Olenko ainoa, joka on ollut vain yhden miehen kanssa sängyssä?

Kun lukee näitä juttuja, tulee tunne, ettei ole muita jotka uskovat rakkauteen ja rakastamiseen? On vain kiimaa ja omia tarpeita, toisesta ei välitetä ollenkaan? Olenko ainoa joka on ollut sängyssä vain yhden miehen kanssa? Olen ollut nyt naimisissa 13 v ja sitä ennen seurustelin kahden kanssa. Heille en neitsyyttäni antanut, vaan odotin hääyötä. Olen seksuaalisesti aktiivinen, ja toki oli esileikkiä jossain määrin, suutelua ja hyväilyä. Kuitenkin hoidin omat tarpeeni masturboiden siihen asti kun menimme naimisiin. Miehelläni on olllut yksi seksisuhde ennen minua. Hän on siis ollut kahden kanssa ja minä vain yhden: ONKO MUITA USKOLLISIA?????

Moi minulla oli aikanaan kaksi naista ennen kuin menin naimisiin. Ensimmäinen oli nuoruudessani neitsyt, se oli aika hidas yhdyntä sikäli, kun häntä sattui ja minä en halunut satuttaa. se oli kyllä mieleenpainuva kokemus, silloin käytin kumia. Toinen oli minua 15v vanhempi nainen joka halusi minulta nuorta aisaa, ja onnistuihan se. Nyt olen ollut 26v nykyisen naisen kanssa naimisissa onnellisesti kaikin puolin. Olemme puhuneetkin asiasta että onko suhteessamme parantamisen varaa?. Ainahan joka suhteessa jotain mistä ei toinen pidä Mutta sovinnossa ja uskollisesti olemme eläneet. Sinun tarinasi oli erittäin hyvä esimerkki jonka pohjalle rakentaa. Ei kaikkien eikä pidäkkään olla niin aktiivisia seksin suhteen että se on pelkkää naimista. Jotkut on toiset ei enemmän ja vähemmän aktiivisia.

kun ukkos ottaa eron ;)

Me olemme toisillemme ainoat!

Toki itse ainakin vietin ehkä vähän liiankin villin nuoruuden, lukuisine poikakavereineen, mutta koskaan ei ihan niin pitkälle menty (liekö syy äidin siinä asiassa tiukan koulutuksen :) ).



Myöhemmin olin siitä iloinen. Aloin kyllä seurustelemaan mieheni kanssa kun olin 16, ja eka lapsi syntyi kun olin juur täyttänyt 18. :)

Yhteistä tietä on kuljettu nyt (naimisissa ollen) 17 vuotta, viides lapsi tulossa, ja ainoat ollaan toisillemme edelleen!

Sellainen seikka kävi silmään AP:n tekstissä, että yhdistit synonyymeiksi sanat uskottomuus ja seksipartnereiden määrä.



Lisäksi minulla olisi vieläkin poikuus tallella, jos naimisiin meneminen sen menettämistä edellyttäisi.



Ei muuta.



M34

Ihanko oikeasti, ap, luulit olevasi ihka ainoa nainen, joka on ollut vain yhden kanssa? Oikeasti? Ihan hurjan ainutlaatuista...



Tämä nyt sattuu vaan olemaan seksipalsta, joten täällä puhutaan hyvin avoimesti, tadaa, seksistä. Sen eri muodoissa.



Samoin pisti minullekin silmään, että jos on ollut useamman kuin yhden ihmisen kanssa niiku silleen tietsä, niin on mielestäsi näemmä uskoton. Mitenköhän ne liittyvät toisiinsa?



Itselläni taas on useampi kymmen seksipartneria - enkä ole koskaan ollut uskoton. Mahdoton yhtälö, hmm?

AP kiittää vastauksista. En ajatellut olevani "parempi" tai "Ainutlaatuinen" Olen käynyt muillakin keskustelupalstoilla, ja ihne perhe-keskustelufoorumeillakin tulee ohjeita, että "Ota ero" tai "etsi vakipano" jne jne...

En moiti ketään, mutta alkoi tuntumaan siltä, että uskollisuus (sillä tarkoitan sitä, että toista rakastaa, ja pysyy toisen rinnalla tämän vikojenkin ja puutteidenkin kanssa)Jos on haluttomuutta tmv, ei se oikeuta etsimään uutta petikumppania. Samoin itse olen sitä mieltä, että kun tulee tylsää tai arkista, niin rakkaus haluaa olla kekseliäs. Rohkeasti heitän kehiin; olisko avioskesi antoisampaa, kun etsisi siihen oikeasti keninoja rakastaa ja pitää toista hyvänä, eikä fantasioisikaan muista? - En tiedä....

