Koska elämä lasten kanssa oikein helpottaa?

Kaikki alkoi kirkastua ja tuntua paremmalta. Mielummin lapset hoidossa päivät ja sitten kivaa kotona illat kuin kokoajan raskasta kotona.

pitäisköhän munkin mennä sitten töihin. Nyt ymmärrän miksi monet äidit menevät töihin "maksaakseen asuntolainaa takaisin" ;)



ap

Olen myös töissä. Ehkä vielä pari vuotta, niin pienempikin menee jo kouluun, ja sitten voikin jättää jo molemmat yksin esim. lähikaupassa käynnin ajaksi tai pienen lenkin ajaksi, sitä odotellessa.

sit on vaikeeta enää teinien kans.

Usko pois, se on vaikeampaa.

Nyt lapset 2 ja 4-vuotiaat, eikä kyllä vieläkään ole helpottanut. Tuntuu, että kokoajan he tappelevat, kiusaavat toisiaan, vinkuvat, uhmaavat, nirsoilevat ruuasta, sekottavat yms yms.

Helpottaisiko se oikeasti jos menisi töihin?

Meidän 10- ja 11-vuotiaat koko ajan tappelevat, kiusaavat toisiaan, vinkuvat, uhmaavat, nirsoilevat ruoasta, sekoittavat taloa jne. jne. jne.

:) Sellaista se on.

yhden lapsen kanssa jo sillon kun lapsi täytti vuoden ja nyt kun se on 1,5v on tosi iisiä.



Tosin kohta saadaan toinen et varmaan oonkin sit seuraavat vuodet eri mieltä :D :D :D



Ei oikeesti, luulen et tää on vähän omasta asenteestakin kiinni ja siitä miten arjen järjestää ja millaista on ylipäänsä kuvitellut et elämä lapsiperheessä on.

sit on vaikeeta enää teinien kans.

Usko pois, se on vaikeampaa.

Mä uskon kyllä että teinien kanssa on vaikeampaa, enemmän murhetta. Nyt lähinnä menee vaan hermot, kun lapset on kuin pieniä apinoita ilman mitään kunnioitusta äitiä kohtaan. Tai no, ei kai ne kauheasti äitiä kunnioita teini-iässäkään. :D

ap

nyt lapset 11, 7 ja 5.



Ja itse aloitin työt, kun pienin oli 2 v. Oli kiva saada jotain omaa ajateltavaa töiden parissa. Silloin jaksoin lapsia paremmin, koska esim. ruoasta nirsoilu ei tuntunut enää niin maailmaa kaatavalta jutulta. Maista ruokaa ja jos ei maistu niin ole hyvä ja poistu pöydästä muihin tekemisiin.



Tuolloin myös jotenkin järjellä taajusin että kaikki kiukkuilut ja uhmat ja nirsoilut kuuluvat lapsuuteen eikä niistä minun pitäisi turhia stressailla.



Lapset myös alkoivat nukkuaa paremmin eikä kaikki aika mennyt uhmakohtausten setvimiseen.



Toki lapset tappelee välillä ja kiukttelee ties mistä ja isoin rupeaa olemaan murkkuiässä, mutta mutta.... minusta kuitenkin helpompaa kuin se vauva- ja taaperoaikaa.

Oota vaan kun uhmaikä tulee 7!!

Nyt ovat eskarilaisia ja meillä on oikein seesteistä.

ja kehtaat tulla kokeneemmallesi sanomaan, että se ei vain ole järjestänyt arkeaan tehokkaasti ja/tai suhtautunut asioihin kyllin positiivisesti???

yhden lapsen kanssa jo sillon kun lapsi täytti vuoden ja nyt kun se on 1,5v on tosi iisiä.

Tosin kohta saadaan toinen et varmaan oonkin sit seuraavat vuodet eri mieltä :D :D :D

Ei oikeesti, luulen et tää on vähän omasta asenteestakin kiinni ja siitä miten arjen järjestää ja millaista on ylipäänsä kuvitellut et elämä lapsiperheessä on.

Kunhan teillä sitten on se toinen kersa, palataan asiaan.

ja ensimmäiset vuodet kotihoidossa olivat yhtä tappelua. Alkuun esikoisen mustasukkaisuus, sitten molemmilla yhtäaikaa uhmaikä. Tappelua siitä, mihin ikkunaan autossa toinen saa katsoa ja mihin ikkunaan ei todellakaan saa edes vilkaista.

Ruokapöydässä toinen ei saanut nojata jalkaansa samaan pöydänjalkaan, mihin toinen jalkaansa nojasi ym...



Oltiin tosiaankin jo helisemässä, mutta tilanne helpotti, kun esikoinen lähti eskariin. Neljän tunnin ero päivässä teki ihmeitä ja yhteiselo alkoi taas sujumaan.



Nyt ovat 10- ja 11- vuotiaat ja taitavatpa olla parhaat kaverukset.



Joten uskon, että kyllä se siitä.

Kun nuorin on täyttänyt sen 3-v., alkaa enempi olla yhteisiä leikkejä. Toinen vaihe, missä helpottaa, on kun menevät eskariin ja kouluun.



Selkeää rytmiä päiviin ja ulkoilut. Ei tule enää ollenkaan samalla lailla huolehdittua ulkoiluista, kuin tuossa vaiheessa. Silloin oli pakko.

Nyt lapset 2 ja 4-vuotiaat, eikä kyllä vieläkään ole helpottanut. Tuntuu, että kokoajan he tappelevat, kiusaavat toisiaan, vinkuvat, uhmaavat, nirsoilevat ruuasta, sekottavat yms yms.

Helpottaisiko se oikeasti jos menisi töihin?

Meidän 10- ja 11-vuotiaat koko ajan tappelevat, kiusaavat toisiaan, vinkuvat, uhmaavat, nirsoilevat ruoasta, sekoittavat taloa jne. jne. jne.

:) Sellaista se on.

:D

ap

muistan ajatelleeni eräänä viikonloppuna että vihdoin on helpompaa, kun lapset oli 4v ja 6v. Makoilin silloin miehen kanssa sängyssä ja lapset olivat jo heränneet ja tiesin ettei mun ole vielä pakko nousta. Katseltiin miehen kanssa aamuohjelmia ja isompi antoi pienemmälle muroja aamupalaksi omatoimisesti.



Kun lapset menivät kouluun helpotti lisää.



Suosittelen lapsille päiväkotia osa-aikaisesti minimiajalle, oisko se jotain 8pv/kk.