Miten kertoa kaverille, että jättäisi hyvät neuvonsa ihan vaan omaan tietoonsa?

Kaverillani on vähän karannut mopo käsistä, ja hän laukoo nykyään hyvää tarkoittavia "totuuksia" äitiydestä ja lastenhoidosta pahoittaen monien mielen. Hänellä on oma vakaumuksensa, jossa luotetaan luontoäidin hyvään tahtoon ja täydellisyyteen, mut hän ei kunnioita muiden valintoja eikä luota että heillä olisi älyä tehdä oikeita ratkaisuja. Hänen maailmassaan sikainfluenssarokotteen ottaneet saavat syyttää itseään seuraavat kymmenen vuotta jokaisesta flunssasta (koska hän uskoo että ne ovat rokotteen aiheuttamia) imetys on tahdon asia ja lapsen lääkitseminen lähes lapsen pahoinpitelyä. Mä olen nyt seurannut pari viikkoa, kuinka kerhossa ihmiset pikkuhiljaa kaikkoavat hänen ympäriltään, ja omakin mieli on pahoittunut monesti. Mä en usko että hän itse tajuaa, kuinka omahyväiseltä ja alentuvalta hän kuulostaa selittäessään jollekulle omia näkemyksiään - aivan kuin kaikki muut äidit tässä maassa eivät kävisi neuvolassa eivätkä surffaisi netissä tai ylipäänsä ajattelisi itse.



Miten mä sanoisin hänelle, että lakkaa painostamasta ja neuvomasta muita? Ei ole ihan yhdentekevää, miten hän käyttäytyy, koska hän karkoittaa tuoreet, herkät äidit kerhoista kun ensimmäisenä hyökkää heidän kimppuunsa. Ja yhtenä ohjaajana se on minun huolenaiheeni myös, sillä on minunkin vastuullani, että kerhoon on kaikkien hyvä tulla.