Anopilla mennyt sekaisin isoäidin ja äidin roolit

sinä ja "miehesi" kasvaisitte itsenäisiksi aikuisiksi.

Teet rajat selväksi anopille. Aikuiset osaa tehdä sen niin että asia tulee selväksi ja välit säilyvät samalla. Miehesi on oltava samalla puolella kanssasi.



Sanotte vaikka että Kiitos kiinnostuksestas nimeä kohtaan, mutta me vanhemmat päätämme sen, ilmoitamme sen kaikille yhtä aikaa sitten ristiäisissä.



Sitten päätätte Teidän lapsen nimen. Anoppi on jo antanut nimet omille lapsilleen. Nyt on teidän vuoro.



Miksi muuten anopin pitää edes tietää mitä nimeä olette harkinneet??



Miehesi voisi ottaa aktiivisemman roolin ja sanoa että tarvitsette vähän tilaa tutustua omaan vauvaanne ja harjoitella vanhemmuutta. Rajoitatte vaikka vierailuita jos ei muuten onnistu. Sanotte että vauva valvottaa ja haluatte omaa rauhaa. Anoppi voi vierailla vaikka sunnuntaisin.

anoppikin varmaan harjoittelee mummina oloa ja tarvitsee ehkä opastusta siitä millaisen roolin haluatte hänelle antaa. Pitäkää siis välit, mutta määritelkää rajat. Antakaa positiivistakin palautetta. "Kiitos kun toit meille ruokaa", "Kiitos kun ymmärrät että haluamme tämän viikon olla ihan oman perheen kesken ja tutustuta vauvaan". Opastakaa anoppia uudessa roolissaan! Anoppi tuntuu olevan yhtä pihalla kuin te!

oli aivan samanlainen esikoisemme syntyessä. Puuttui aivan kaikkeen mihin pystyi. Asuimme eri kaupungissa joten ihan joka asiaan ei pystynyt lusikkaansa tunkemaan.



Tuli isäni kanssa kylään kun poika oli 2 vk vanha, heti ensimmäisenä iltana hirveä show vauvan kylvettämisestä. Olin ensimmäistä kertaa kylvettämässä ja äiti tuli kylppäriin. Tietysti ekakertalaisena otteeni olivat hitaat ja kömpelöt, äiti sananmukaisesti kirkui vieressä että SINÄ HUKUTAT SEN LAPSEN, SINÄ HUKUTAT SEN ja tuli repimään lasta käsistäni niin että poika oli tippua lattialle.



Nimestä tuli myös kauhea sota, hänelle kun ei valitsemamme toinen nimi kelvannut. Toiseksi nimeksi tuli sama kuin mieheni (eli isänsä) toinen nimi, se oli kuulemma huono. Olisi pitänyt laittaa pappani nimi.



Olimme niihin aikoihin avopari joten tietysti kävimme isyydentunnustuksessa lastenvalvojalla. Samalla reissulla teimme huoltajuussopimuksen niin että isänsäkin on huoltaja. Erona niissä on se että jos on tehty vain isyydentunnustus, äidin kuollessa (ja lapsen ollessa alaikäinen) ei olekaan satavarmaa että lapsi menee isälleen. Tätä eroavaisuutta sitten selitin kylään tulleelle ystävälleni, äitini tuli siihen viereen ja sanoi että jos minä kuolisin niin tietysti poika menisi heille, hänhän ei sitä lasta muille luovuttaisi.



Ja ne ristiäiset, meni äitini kaavan mukaan, tietysti.



9kk tuota kestin, sitten menetin hermoni ja suomensin pari asiaa. Tein selväksi että parempi olla puuttumatta joka asiaan tai katkaisemme välimme kokonaan. Vaikka olemmekin ensikertalaisia, ei se sitä tarkoita että olemme idiootteja ja tyhmiä. Tämän jälkeen äitini palasi ruotuun ja ollaan saatu tehdä päätökset itse.



Sitäpä suosittelen sinullekin. Jos et saa sanottua kasvokkain, kirjoita kirje tai tekstiviesti. Pysy asiallisella linjalla, mutta tee selväksi ettet hyväksy hänen käytöstään. Teidän lapseenne liittyvät päätökset ei kuulu muille.

