Minkä ihmeen takia lapsia huijataan joulupukeilla sun muilla?

kun ovat ekan kerran kysyneet asiasta.

Mun mielestä lapsille ei saa valehdella. Jos kysytään suoraan, siinä vaiheessa pitää sanoa mikä on totuus.

meillä on tehty juuri tuolla kuvaamallasi tavalla eikä lapset ole siitä kärsineet. Sitä joulun taikaa löytyy muualtakin.

haluavat huijata lapsiaan joulupukilla ja pääsiäispupuilla. Kova pettmys on lapsille, kun paljastuu, että vanhemmat ovatkin puhuneet p....



Voihan lapsille kertoa rehellisesti, että jouluna joku pukeutuu joulupukiksi ja jakaa lahjat. Meilläkin vanhin lapsi toimi pukkina 8vuotiaana nuoremmille sisaruksilleen.



On se kumma, kun samaa pettymystä siirretään vielä omille lapsille.

lieneekö tuolla pahempia seuraamuksia kuitenkaan, vaikka toki ymmärrän ap:ta.



Hitto sentään, kun aikuisia huijataan kaikella Jeesus paskalla ja Islami jutuilla, siis kaikella johon pitää uskoa. Onko se sitten kiva, kun saa uskoa johonkin......

Ei lapsille voi kaikkea kertoa.

- Äiti, tuleeko meille joskus varkaita? (Ei)

- Äiti, miksi naapurin miehet ei voi saada lapsia? (En tiedä)

- Äiti, voiko lentokone pudota silloin, kun me ollaan siellä? (Ei)

- Äiti, palaako meidän talo joskus? (Ei)

- Äiti, koska sä kuolet? (En koskaan)

- Äiti, mistä lapset tulevat? (Mahasta)

- Äiti, miten ne sinne joutuvat? (En tiedä)

- Jne...



Kyllä se puutteellinen elämänkokemus ja lapsen viattomuuden suojeleminen vaan aiheuttaa sen, ettei ihan kaikkea tarvitse kertoa ja sadun maailmalle on annettava tilaa. Sitäpaitsi, miksi ateistit ja kirkosta eronneet ylipäätään viettävät joulua, jos niin kirjaimellisia halutaan olla.

traumat lapsuuden joulupukeista ja tontuista:)

mutta eipä siitä mitään harmia ole, jos lapsi siihen asti uskoo pukkiin. Tänä vuonna vastasin lapsen kysymykseen, että pukkia ei oikeasti ole. Lapsi sanoi, että arvasi sen jo itsekin.



Palstan juttujen takia ihan uteliaisuuttani kysyin, että olikos se sitten kova paikka ja sanoi, että ei.



Kakkonen

Itse muistan uskoneen pukkiin vielä kouluun mennessäni. Silloin kysyin monta kertaa äidiltä että onko sitä pukkia olemassa ja pyysin kertomaan totuuden. Jälkeenpäin ärsyttää kun äiti sillonkin vielä vakuutti pukin olevan olemassa. Kyllähän lapsi pettyy kun tajuaa tulleensa huijatuksi.

Exäni olisi halunnut vaan jatkaa lapsille valehtelua ja suuttui sitten, kun lasten kysellessä kerroin totuuden.



Itse koin totuuden lapsena niin suurena pettymyksenä ja valehteluna, etten halunnut lapsilleni samaa tunnetta. Joulusta menee sen jälkeen jotenkin maku. Jos asian tietää heti, jouluntunne säilyy entisellään.

kun koin, että oli valehdeltu asiassa.



Omille ei olla koskan uskoteltu, että pukki on olemassa. Ollaan kerrottu, etä se on sellainen satu ja leikki. Yksi lapsista sitten itse kertoi, että aikoo kyllä muutaman vuoden uskoa pukkiin :)

Meidän isommilla lapsilla oli ainakin kova tarve uskoa joulupukkiin. Kai he pelkäsivät, että lahjoja ei tule, jos ei ole joulupukkiakaan. Kun sitten ikää oli 9 ja 8v kysyivät onko joulupukkia. Vastasin tietenkin rehellisesti, ettei ole. Mutta sen jälkeenkin meillä on leikitty joulupukkileikkiä joka joulu.



Myös hammaskeijut ja pääsiäskukot olen kertonut heti, kun ovat kysyneet. En siis suoraan valehtele. En ole myöskään uhkaillut lahjojen puuttumisella, jos ei ole kiltisti tms.



Mutta mun mielestä joulupukki on lapselle niin kiva asia, etten halua pilata lapselta sitä uskomusta ennenkuin ovat itse kypsiä kuulemaan totuuden.

Näin minä vastasin. Ja kun lapsi kertoo, ettei enää usko, niin olen pyytänyt, että antaa pikkusisarusten uskoa. Ei ole tullut traumoja. Ei ole tuputettu ja iän tullessa on saanut itse "kasvaa isoksi" ja lakata uskomasta. Silti on jatkanut satua pikkusisaruksilleen...

valehdellaanhan aikuisillekin jumalien olemassaolosta ym ihan absurdeista asioista ja monissa maissa menetät henkesi jos et ole uskovinasi muitten mukana samaan paskaan.

Se joulupukin tulon tuoma jännitys... Ja tarkkaan väsätyt lahjatoivekirjeet, jotka vietiin ulos hirsien rakoon tonttujen vietäväksi. Hauskoja muistoja ilman traumoja kusetuksesta.

on, ap? Joulujutuista jää mukavia muistoja lapselle. Ja toisaalta se, että oppii kestämään pettymyksiä, on osa kasvamista.



Itse en lapsena edes tykännyt joulupukista - sehän oli vanha kääpä, mutta tontut olivat mulle todellisia suosikkeja. Minun mielikuvissani tontut olivat nopeita ja nokkelia tarkkailijoita, ja jopa lapsia :) Se oli mulle jonkinlainen kova pala, kun äitini kertoi, että tonttuja ei olekaan, kun olin 6-vuotias... Mutta silti elättelin kivoja tonttutarinoita mielessäni vuosia sen jälkeen. Saduilla on siivet :) Eli kannatan kyllä joulutarinoiden ylläpitoa! Minusta on raakaa riistää lapsilta sitä satumaista maailmaa, johon lapsilla on kuitenkin luonnostaan jonkinlainen tuntuma.

Itse asiassa olen erittäin vilkkaalla mielikuvituksella varustettu henkilö. Siinä on vain sellainen ero, että joulupukki esitellään lapsille TODELLISENA henkilönä. Tottakai lapsi saa elämyksiä kun uskoo joulupukkiin ja saa jouluna lahjoja. Mielestäni saman elämyksen voisi saavuttaa sillä, että joulupukki olisi yhdessä leikittävä mukava leikki. Olisihan siinä silti jännitystä, mitä lahjoja saa, milloin leikki alkaa jne.



Mielestäni joulupukit ja Jeesukset sun muut voi esitellä lapsille niin, että ne ovat hahmoja joihin jotkut uskovat ja jotkut eivät. Eli lapsi saa itse päättää mihin haluaa uskoa.

Viime jouluna tonttu kävi tuomassa yhden lahjan etukäteen, koska (kivitystä) mieheni oli pukkina myös sukulaisten lapsille:) Ja sen jälkeen pukki tuli vasta meille. Lapsi tuolloin oli 3v. eli vissii sille ois pitänyt sitten sanoa, että iskä meni esittämään joulupukkia muille lapsille ja sitten esiintyy sinulle:)