Mitä mieltä nirsoista aikuisista?

Hirmu mielelläni tykkäisin syödä kaikkea, mutta mulle tulee yökkäysrefleksi, jos saan jotain pahaa suuhuni. Ehkä pahinta ihan tavallista ruokaa on keitetyt kasvikset ja vihannekset. Itse pyrin olemaan hyvin huomaamaton asian suhteen. Jos en tykkää jostain valmiiksi lautaselle laitetusta, niin jätän syömättä. Ja toivon ettei vaan kukaan huomaa ja tee asiasta numeroa. Monesti vaan ne ovat juuri ne muut jotka tekevät asiasta numeron tyyliin herranjestas etkö sää syö tuoretta kurkkua, kaikkihan siitä tykkää, kattokaa nyt tota. En ollenkaan käsitä, että joku haluasi itse saada huomiota tästä asiasta, itse ainakin kärsin siitä kovasti.

siis nrisoutta vaan sensorinen häiriö.

ihmisten puolesta/seurassa. En vaan voi tajuta miten aikuinen ihminen kehtaa käyttäytyä kuin pahainen kakara.

siitä ei pidä meteliä. Eli vaan vaivihkaa jättää syömättä ne epämieluisat sen kummemmin kommentoimatta asiaa.



Itse inhoan esim. niitä kaalikääryleitä. En kyllä tee siitä numeroa, jos jossain kyläsäs on tarjolla ruokana kaalikääryleitä otan (mahdollisimman vähän) ja syön ne runsaan veden ja muiden lisukkeiden kanssa ja kiitän ruuasta.



En muuten ole koskaan tavannut ihmistä joka söisi IHAN kaikkea, joten en ota stresisä siitä etät itse inhoan esim. kypsennettyä kaalia ja hernekeittoa.

Esimerkiksi voimakkaat maut kuten aurajuusto tai oliivit. Tai sitten että jotkut eivät vaan voi sietää vaikka ananasta tai kalaa.



Mutta se menee jo vähän yli ymmärryksen jos aikuinen ei pysty syömään muuta kuin ihan vaan jotain perusmakuja, esim. lihaa ja perunaa joka päivä eikä muuta. Alkaisi olla opettelun paikka.

Kaikilla on asioita joista ei pidä ja monet ovat allergisia tai yliherkkiä, mutta että sitä pitää oikein aina ja jokapaikassa mainostaa niin sitä en ymmärrä.

Eräs naapurini ei juurikaan syö muuta kuin keitettyjä perunoita ruskealla kastikkeella (nakkeja tai jauhelihaa) tai paistetun kirjolohen kanssa, myös jauhelihamakaronilaatikko sekä jalostajan hernekeitto kuuluu viikon ruokalistalle. Kaikki edellämainittu on todella hyvää, mutta voisihan sitä joskus syödä muutakin. Niin ja sen vehnäpaahtoleivän päälle laitetaan tietysti vain edamia. Jouluruoista kinkku pelkän porkkanalaatikon kera sekä riisipuuro maistuvat tälle rouvalle.

Minulle onn turha valittaa, että tein sipulipiirakkaa, ota nyt. Vastaan, että kiitos ei, olen aikuinen, ja saan päättää, mitä suuhuni laitan.

Toki on fiksumpaa pitää vähän pientä ääntä, riippuen etenkin paikasta.



Miten ihmeessä kukaan voisi kaikesta tykätä?

En ole yleensä muuten mielestäni sen nirsompi kuin muutkaan, mutta jouluruokia en vaan voi sietää.. yäk. Kaikki laatikot, rosollit, kinkut jne. Ällöttää jo pelkkä ajatuskin. Se on sitten kiva selitellä aina jouluisin kun menee sukulaisille että ei, en ole vieläkään kuulkaas oppinut syömään jouluruokia.

mitä tiedän ja pitää siitä vielä ihan pirunmoista meteliä. Aina kaakattaa isoon ääneen, että voikohan sinne ja sinnekään mennä kun minä en voi syödä sitä ja tätä ja tuota ja blaa blaa blaa.... Se lista on loputon. Monet niistä ruuista on sellaisia, että hän sanoo maistaneensa niitä lapsena. Ei tykännyt silloin ja kun kerran on näin päättänyt (5-vuotiaana!) niin ei suuhunsa sitä enää toista kertaa ole pistänyt. Kehtaa vielä kertoakin tuollaista.



