lukuunottamatta vaipanvaihtoja. Eikös siellä tule miehelle aika pitkäksi, ainakin minä nukuin itsekin koko ajan kun pystyin.

Kyllä sitä sen verran väsynyt oli ja kun kerrankin sai nauttia täysillä yksinolosta niin tuntu ettei halunnut sitä samaa arkea sinne sairaalaan. Kerrankin sai ITSE olla passattavana eikä aina itse passata lasta ja miestä. Näin karrikoidusti ilmaistuna :)

Oli todella rasittavaa aivan sama kuin oilis omassa makkarissa aamusta iltaan joku vieras mies. Illalla se lähti sitten iltapalan jälkeen(onneksi etes silloin.) Kunnes taas päivä valkeni... Jostain syystä halusin kotiutua mahdl.äkkiä. Olisin kyllä halunnut etes vähän levätä synnytyksen jälkeen, kotona odotti 4 lasta äitiä. Miettikää hyvät ihmiset vähän muitakin kuin pelkästään itseänne.

Ja hyvä niin. Minut leikattiin ja olin tosi huonossa kunnossa. Osastolla kiire heinäkuussa, joten hoitajiakaan ei aina viitsinyt vaivata. Onneksi mieheni oli sairaslomalla ja hoiti vauvaa jo sairaalasta alkaen, vaihtoi vaippaa ja nosti rinnalle. Hän opetteli kylvetykset ym. ja opetti sitten minulle. Tämä loi miehelle luonnollisen pohjan vauvan hoitoon, eikä siitä tullut äidin yksinoikeus.



Huonekaverini oli puhelias ja kun mies hoiti puhumisen hänen kanssaan, minä sain levätä :)

Ekalla kertaa olimme päivän perhehuoneessa, mutta sitten siirrytin suurempaan huoneeseen. Tokalla ja kolmannella kerralla miehen piti olla tietysti niiden isompien lasten luona ja töissäkin välillä. Minusta oli aika ärsyttävää, kun yhdellä kerralla kahden hengen huoneessa ollessani viereisen synnyttäjän mies ja lopulta koko suku olivat siinä pienessä huoneessa. Yritin nukkua, olisin halunnut imettää rauhassa ja vaan levätä - mutta siinä oli sellainen kauhea pälinä kaiken aikaa. Muutenkin tuntui oudolta kuunlla näiden kahden kahdenkeskeisiä asioita ja lirkutuksia kaiket päivät. Ukko ei tajunnut lähteä pois edes lääkärin tutkimusten yms juttujen ajaksi. Ja ne verhot lerputtivat siinä välissä. Lopulta sanoin sairaanhoitajalle, että kun seuraavakäynti tulee (mulla oli yksi juttu, jota piti seurata) niin haluan, että huoneessa ei ole vieraita. En voi rauhassa kysellä ja keskustella intiimeistä asioistani, jos huoneessa on väkeä kuin pipoa - hei tulkaa kaikki nyt ihan reilusti vaan katsomaan mitä mulla täällä on.... :(

mutta vuorotyössä on paljon myös vapaata. Olin 2h huoneessa ja myös vieruskaverilla oli mies paljon sielä ainakin viikonloppuisin.

Kävi kyllä töissäkin, joten ei ollut koko päivää. Yritettiin olla niin, ettei häiritä muita: ei keskusteltu kovaäänisesti, oltiin verhojen takana ja mies ei todellakaan vilkuillut kenenkään imetyksiä.



Muhun iski jonkinmoinen synnytyksen jälkeinen masennus ja tarvitsin miestäni todella. Mies opetteli kaikki kylvetykset ym., syöttikin vauvaa, kun oli pakko antaa pullomaitoakin. Mä sain tälla tavalla levätä mahdollisimman paljon.



Nyt toisen lapsen tullessa mies tuskin pystyy olemaan yhtä paljon sairaalassa, kun pitää huolehtia esikoisesta.



Olen pahoillani, jos jotakuta häiritsi mieheni läsnäolo. Mutta tiedoksi, että se tuli tosi tarpeeseen ja yritimme olla huomaamattomia.

Vaikka siinä on verho välissä niin kyllä se on kuitenkin siinä.