Te jotka hyväksytte homojen adoptio-oikeuden,

jos olisivat kunnon ihmisiä ja adoptiojonoon pääsevät yleensä ovat

Ja jos vaihtoehto olisi uskovainen pariskunta, vaatisin että homoille.

jos pariskunta olisi sopiva vanhemmiksi, siis huolehtiva, rakastava jne.

En minäkään ole lastani pimpillä kasvattanut, joten tuskin lesbo/homoparitkaan niin tekevät.

ihmisistä ja persoonistahan se riippuu eikä siitä mitä makuuhuoneessa tapahtuu. Ja eräät rakkaimmista ystävistäni ovat homoja.

Mikä ihmeen kysymys tuo nyt on? Eihän seksuaalisella suuntautuneisuudella ole mitään tekemistä vanhemman kykyyn rakastaa lastaan.

ihmisistä ja persoonistahan se riippuu eikä siitä mitä makuuhuoneessa tapahtuu. Ja eräät rakkaimmista ystävistäni ovat homoja.

jos olen kerta kuollut.



Ystäväni joka asuu toisen naisen kanssa ainakin olisi yks ykkösvaihtoehdoistani jos valittais tuttavapiiristä koska hän tulee niin hyvin juttuun lasten kanssa mutta ehkei hän olisi valmis tällaista katrasta ottamaan.

lapseni saavat hyvän ja rakastavan kodin. Ihan sama onko kyseessä naispari, miespari tai vaikka isovanhemmat, joiden kohdalla tosin ajatelisin ehkä lyhyttä yhteistä aikaa.



Lapseni tietävät, että perheitä on monenlaisia. Onneksi. Eikä homo ole meillä kirosana.

Seksuaalinen suuntaus ei vaikuttaisi tähän yhtään pätkää, vaan se että olisivat hyviä vanhempia ja osaisivat rakastaa ja kasvattaa mun lapsia juuri oikealla tavalla. Mä laittaisin erittäin suureksi plussaksi juuri kasvatuksen, jossa tähdättäisiin suvaitsevaiseen ja kaikinpuolin järkevään kasvatukseen.

Todellakin; mieluimmin järkevälle homoparille, kuin himouskovais- heteroparille.

Eikä meillä olekaan ketään sellaisia sukulaisia jotka voisivat meidän lapsemme adoptoida.

Lapseni on kasvatettu pitäämään homoja normaaleina ihmisinä.

Meillä ei myöskään kasvateta lapsia näkemään homoutta sairautena josta pitäisi parantua.

lapseni kummitäti ja siis paras ystäväni seurustelee naisen kanssa, päättele siitä.

Tietysti antaisin, ei olisi mitään ongelmaa asian kanssa, kunhan olisivat vaan kunnon ihmisiä muuten. Täytyy myöntää, että olisin aika surullinen, jos lapseni joutuisivat perheeseen, jossa jollekulle tulee edes mieleen esittää tällainen kysymys. En haluaisi fiksujen lasteni joutuvan kasvamaan ahdasmielisten ihmisten parissa.

Te jotka hyväksytte homojen adoptio-oikeuden, antaisitteko oman lapsenne homoille adoptoitavaksi, jos siis te molemmat vanhemmat kuolisitte ja sukulaisia,jotka voisivat adoptoida lapsenne ei olisi?

Käytännössä en, mutta vain ja ainoastaan siitä syystä, että läheinen ystäväpariskunta, jonka kanssa tällaisistä järjestelyistä on puhuttu puolin ja toisin, on heteropari. Jos lapset adoptoitaisiin vieraalle, rakastava pariskunta olisi se ainoa toive.

Toki ensisijaisesti haluaisin jollekin perheestä, tai jollekin ystäväpariskunnista, koska tuntevat minut ja lapset. Jos pitäisi tuntemattomalle antaa, niin ei suuntautumisella ei ole mitään väliä, kunhan ovat hyviä "vanhempia" lapselleni. Jos oikeasti pitäisi lapsi jonnekin antaa, kriteerit tulevalle perheelle olisi todella tarkat, mutta seksuaalinen suuntautuminen ei niistä kriteereistä löytyisi.

ehka mielipiteeni johtuu siita, ettei tuttavapiirissani ole homoja/lesboja saati niita pariskuntia. kuitenkaan en usko etta heidan arki elamansa olisi jotenkin muista poikkeavaa.



Ja toisaalta kaantyisin haudassani jos lapseni menisi jollekkin "tuntemattomalle" tai olkoon vaikka ystavani. Nakisiko han minun sukulaisiani enaa vai tulisiko uuden perheen sukulaisista ne sukulaiset sitten.

Olisi se lapsen kehityksen kannalta hyvä, että perheeseen kuuluu rakastavat ja huolehtivat eri sukupuolta olevat vanhemmat. Mies ja nainen ovat kuitenkin erilaisiä myös korvien välistä ja täydentävät toisiaan, ei siitä pääse mihinkään.

ei vanhempien sukupuoli.



Outo kysymys.