Ihanaa että maailma on muuttunut!

Tulen pieneltä paikkakunnalta, jossa vielä parikymmentä vuotta sai turpiin jos oli vääränmerkkiset farkut. Monet meistä, jotka olimme silloin nuoria, koimme paikan äärimmäisen ahdistavaksi, sillä miehen ja naisen, ylipäänsä ihmisen malli oli niin tavattoman kapea, että siitä poikkeamiseen ei paljoa tarvittu, ja yhteisö piti huolen että asia ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Paikkakunnalla oli yksi ainoa kunnon työnantaja, jossa oli töissä monta sukupolvea. Hierarkia oli jyrkkä ja selkeä ja määritteli sekä työn että vapaa-ajan.



Tuo työnantaja meni kuitenkin konkurssiin, ja alueelta lähti jokainen nuori joka jotenkin siihen pystyi. Tilalle kunta keksi sijoittaa alueelle pakolaisia, mikä oli peinoinen shokki paikallisille. Mä olen nyt asunut jonkin aikaa vanhalla paikkakunnalla, ja suorastaan riemuissani niistä muutoksista mitä alueella on tapahtunut. Ihmiset puhuu lämpimästi näistä pakolaisistaan, jotka ei sitten syöneetkään kyläläisten koiria ja harjoittaneet kummallisia uskonnollisia menoja kuten pelättiin, ja kaikki kylän tiedotteet on kirjoitettu monella kielellä ym., Jotenkin kaikilla on enemmän tilaa olla sellaisia kuin ovat.



Mä olen iloinen siitä, että tämä aika on niin paljon suvaitsevaisempi kuin oma nuoruuteni. Millaisia voimavaroja ihmisistä vapautuu, kun on tilaa ja vapaus olla oma itsensä! Mä en kaipaa niitä "vanhoja hyviä aikoja" jolloin oli tasan kaksi tapaa elää elämä, joka oikea tai väärä. Kaipaako joku muu, ja miksi?