Vietän omaishoidonvapaani leväten ja nauttien.

Ensimmäiseksi nukun. Niin pitkään kuin vain osaan ekana yönä. Kun herään kymmeneltä, teen huolellisesti aamupalan, syön sen hitaasti ja luen samalla lehteä. Samoin teen muutkin päivän ruuat huolella tai käyn ulkona syömässä ilman kiirettä.



Jos innostun tekemään kodille jotakin (vaikka tapetoinnin tapaista), pidän huolta että sekin on mukavaa. Kuuntelen ohessa musiikkia vähän liian kovalla vähintään.



Syvennyn aikaa vieviin harrastuksiin tunneiksi. Kirjoitan tai värkkään käsitöitä ja nautin jokaisesta levollisesta minuutista.



Saatan maata sängyllä silmät kiinni ja kuunnella musiikkia, olla vaan. Tai seikkailla netissä. Muistan kokoa ajan, että voisin lähteä vaikka ystävän luokse toiseen kaupunkiin tai illalla baariin, mutta teen vain sitä mikä on sillä hetkellä parasta. Usein haluan olla kotona tai käydä vain uimassa/ kävelyllä miehen kanssa.



Saatan istua miehen kanssa viiniä kumoten yömyöhään, laulaa karaokea kotona, puhua tositosi henkeviä, saunoa.. mitä nyt oman ukon kanssa tehdään.



Kaiken muun jätän arkeen, tehtäväksi lasten kanssa. Käyn heidän kanssaan kauppareissut, virastot, kyläreissut. Siivoan ja laitan ruokaa.



Seuraava vapaani on 19.11. ja silloin matkustan toiseen kaupunkiin hotellilomalle harrastusporukan kanssa. Suuuuuper-luksusta! Mies vie lapset hoitoon ja hakee poiskin.