Ns toivottamasti masentuneet, oletteko päässeet takaisin jaloillenne joskus?

Itsellä tuli suuria muutoksia elämään. Seitsemän vuotta tai talvea meni hukkaan toinen toistaan kamalamman masennuksen parissa. Nyt kaiken myllerryksen jälkeen, kun kerrankin on taas marraskuu, olo onkin ihan ok, kun ei ole entisiä paineita elämässä. Jotenkin pelkään silti koko ajan, että tulee joku iso pudotus, jotain ikävää tapahtuu, ja taas putoan korkealta ja kovaa. Tiedostan kyllä omat voimavarani tarkemmin ja elämä on järjestetty mahdollisimman mutkattomaksi, mutta kuitenkin haasteitakin löytyy sopivassa määrin. Pitäisikö olla vaan murehtimatta joutavia ja elää vaan, kun kerrankin voi elämästä nauttia, jos joku päivä ei olekaan yhtä hyvin asiat?



Eli valakaa uskoa minuun, että en murehdi joutavia etukäteen. Että olen ihan oikeasti selättänyt masennuksen. Voiko niin käydä?

Pelkään myös puhua masennushistoriastani kenellekään.



Niin, ja en ole käyttäytynyt itsetuhoisesti koskaan, enkä ole ollut sairaalahoidossa. Vaikka diagnoosi olikin vaikea masennus pahimillaan, tai ainakin keskivaikea, lääkekokeiluiden pahentaessa tilannetta.