Papin LESKI joutui ennen naimisiin uuden papin kanssa

ja lapseton papin leski olisi joutunut vaivaistaloon tai kerjäläiseksi ilman elättäjää. Oli ihan tavallista, että uusi pappi meni naimisiin edellisen papin lesken kanssa tai otti tämän syytikiläiseksi. Jos leskellä oli työikäisiä lapsia, niin nämä elättivät äitinsä.



Sinustako vaihtoehto eli nälkäkuolema olisi ollut parempi Tai olisiko sinusta OK, että elättäisit omat vanhempasi, kun he eivät enää jaksa tehdä töitä, eikä eläkettä olisi?

T: papin vaimo

Ps. Ihan turhaa niputtaa kaikkia uskovia yhteen samaan muottiin, niitä on moneen junaan ja laiturillekin jää muutama.

joutuivat tulemaan toimeen miten parhaiten voivat.



Perusongelma oli siinä että yhteiskunnassa oli patriarkaalinen järjestys missä nainen ei ollut oikein mitään ilman miestä kunnon kristilliseen tapaan eikä heillä ollut kunnollisia mahdollisuuksia elättää itseään.

kun mies kuoli naimaton veli otti lesken vaimokseen, entisajan sosiaaliturvaa.



Kivahan se olisi 50v leskenä ottaa 30v nuori mies.

ei vedota tuohon aikaan ja järkiliittoihin, vaan nykyajan malliin, missä tunteet ja rakkaus ovat vaikuttimia yhteen menoon?



Tuo naimisiinmenotapa kuitenkin paljon vanhempia ja pitempään ollut kuin mitä nykyinen.

niin muori sais elättäjän?

En tajunnut mitä ajat takaa.

ei vedota tuohon aikaan ja järkiliittoihin, vaan nykyajan malliin, missä tunteet ja rakkaus ovat vaikuttimia yhteen menoon?

Tuo naimisiinmenotapa kuitenkin paljon vanhempia ja pitempään ollut kuin mitä nykyinen.

vaan järkisyihin.

niin muori sais elättäjän?

En tajunnut mitä ajat takaa.

ei vedota tuohon aikaan ja järkiliittoihin, vaan nykyajan malliin, missä tunteet ja rakkaus ovat vaikuttimia yhteen menoon?

Tuo naimisiinmenotapa kuitenkin paljon vanhempia ja pitempään ollut kuin mitä nykyinen.

mennä naimisiin uuden papin kanssa eikä uudella papilla edellisen lesken kanssa. Mutta usein leskellä ei ollut taloudellisista syistä muuta mahdollisuutta kuin etsiä uusi mies. Seurakunta taas saattoi suosia uuden papin valinnassa sellaista, joka ilmoitti olevansa halukas menemään naimisiin edellisen lesken kanssa.



Kannattaa muistaa, että tuohon aikaan avioliitot olivat muutenkin ennemmin sukujen välisiä sopimuksia eikä niitä yleensä solmittu rakastumisen perusteella.

Eiköhän se ollut entisaikaan niin, että järkisyistä ihan kaikki lesket yleensä päätyivät nopeasti uudelleen naimisiin ihan järkiavioliittoon. Ei siitä elämästä vain muuten tahtonut tulla mitään. Sekä leskimiehet tarvitsivat uuden "äidin" ja kodinhoitajan perheelleen että leskinaiset tarvitsivat miehen elättämään perhettä ja tekemään "miesten työt". Kyllä tämä realiteetti koski kaikkia yhteiskuntaluokkia.



Yleisimminhän uusi puoliso oli tosiaan esim. entisen puolison veli tai sisar, jos naimattomia vielä oli tarjolla. Ja varmaan koulutettujen ihmisten kohdalla helposti juuri uusi paikkakunnalle määrätty pappi nai edellisen papin lesken, uusi opettaja nai edellisen opettajan lesken ja uusi lääkäri edellisen lääkärin lesken jne. jos sattuivat olemaan naimattomia. Sehän oli näppärää kun leski sai lapsineen asua edelleen samassa työsuhdeasunnossa ja samalla pystyi helposti perehdyttämään uuden puolison työkuvioihin ja tiesi omat velvollisuutensa.



Eipä ne avioliitot nyt niin kauheasti muutenkaan olleet sellaisia rakkausavioliittoja kuin nykyisin. Kylässä asui se muutama kymmenen puolisoehdokasta, joista sitten valittiin sopiva. Osa löysi ehkä enemmän unelmapuolison, loput tyytyivät jäljelle jääviin. Käytännössä lähes kaikkien oli joku otettava, kun ei yhteiskunta muuten pyörinyt.