Kaikkien ei tarvitse kaikesta pitää, ei lapsen eikä aikuisen. Mutta jos on noin jumalattoman rajoittunut, että ei edes suostu maistamaan josko maku olisi 20 vuodessa muuttunut, niin en ainakaan siitä meteliä pitäisi.

ihan mitä mieltä haluat, mutta en pidä kaikista ruoka-aineista, olen maistellut, kokeillut ja harjoitellut, mutta en ole oppinut pitämään niistä. En siis syö homejuustoa ja vuohenjuustoa, siis en osta niitä kotiin ja lisää ruokiin tai tilaa ravintolassa annosta, jossa on näitä juustoja. Jos joku tarjoaa kotonaan vaikka salaattia, jossa on vuohenjuustoa, niin syön tietysti. Ei minulla ole tarvetta teatraalisesti huokailla ja vinkua, että ei ole minun makumieltymysteni mukaan tehty.

Lapset yleensä yököttelevät ruokia, jos ei ole kotona paremmin kasvatettu, aikuisten pitäisi osata jo käyttäytyä.

joita en voi syödä. Pystyn kyllä syömään, mutta seuraava yö menee sitten valvoen, kun vatsassa möyrii. Joten tietenkin olen oppinut välttelemään niitä ruokia, joita vatsa ei kestä.



Noutopöydät ovatkin siitä helppoja, että niistä voi huomaamatta itse valita mitä haluaa syödä. Mutta ongelmallisempia ovat ne tilaisuudet, joissa on valmiiksi tilatut annosruuat. Onneksi nekin yleensä tilataan niin, että mahdollisimman monelle käy, eli mietoja ruokia. Mutta sitten jos on joku pippuripihvi tai itämaista, niin siinä joutuu miettimään, että syönkö vai valvonko ensi yön. Ja jos ei jaksaisi valvoa ja kysyy onko vaihtoehtoruokaa, niin siinähän siitä tulee jo numero asiasta, vaikka ei itse tahtoisi.



Tai joskus kun en vielä tuntenut ruokien sisältöjä kovin hyvin, niin jouduin kyselemään ravintolassa tarjoilijoilta, että sisältääkö menun tää annos sitä tätä tai tota, ja sit ne tarjoilijat ei yleensä tiedä ja käy kysymässä kokilta, ja näin viattomasta kysymyksestä tulee aika hässäkkä. Iän karttuessa olen jo oppinut tietämään mikä listalta sopii mulle, että enää en yleensä kysele.



Nirsona muakin on pitkään pidetty, kun ei mausteiset tai sipuliset ruuat ole kelvanneet. Ja joillekin taas ei kelpaa selitykseksi, että niistä tulee huono olo. No sittemmin selvisi, että vatsa ei tosiaan siedä monia juttuja, tällä hetkellä ei juuri mitään ja syönkin lääkärin määräämää vähän vahvempaa närästyslääkettä. Itselle on ollut helpotus, kun on jokin oikea syy / diagnoosi, jonka perusteella voi kieltäytyä niistä ruuista, jotka ei sovi. Enää ei tarvi ärsyyntyä jonkin haukuista, että eikö susta ole syömään mausteista ruokaa.

Olen kuitenkin tosi tarkkana siitä, että en anna asiaa ilmi kylässä tai juhlissa. Olen aikuisiällä pikkuhiljaa treenaillut kotona eri ruoka-aineiden kanssa ja laajentanut repertuaariani paljonkin, mutta edelleen jotkin ihan tavallisetkin ruoat uppoavat tosi huonosti.



Olen onneksi muutenkin aika pieniruokainen, eli kukaan ei ihmettele, jos vaikka kylässä otan tosi pienen annoksen. Jos se onnistuu huomiota herättämättä, voin myös jättää syömättä joitain aterian osia.



Nautin hyvästä ruoasta ja sen valmistamisesta ja syön kuitenkin melko monipuolisesti, joten en ole halunnut ottaa turhaa stressiä näistä ruoka-asioista. Jokaisella on joitain inhokkeja.

Kärsin pahasta laktoosi-intoleranssista, ärtyvästä suolesta ja lisäksi pahasta närästyksestä ja muista mukavista happovaivoista, joihin minulla on lääkityskin. En pysty esim. syömään ruisleipää ollenkaan, vaikka sitä on lähes joka paikassa tarjolla.



En TIETENKÄÄN pidä meteliä ongelmistani, se olisi todella noloa ja epäkohteliasta! Siedän siis mainiosti muita nirsoja tai ruokavaivaisia aikuisia, jos ovat hiljaa asiasta tai kertovat ongelmistaan vain kysyttäessä. : )

Hävetti ihan hirvittävästi, ja välillä pidin puhuttelua etukäteen. Varsinkin vanhempia sukulaisia tavatessa ärsytti se ääneen yököttely. Olis sitten ollut hiljaa ja vaikka valehdellut ettei ole nälkä ja syönyt pizzaa kyläpaikasta lähdettyä.