Kun seksuaaliset kemiat eivät kohtaa parisuhteessa

Miksi ihmeessä olette tehneet kakaran?

Hajotatko perheen kullin takia? Mitas jos saat kovan kyydin toiselta, mutta kohtelee sua ja lapsiasi huonosti..ei siina tilanteessa paljon panoa kylla mietita. Dont be stupido.

Naimisissa, kolme lasta, elämä ulkoisesti mallillaan, suhteessa läheisyyttä ja rakkautta mutta seksielämä surkeaa ja intohimo nollassa.

Siniset tabut siivittää meidänkin satunnaista jyystämistä, mutta oikeastaan seksielämäni on masturbointia ja fantasioita. Minäkin kaipaisin kovempia otteita, roolileikkejä, alistusjuttuja tai niistä ainakin fantasion.

Nyt sitten tunnen hirveää syyllisyyttä siitä, että olen sortunut salaa vaihtamaan maileja miehen kanssa, jota nämä jutut kiinnostaa. Pettää en aio, mutta välillä tuntuu, että haluaisin niin saada oikein kunnolla...

Seksuaalisuus ei ole suhteen alussa vähäänkään kiinnostanu, vasta vuosien jälkeen?



Ehkä mies on kyllästynyt teidän passiivisuuteen seksin suhteen ja todennut koko jutun turhaksi ja puuduttavaksi. Eihän passiivinen nainen ole yhtään haluttava.



M34

Menkäähän seksuaaliterapeutille tai parisuhdeterapeutille. Saattaa kuulostaa turhalta humpuukilta, mutta uskoisin, että teidän seksielämä parantuisi kun saisitte avattua päänsisäiset lukkonne. Tässä voisi terapeutti olla oiva apu.

Huomaa kyllä miten täällä pyörii puutteessa olevia aikamiespoikia; naisen syytä se ettei kulli seiso, ettei parisuhde parane, ettei mies kiihotu. Hohhoijaa, pojat! Miksi ukko on sitten ollut niin tyhmä että on vienyt vihillekin naisen joka ei mukamas miellytä silmää, tehnyt lapsenkin jne.?? Älkää viitsikö.



Ap, älä välitä noista. Koitahan puhua miehesi kanssa ennenkuin lähdet vieraisiin. Jos vika olisikin elimellinen, ehdota varovasti miehelle lääkärissä käyntiä. Tuskinpa mieskään nauttii tilanteestanne.



Ps. Aikamiespojat; perhettä ei saisi hajoittaa kullinkaipuun takia, mutta pillunkaipuu onkin sitten jo parempi syy? Seksi-palsta on täynnä ketjuja, joissa ukkomiehet taputtelevat toisiaan selkään kys. asiassa! Kuvottavaa.

Minusta tuo M34 sanoo asiansa vähän rumasti, mutta hänellä on minusta kuitenkin ajatusta.



Meilläkin seksi on aiheuttanut ongelmia toista kymmentä vuotta. Suhden alkoi seksillä, mutta vajaan vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo alkoi haluttomaksi ja kieltäytyi ehdottomasti hyväksymästä sitä seikkaa, että asia harmittaa minua.



Monien mutkien jälkeen on päädytty siihen, että minä lakkasin tekemästä aloitteita, koska jokainen torjuttu aloite on vonkaamista ja sellaista häpeän. Nyt vaimo tekee aloitteen muutamia kertoja vuodessa. Minä en pysty enää vakuuttumaan siitä että hän oikeasti haluaa seksiä. Hänellä on jokin muu syy aloitteisiinsa. Saatan joskus innostua, mutta kohta arvelut hänen innostaan nousevat mieleeni - etenkin kun vaimoni makaa kuin lahna oitis kun innostun - ja siihen seksi sitten loppuu. Ei minua kiinnosta naida sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole mukana siinä puuhassa. Hänen halujensa epäily tulee niin syvältä mielestäni, että omat halut ja seisokki loppuvat siihen.



Tässä asiassa puhutaan paljon keskustelun ja kommunikoinnin tärkeydestä. Minä olen lakannut uskomasta siihen saarnaan. Jossain vaiheessa puheiden pitää muuttua toiminnaksi. Hyvästä keskustelusta pitäisi verrattain pian seurata edes vähäisiä muutoksia myös käytännössä. En minä enää viitsi osallistua hurskaaseen paskanjauhantaan iän kaiken, enkä myöskään suostu ottamaan tilanteesta syyllisyyttä yksin omille harteilleni. Asia on näin: jos nainen on kerran oikein kunnolla tehnyt selväksi, että ei kiitos, niin ei sitten!



Kummia seikkoja maailmassa on monta, tässä kaksi: naiset eivät eroa väkivaltaisista miehistä. Miehet eivät jätä haluttomia naisia.

Olen myös kokeillut samaa ideaa, eli luopunut aloitteiden tekemisesta. Ei se valitettavasti toimi. Siinä saa odottaa maailman tappiin asti. Halutonhan ei itse mitenkään kärsi haluttomuudesta, jos hän ajatteelee asiaa itsekkäästi. Asia vain ei tule mieleen. Teidän tapauksessa vaimollasi on myös kyvyttömyyttä empatiaan, koska kyllä hän varmasti tietää että sinulla olisi haluja.

Noinhan se on, ajatus on tuttu. Sen puutteesta ei kärsi, mitä ei tarvitse tai halua.



En oikeastaan epäile vaimoni empatianpuutetta. Ne harvat seksikerrat voivat olla juuri empatianosoituksia. Mutta kun minä haluaisin olla haluttu ja että vaimoni haluaisi seksiä ihan itse ja oikeasti. Empatiaseksi tuntuu tässä kohtaa säälipillun synonymiiltä.

Mitenkäs minusta täällä saatiin haluton lahna, joka ei halua seksiä...? Kirjoitin, että minäKIN olen alkanut jo vältellä seksiä, kun se vaan on jotenkin niin vaivaannuttavaa ja kun meidän kiinnostuksen kohteet ei tunnu kohtaavan lakanoissa. Mies on vältellyt jo pitkään, syynä kuulemma epäonnistumisen pelko ja jännitys. Minä haluaisin nimenomaan vähän vauhdikkaampaa menoa (s/m), mutta mies kauhistuu ajatustakin. Ollaan vaan molemmat tosi lukossa seksin suhteen, ja vaikka muuten suhde on läheinen, tuntuu ihan hullulta että aviopari on tosiaan vaivautunut toistensa seurassa sängyssä (muualla sitä ei meillä harrastetakaan). Ollaan oudon kohteliaita jopa jne. Ihan karmeaa.



-ap

Jos toinen ei halua se tuntuu loukkaavalta ja torjuvalta. Usein toistuessa se johtaa myös omaan haluttomuuteen. Vähän niinkuin "Hyvä on, ei sitten!!!"

Ja kierre taas jatkuu.

Mutta miten sen katkaisisi?