miten keskustella vaimon kanssa

kun tällainen analyyttista keskustelua haluava ukko. En yhtään ihmettele että vaimos haluaa susta eroon.

käydään jo. Ja minusta ainakin parisuhdekriisissä pitäisi miettiä missä homma on mennyt vikaan, eikä heti luovuttaa. Miten muuten voi muutosta saada aikaan kuin keskustelemalla ja miettimälle mitä ja milloin tehdä???



Tatte

Että haluaisit keskustella asioista rakentavaan sävyyn, riitaa et kaipaa. Tuo lisäksi esiin, että tiedostat omat puutteesi ja arvostat sitä, että vaimo on kantanut enemmän vastuuta arjen sujumisesta.

Jos teillä molemmilla on halua pysyä yhdessä niin kyllä tiukoistakin paikoista selviää.



Meillä parisuhteen kompastuskivet hoituu yleensä seuraavasti:

Minä aloitan keskustelun jostain mieltäni vaivaavasta asiasta. Mies vetää herneen nenuun, koska kokee kaiken arvosteluna ja kritiikkinä. Huudetaan kaikki paska pihalle, sen jälkeen mökötetään ehkä päivän tai jopa parikin. Tällä välin molemmat miettivät itsekseen ja menevät itseensä. Sovinto. Yleensä jotain parannusta tulee, mutta en suosittele tätä tyyliä :D Toivottavasti teillä osataan keskustella rakentavasti.

Jos yrittää niin hyvähtää ja toteaa voi voi. Tää nyt ontällaista.. Tai sitten kun yrittää vain halata niin sanoo mennäänkö harrastaa seksiä.. siinä rakentavaa keskustelua ja läheisyyttää.





Itse olisin enemmän,kuin onnellinen jos mies osallistuisi kotitöihin, veisi minut kaksin syömään ja leffaan. Ja sanois edes joskus rakastan. mutta sekin pitäis kuulemma olla itsestään selvyys.. jep jep...

No hohhoijaa mikä vastaus kakkosella!!!

Mun mielestä on hienoa, että löytyy halua tehdä asioille jotakin ja parantaa parisuhdetta. Otat vaan rohkeesti asiat puheeksi vaimosi kanssa. Ja puhutte kaikesta, suoraan ja mitään kaunistelematta, mutta kuitenkin niin, että ette toisianne luokkaisi. Tosin aikuisten ihmisten pitää pystyä myös ottamaan kritiikkiä vastaan ja käsittelemään sitä ja parisuhteessa kun vikaa on aina molemmissa ei vain toisessa. Ja jos tälläinen yhdessä keskusteleminen ei toimi niin kyllähän sitä voi käydä vaikka avioliittoneuvojalla. Varmaan siitä kannattaa lähteä, että puhuu niistä omista tunteistaan. Ja mä olen sitä mieltä, että kaikki on mahdollista, kun molemmat vaan jaksaa yrittää, yksin siihen ei pysty. Mulla itsellä on tällä hetkellä takana 10vuotta yhteiseloa mieheni kanssa ja meillä on ollut tässä pahin kriisi koko suhteen aikana ja keskusteltu on kaikista vaihtoehdoista. Mutta me on päätetty yhdessä jatkaa ja selvitä, koska kyllä sitä rakkautta on, vaikka aina siltä ei tunnukkaan ja kyllähän arjessa se rakkaus jää aina vähemmälle. Tää on ollut itsellekkin sellainen kasvunpaikka. Ja me on mun miehen kanssa opittu pikkuhiljaa molemmat joustamaan ja puhumaan kunnolla asioista ettei tarvis miettiä, että mikäköhän totakin vaivaa. Mä haluan uskoa, että me selvitään tästä ja meillä on 3 lasta ja ne iso osa siinä, että halutaan pysyä yhdessä. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, se vaatii aikaa ja työtä. Toivottavasti tästä oli jotakin apua.

Ei siinä valitettavasti oikein auta muu kuin nostaa kissa pöydälle. Tietysti ensireaktio voi olla aggressiivinen puolustautuminen ja vastasyytösten esittäminen, mutta ehkä avauksesi herättää jotain ajatuksia.



Toivottavasti saatte puheyhteyden auki!

olen yrittänyt tuoda näkemystäni esille, en vain tiedä olenko onnnistunut.



Tänään aion yrittää kertoa halustani parantaa toimintaani perheessä, ja olen yrittänytkin jo toimia paremmin arjessa.



Mutta haluaisin mahdollisuutta parantaa toimintaani myös parisuhteessa ja viedä vaimoa syömään, teatteriin ja elokuviin tms. Mikä nyt olisi vaimon mieleen.



