5 vuotiaan lapsen puheet
poika sanoi tänään että mä ammun iskän ja usein on puhunut että mä sahaan sun kädet ja jalat pois. On varmaan ihan normaalia puhetta tuon ikäisellä vai onko?
Mutta miten siihen pitäisi reagoida, musta ainakin tuntuu vaan niin pahalta kuulla tollasta tekstiä oman (tai kenekään muunkaan lapsen suusta), kotona ei katsele ampumis ohjelmia eikä pelaa tietokoneella, joskus on toki nähnyt vilaukselta jotain lasten ohjelmia missä ammuskellaan mutta yleensä pelkää sellasia ja haluaa että käännetään pois.
Miten vois järkevästi puhua lapselle tuosta aiheesta?
Kommentit (7)
Olis kiva kuulla puhuuko muiden lapset näin.
t.ap
ole kuullut tuon ikäisen suusta moista kuin ehkä satunnaisesti. Ymmärtää varmaan puhetta hyvin, keskustelisin tuollaisten asioiden vakavuudesta ja siitä etten hyväksy puheita kenenkään vahingoittamisesta. Oletko kysynyt miksi sanoo vahingoittavansa esim. isää noin? Toisaalta puheet ja teot on asia erikseen, mutta olisin huolestnut pienen mielestä jos siellä tuollaisia liikkuu.
ole koskaan puhunut noin. Mielestäni huolestuttavaa, jos on tapahtunut useamman kerran. Onko lapsi masentunut? Töissä opetan 1. luokkaa eli 7-vuotiaita, eivätkä hekään puhu käsien pois sahaamisesta tai perheenjäsentensä tappamisesta. Ampumisleikkejä voi olla niillä, jotka pelaavat paljon, mutta puheita ei heilläkään.
kaikkivoipainen maailman tähti, jolla on hurja mielikuvitus, joka pohtii hyvän ja pahan eroja ja asioiden syitä ja seurauksia. Testailee vanhempien reaktioita...
Mun toinen lapsi uhkas räjäyttää kaiken tuossa iässä, toinen taas uhkasi "en kyllä huomeenna leiki Maijan (paras kaveri) kanssa, jos et äiti anna jäätelöa" - oli vähän heikompi mielikuvitus tolla jälkimmäisellä, kun yritti pahinta mahdollista uhkausta keksiä :-)
Ei 7-vuotiaana enää niin kuulukaan puhua...
Toivottavasti et opeta minun lapsiani
ole koskaan puhunut noin. Mielestäni huolestuttavaa, jos on tapahtunut useamman kerran. Onko lapsi masentunut? Töissä opetan 1. luokkaa eli 7-vuotiaita, eivätkä hekään puhu käsien pois sahaamisesta tai perheenjäsentensä tappamisesta. Ampumisleikkejä voi olla niillä, jotka pelaavat paljon, mutta puheita ei heilläkään.
viisivuotiaana oli kovasti pinnalla kuoleman pohtiminen, ja tyttö näki painajaisia, että joku viilsi multa kurkun auki.
Oisko toi joku poikien juttu? En huolestuis jos tuollaista ei sano jatkuvasti ja tosissaan. Tuollaiset puheet pitää kieltää, mutta ne ensin pitää myös käsitellä. Se on hyvä, että lapsi sanoittaa kaikki ajatuksensa ja tuntemuksensa, täten meillä aikuisilla on edes joku haju niistä.
Mä oon puhunu lapselleni aika realistisesti maailmasta, mutta hyvin konkreettisella tasolla, kuitenkaan ketään leimaamatta. Ja ainahan sitä pehmentää, ettei Suomessa kuitenkaan mitään tapahdu.. :)
Meillä ei suolleta moista tekstiä kenenkään suusta. Kerron, että tulee paha mieli jos juttelee noin kurjia juttuja.