Olen onnellinen siitä, että meitä on muitakin, joille riittää oma puoliso, pitkässäkin suhteessa voi kokea säpinää arjen keskellä.

Kiitos kaikille vastanneille. (Ps en usko että mieheni eroaa minusta, sillä meillä on samanlainen ajatusmaailma ja arvot avioliiton suhteen)

Olen ollut vain yhden miehen kanssa kunnolla "silleen" sängyssä.

Naisia minulla on ollut kymmenkunta. Pidän itseäni 90-prosenttisen heterona, mutta nuorempana oli kiva puuhailla myös miesten kanssa, vaikka se oli tosiaan enemmän pelleilyä. Kiihotun melkein pelkästään naisista.



M39

Olenko ainoa, joka on ollut vain yhden miehen kanssa sängyssä?

Naiseni on ollut vain yhden miehen kanssa, nimittäin minun.

Mä olen himoinnut samaa naista jo 29 vuotta ja tuo nainen on tyydyttänyt mut tuon koko ajan. Omistan naisen joka saa orgasmin joka kerta pelkällä emätinyhdynnällä ilman esileikkejä (jos niin haluamme), tietysti on seksiä muissakin muodoissa riittävästi. Uskollisia olemme olleet toisillemme koko ajan. Se tässä on poikkeus nyky-yhteiskunnassa että tuo nainen sattuu olemaan mun vaimo. Olemme toistemme ensimmäiset, eka yhdyntä oli hääyönä.

Jos joku ei usko, olkoon uskomatta. Näin vain on.

Hienoa lukea välillä tällaisiakin kommentteja.

Mulla vaimo on kans mun ensimmäinen ja minä vaimon. Yhdessä jo 15 vuotta tosin hyvin hässittiin pitkälle ennen naimisiinmenoa.

40 vee on ikääkin.

Täällä oltu 11 vuotta yhdessä, joista 5 naimisissa. Mieheni on mun ainut ikinä, miehelläni oli (teiniseksi)seurustelusuhde ennen minua, eli olen hänelle toinen. Ja olen monesti miettinyt samaa, että olemmeko harvinaisuuksia nykymaailmassa?! Ehkä emme ainutkertaisia kuitenkaan, mutta yleisempää tuntuu olevan 10+ seksikumppaneiden määrä, kuin 1 ainut.

AP:lle ja kiitokset virkistävästä viestistä.

"En moiti ketään, mutta alkoi tuntumaan siltä, että uskollisuus (sillä tarkoitan sitä, että toista rakastaa, ja pysyy toisen rinnalla tämän vikojenkin ja puutteidenkin kanssa)"



Onko se uskollisuus joku itseisarvo? Mihin se perustuu muuhun kuin uskontoon ja sen mukaisiin moraalikäsityksiin, vallan käyttöön ja valta-asemaan?



"Jos on haluttomuutta tmv, ei se oikeuta etsimään uutta petikumppania. Samoin itse olen sitä mieltä, että kun tulee tylsää tai arkista, niin rakkaus haluaa olla kekseliäs."



Onkpo tosiaan noin? Että jos sut on siunattu yhdelle ihmiselle jonka halut tai kyvyt sitten loppuu seuraavalla viikolla ja sitä jatkuu maailman tappiin, niin siinähän sitten kärvistelet. "Mitäs läksit?" Väittäisin et tollanen puhe kumpuaa siitä, ettei ole moisten ongelmien kanssa koskaan joutunut painimaan. En tiedä mistä kaupasta te olette rakkautenne ostaneet, mutta jos se rakkaus ei kohtaa? Pitääks siinä sitten vaarn kärvistellä kunnes multa korjaa potin?



"Rohkeasti heitän kehiin; olisko avioskesi antoisampaa, kun etsisi siihen oikeasti keninoja rakastaa ja pitää toista hyvänä, eikä fantasioisikaan muista? - En tiedä...."



Avioseksi vois olla ihan antoisaa jos sitä olisi. Toisen hyvänä pitäminenhän olis tosi mukavaa, vaan entä jos ei se toinen halua sitä vastaanottaa? Pitääks vaan tyytyä tilanteeseen? Vai pitääks sen toisen osapuolen pakottaa itsensä "ikuisen parisuhteen" nimissä tekemään jotain mitä ei halua? Mitä jos toinen rupee pelaamaan noilla asioilla, kiristämään, muuttaako tilannetta? Mitä jos kaikilla muilla osa-alueilla menee loistavasti, arki sujuu ja on henkinen yhteys mut ei fyysistä vaikka toinen sitä kaipais? Pitääks sen toisen vaan alistua tilanteeseen?