Mukava kun saa vastauksia. Vaimo on ainakin ennen pyörinyt täällä Aihe vapaalla, em tiedä nykytilasta. Jos vaikka sattuisi lukemaan tätä ketjua, toivoisin niin. Vastauksia täällä en vaimolta odota, mutta kotona olen valmis kommentteja kuuntelemaan.



Tatte

mistä tollasen löytäs ?

haaveista vain , koska ap on nainen

ja provoilee



ei tollasia miehiä ole edes olemassa

en haluaisi millään olla tässä tilanteessa. Ja kaikki apu ja neuvot ovat tervetulleita.



Nyt kun tilanteemme alkaa vaikuttaa jo lapsien käytökseen, on mielestäni korkea aika vanhempien saada asiat järjestykseen edes jollakin tavalla.



Tatte

Kauheinta minun tapauksessa on kun vaimo kertoo mitä mieltä minä olen ja sitten minä olenkin jo sanonut niin. Omalla mielipiteelläni tai sanoillani ei ole tässä mitään tekemistä.



Sitten minulle saakin raivota kun olen niin huono ja ilkeä.



m36

joka tekee näitä onkelmia.



Tatte 38v

mieheni... mutta ikä heittää ja meille on nyt vasta ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa. (minulla edellisestä suhteesta melkein 3v poika joka asuu meidän kanssamme)



Tsemppiä vaimon kans jutteluun! Näytä hänelle teksti minkä olet kirjoittanut avaukseen. Toki reaktio ei välttämättä ole heti se toivottu, mutta luulen että antaisi vaimollesi kuitenkin ajattelemisen aihetta. Kyllä te vielä hyvän keskustelun saatte aikaan, vilpittömästi ainakin toivon niin :)

Sitä tosiaankin tarvitaan. Kohta haittaa työntekoakin kun ei voi olla miettimättä kotiasioita.



Tatte

Jos toisella alkaa jokin parisuhteessa tai perheessä painaa niin sitten koetetaan jutella. Ja keskitytään miettimään tulevaa eikä etsimään syyllistä. Valitaan yksi pahin ongelma ja koetetaan keksiä siihen ratkaisu.



Joskus ongelmana oli vaikka pitkäaikaissairaan lapsen nukuttaminen joka tuntui raskaalta. Hommattiin läppäri ja se joka nukuttaa lasta saa loikoilla ja surffata ja oikeastaan se on nykyään ihan kiva homma.



Voisit vaikka kysyä vaimoltasi mikä kotityö on sellainen jonka hän haluaisi sinun hoitavan. Sitten neuvottelette siitä. Meillä mies halusi siivoustöistä vintin siivouksen. Ja sanoi että haluaa tehdä sen silloin kun hänelle sopii. Toisinaan moppaa vintin pari kertaa viikossa ja toisinaan menee parkikin viikkoa ennenkuin tulee sopiva hetki. Sopii minulle. Joskus kyllä käyn itsekin moppaamassa jos miehellä kiireitä ja itsellä aikaa ja joskus tosi harvoin muistutan että vinttiä ei ole siivottu pitkiin aikoihin...



Yksi ajatus voisi olla keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä. Koko perheen kävelyretkiä iltaisin pimeässä, uimahallissa käyntiä, lautapelejä, mikä nyt vaan teidän perheelle sopii. Tai sitten vaikka vanhemmille kahden keskinen juttu johon vaimo innostuisi. Olkoon vaikka keilaamista, sulkapalloa tai vaikka tanssimista. Mutta kiva yhteinen juttu lähentää mukavasti.



Toivottavasti löydätte ratkaisun ja yhteys löytyy. Jos tuntuu ettei keskustelu onnistu niin jätä vaimolle kirje jossa kerrot tunteistasi ja kysyt minkä yhden asian (mahdollisen) vaimosi haluaisi muuttaa ja miksi.

Vaimo ei näytä saavan pienintäkään edistystä aikaiseksi.



Kun yrittää kysyä mistä tunne, että en arvosta häntä, ei mitään esimerkkiä tms saa. On vaikea yrittää parantaa toimintaa jos ei tiedä mitä voisi tehdä. Nykyään alkaa pelottaa kaikki sanominen.



Kumpi on parempi ajatusten olon selvittämisen apuna, psykologi vai psykiatri?



Kokemuksia? Tietoa?



Minusta vaimo kaipaa ajan lisäksi nyt jonkun joka alkaa ohjaamaan hänen ajatusten selvittelyä ja minähän se en voi olla.

Tatte