Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko kaukosuhde oikeasti toimia?
14.11.2010 |
Olen kipeän avioeron jälkeen löytänyt elämääni ihanan miehen, jonka kanssa näemme viikonloppuisin ja lomilla. Kaikki sujuu muuten tosi hyvin, mutta minua ahdistaa tämä ns. kaukosuhde. Asumme siis 200 km päässä toisistamme emmekä voi koskaan nähdä viikolla toisiamme. Olemme tapailleet nyt 9 kk ja kaukosuhteena tämä pysyy ainakin seuraavat 2-3 vuotta, olosuhteiden pakosta (lasten koulut, huoltajuudet ja aikuisten työpaikat).
Onko kenelläkään kokemusta kaukosuhteesta ns. aikuisella iällä? Voiko se toimia varsinkin pitemmällä aikavälillä? Minua asia ahdistaa välillä kovasti ja ajattelen, että jaksanko tätä todella vielä monta vuotta.
Mies on minulle todella ihana ja sopiva, parempaa en voi löytää. Harmittaa vaan joka ikinen sunnuntai "erota" ja odottaa perjantaita taas kuin kuuta nousevaa, ihan kuin joku teini... Olisin varmasti lyönyt jo hanskat tiskiin tämän asian kanssa, ellei hän olisi minulle niin tärkeä ja rakas.
Olisin erittäin kiitollinen muiden kokemuksista ja neuvoista.
Kommentit (12)
kun olet löytänyt ihanan miehen! Meillä on kokemusta etäsuhteesta ja voin kertoa, että toimii hyvin. Ikävä kyllä vaivaa jatkuvasti ja eroaminen sunnuntaisin ottaa lujille. Siltikin, olemme onnellisia, kun meillä on toisemme. Yhteinen aika on arvokasta, ihanaa ja siitä saa voimaa eron kestämiseen.
Meilläkin tulee etäsuhde kestämään vielä vajaat 2v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä takana etäsuhdetta nyt 1,5 vuotta ja välimatkaa 300 km minun opiskelujen ja työni vuoksi. Kihloissa olemme olleet tästä ajasta puoli vuotta. Minä olen tosiaan vielä suht nuori, mieheni vanhempi; yksi helpottava tekijä on varmasti meillä molemmilla se, ettei ole lapsia ja viikonloppureissaus siksi kätevämpää.
Nyt vuodenvaihteen jälkeen meillä olisi mahdollisuus muuttaa yhteen, kunhan vain saisin töitä uudelta paikkakunnalta. Mutta ilman vakinaista työpaikkaa en muuta, vaan jatkan nykyisessä työpaikassani - vaikka joutuisimme jatkamaan viikonloppumoodissa pitempäänkin.
Toisaalta mietin, miten meillä alkaisi arki ihan oikeasti sujumaan, jos asuisimme saman katon alla vakituisesti... viikonloppusuhteessa eläminen on niin paljon itsenäisempää. Toisaalta tämä on ollut itselleni hyvää aikaa hoitaa viikoilla elämääni kuntoon rauhassa avoeron jälkeen - uusi suhde etänä on antanut siihen hyvin tilaa, ja siksikin sopinut hyvin kuvioon.
Siis. Uskon, että etäsuhde voi olla hyväkin asia, kunhan sille voi kuvitella jonkin määrällisen pituuden ja yhteenmuutto on realistista vuoden, parin tms. jälkeen. Mielestäni se, että joutuu joka sunnuntai "eroamaan", voi myös vahvistaa; etpähän ole toisesta riippuvainen ja kun joskus pääsette muuttamaan yhteen osaat todennäköisesti arvostaa yhteistä aikaa aivan eri tavalla myös huonompina hetkinä.
Minulla ainakin menee ma-pe niin nopeasti töitä tehdessä ja välillä kavereita tai tuttavia nähdessä, että viikonlopun odottaminen on useimmiten ihan siedettävää. Siis arkipäiville sisältöä ja liikettä, niin sillä jaksaa!
jos se "kauko" joskus päättyy. Itsellä kokemus vuosien kaukosta, joka päättyikin kaukona. Eihän 2v nyt mikään mahdoton aika ole?
Mutta yhteen vuoden aikana. Hyvä aluksi, ettei liian nopeasti edetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menimme naimisiin tunnettuamme reilun vuoden. Kahden vuoden kuluttua hankimme yhteisen kodin. Siitä ei mennyt enää kuin puolisen vuotta kun muutimme kokonaan samalle paikkakunnalle.
vuotta eri maissa, hän Suomessa ja minä muualla Euroopassa. Meillä toimi varmasti pitkälti sen takia, että päätettiin sen toimivan. Ja tiedettiin, että se on "vain" kolme vuotta. Se vaatii organisointikykyä ja kykyä nautti yhteisestä ajasta ilman, että käyttää minuuttiakaan siitä ajasta kiukutteluun, nalkuttamiseen tai "voi kohta pitää taas lähteä" -itkemiseen.
Lapseton kaveri asui eri mantereella miehensä kanssa pari vuotta. Näkivät parin kuukauden välein eli lomailivat parin kk:n välein yhdessä.
Yritä ajatella, että 200 km ei ole edes pitkä matka :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko kaukosuhde / etäsuhde toimia? Toivottavasti joku vastaa rehellisesti eikä katso asiaa selitellen parhain päin.
Minä asun Turussa ja kumppani Porissa. Nähdään 2 kertaa kuussa. Mielestäni harvoin. Kiinnostaisi tietää kuinka usein ihmiset näkevät, miten toimii jos näkee harvoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vuotta eri maissa, hän Suomessa ja minä muualla Euroopassa. Meillä toimi varmasti pitkälti sen takia, että päätettiin sen toimivan. Ja tiedettiin, että se on "vain" kolme vuotta. Se vaatii organisointikykyä ja kykyä nautti yhteisestä ajasta ilman, että käyttää minuuttiakaan siitä ajasta kiukutteluun, nalkuttamiseen tai "voi kohta pitää taas lähteä" -itkemiseen.
Lapseton kaveri asui eri mantereella miehensä kanssa pari vuotta. Näkivät parin kuukauden välein eli lomailivat parin kk:n välein yhdessä.
Yritä ajatella, että 200 km ei ole edes pitkä matka :).
Se kai se ärsyttääkin, jos asuu noin lähellä, mut silti niin kaukana.
Ap:n kohdalla ongelma lienee ratkennut jo aikoja sitten. Oma parisuhteeni oli etäsuhde ensimmäiset nelisen vuotta. Eikä se ollut meille mitenkään itsestäänselvyys, että ylipäänsä muutettaisiin yhteen. Vasta joskus neljännen yhdessäolovuoden aikana alettiin siitä puhua ja sitä pohtia, miten se voisi onnistua.
Alue: Aihe vapaa
mun opiskelujeni takia. Etäsuhteen päättyminen (siis mahdollisuus yhteenmuuttoon) kannusti tekemään täyttä opiskeluviikkoa, mutta junalippuihin ei aina ollut varaa. Nähtiin ehkä vaan joka toinen viikonloppu. Yhteisestä kodista lähdin vielä 6 kk 400 km päähän töihin. Ollaan nyt samassa kodissa, naimisissa ja pienen vauvan vanhempia. Eli mäkin sanon, että toimii, mutta ei ikuisesti. Itse tiedän muuten yhden nyt 60-vuotiaan parin, joka on asunut noin 80 km päässä toisistaan jo jotain 20 v. Ei ole kyse mistään avoimesta suhteestaan, mutta kummallakin oma koti ja työelämä sekä lapset perheineen omilla kotiseuduillaan.