Se "vain yksi kumppani" kyllä kirjoituksesta valitettavasti näkyy hieman rajoittuneena elämänkokemuksena jonka perusteella saattais olla parempi olla jakelematta elämänohjeita muille. Jos te olette kaikinpuolin onnellisia ja tyytyväisiä, niin upee juttu, ja jos toi uskollisuuden hyve on asia joka teitä kannattaa niin hyvä niin. Mut on aika turha soveltaa omaa tilannettaan kaikkiin päteväksi, me olemme joka ainut erilaisia ja jokaisella tosta uskollisuudesta ja sen rajoista ihka omat käsitykset. Fantasioinninkin sulkeminen uskollisuuden ulkopuolelle tekee kyllä sen, että olet se ainut, luulen ma.

Siihen ei paljoa tarvita jos nai useita naisia. Vastaavaan toimintaan pystyy rakkikoirakin.

Se on mies, joka kykenee tyydyttämään yhden naisen ja joka osaa saada tyydytyksensä tuolta samalta naiselta koko tämän elämän ajan. Näin on.

samalta naiselta koko elämän ajan. Vaatii jo jonkinlaista perverssiä taipumusta, jos 7-kymppistä akkaa polkee mielummin kuin vetää käteen.

Se on mies, joka kykenee tyydyttämään yhden naisen ja joka osaa saada tyydytyksensä tuolta samalta naiselta koko tämän elämän ajan. Näin on.

..ette tiedä elämästä mitään kun lennätte kuin koiperhonen lumpusta lumppuun.

mut mulla on ollu 2 miestä, siis ekassa suhteessa oli jo seksielämää.. laadukasta sellaista. En kyllä haluis edes tietää, millasta on olla jonkun vessapano baarissa..



Musta ei voi ainakaan KUKAAN kertoa juttuja miesten kesken, et millanen "nimetön" pano olen ollu.. huhhuh

"En moiti ketään, mutta alkoi tuntumaan siltä, että uskollisuus (sillä tarkoitan sitä, että toista rakastaa, ja pysyy toisen rinnalla tämän vikojenkin ja puutteidenkin kanssa)"

Onko se uskollisuus joku itseisarvo? Mihin se perustuu muuhun kuin uskontoon ja sen mukaisiin moraalikäsityksiin, vallan käyttöön ja valta-asemaan?

"Jos on haluttomuutta tmv, ei se oikeuta etsimään uutta petikumppania. Samoin itse olen sitä mieltä, että kun tulee tylsää tai arkista, niin rakkaus haluaa olla kekseliäs."

Onkpo tosiaan noin? Että jos sut on siunattu yhdelle ihmiselle jonka halut tai kyvyt sitten loppuu seuraavalla viikolla ja sitä jatkuu maailman tappiin, niin siinähän sitten kärvistelet. "Mitäs läksit?" Väittäisin et tollanen puhe kumpuaa siitä, ettei ole moisten ongelmien kanssa koskaan joutunut painimaan. En tiedä mistä kaupasta te olette rakkautenne ostaneet, mutta jos se rakkaus ei kohtaa? Pitääks siinä sitten vaarn kärvistellä kunnes multa korjaa potin?

"Rohkeasti heitän kehiin; olisko avioskesi antoisampaa, kun etsisi siihen oikeasti keninoja rakastaa ja pitää toista hyvänä, eikä fantasioisikaan muista? - En tiedä...."

Avioseksi vois olla ihan antoisaa jos sitä olisi. Toisen hyvänä pitäminenhän olis tosi mukavaa, vaan entä jos ei se toinen halua sitä vastaanottaa? Pitääks vaan tyytyä tilanteeseen? Vai pitääks sen toisen osapuolen pakottaa itsensä "ikuisen parisuhteen" nimissä tekemään jotain mitä ei halua? Mitä jos toinen rupee pelaamaan noilla asioilla, kiristämään, muuttaako tilannetta? Mitä jos kaikilla muilla osa-alueilla menee loistavasti, arki sujuu ja on henkinen yhteys mut ei fyysistä vaikka toinen sitä kaipais? Pitääks sen toisen vaan alistua tilanteeseen?

Se "vain yksi kumppani" kyllä kirjoituksesta valitettavasti näkyy hieman rajoittuneena elämänkokemuksena jonka perusteella saattais olla parempi olla jakelematta elämänohjeita muille. Jos te olette kaikinpuolin onnellisia ja tyytyväisiä, niin upee juttu, ja jos toi uskollisuuden hyve on asia joka teitä kannattaa niin hyvä niin. Mut on aika turha soveltaa omaa tilannettaan kaikkiin päteväksi, me olemme joka ainut erilaisia ja jokaisella tosta uskollisuudesta ja sen rajoista ihka omat käsitykset. Fantasioinninkin sulkeminen uskollisuuden ulkopuolelle tekee kyllä sen, että olet se ainut, luulen ma.