Mies saa sanoa äidilleen että ei saa tunkeutua teidän perheen asiohin - vaan pitää olla hienotunteinen teitä kohtaan.



Minä en tuommoista sietäisi - enää!



Otin eron miehestäni ja nyt on uusi mies ja uusi anoppi joka on inhimillinen.

maistraattiin jo hyvissä ajoin ennen ristiäisiä. Ja sitten lapsi vain kastetaan. Ei lapsen nimeen mitkään anopit saa puuttua.



Mullakin on rasittava anoppi, mutta ei sentään noin rasittava. Oikeastaan käänne "parempaan" tapahtui kesällä: sain totaalisen raivarin anoppiin, eikä häntä ole enää sen jälkeen meillä näkynyt. Taisi häipyä kokonaan elämästäni. Mies saa käydä lasten kanssa äidillään, mutta minä en mukaan lähde.

Ei ole mitään riitaa mistään, kun ei edes tavata :-) Luulen, että kaikki ovat tyytyväisiä.

koska on kyse hänen äidistään. Tulee vain selkkausta jos sinä sanot.

anoppi ei sitä selvästi tajua, joten se pitää selkeästi osoittaa ja kertoa. Voitte olla varmoja että ei ota sitä hyvällä, mutta jos haluatte pysyä järjissänne niin on pakko. Myös miehesi osuus on todella tärkeä, myös hänen pitää osoittaa äidillee, että kyse on hänen lapsestaan, hän on siitä vastuussa ja isöäiti saa tyytyä auttajan rooliin.

anopin tossun alle. Minä jäin monta vuotta, kun oli meille ainut tuki ja turva ja loppujen lopuksi ihan mukavakin. Jälkikäteen alkanut harmittaa monet kipeät muistot, mitä muut asianosaiset eivät ehkä muistakaan. Esim itse yöllä vesisateessa poimitut valkovuokot vaihdettiin anopin kukkakaupasta tuomiin kukkiin kastajaistilaisuudessa, sillä välin kun itse olin pukemassa vauvaa. En ymmärrä miksi silloinkin vain "käyttäydyin nätisti".

puhuisin tunteistani miehen kanssa ja käsikisin pistää äitinsä ruotuun.

En käsitä esim. tota, että olette mennyt puhumaan nimestä anopin kanssa ennen ristiäisiä. Sehän on perinteisesti sellainen asia, jota ei tarvitse paljastaa KENELLEKÄÄN. Monet ei kerro kummeillekaan etukäteen. Joten pitäkää nyt hyvät ihmiset jotain asioita omananne.



Kyllä meilläkin on äidit olleet älyttömiä kun ensimmäiset lapsenlapset syntyi, mutta eivät ihan noin älyttömiä. Ja kyllä se siitä tasaantuu. Ihan tuttua toi, että eivät usko lastensa kykenevän vanhemmiksi. Teidän täytyy vain itse ottaa se asemanne haltuun.



Hyvä vinkki: muuttakaa yli 300 km päähän.

En käsitä esim. tota, että olette mennyt puhumaan nimestä anopin kanssa ennen ristiäisiä. Sehän on perinteisesti sellainen asia, jota ei tarvitse paljastaa KENELLEKÄÄN. Monet ei kerro kummeillekaan etukäteen. Joten pitäkää nyt hyvät ihmiset jotain asioita omananne.

Kyllä meilläkin on äidit olleet älyttömiä kun ensimmäiset lapsenlapset syntyi, mutta eivät ihan noin älyttömiä. Ja kyllä se siitä tasaantuu. Ihan tuttua toi, että eivät usko lastensa kykenevän vanhemmiksi. Teidän täytyy vain itse ottaa se asemanne haltuun.

Hyvä vinkki: muuttakaa yli 300 km päähän.

eihän siitä tule mitään että anopin pelossa kaikki päätökset pidetään viime tippaan salassa ettei anoppi vain pääse tai yritä vaikuttaa niihin. Kyllä vanhempien täytyy pystyä puhumaan lapselle valitusta nimestä ääneen, jos niin tahtovat. Se vain täytyy tehdä selväksi: TÄMÄ ASIA EI TEILLE KUULU. Jos ei kauniisti sanomalla usko, toisella kerralla sanookin sitten rumemmasti.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka ap:n tilanteen on käynyt... Saatiinko mummo ruotuun? Itse läpikäynyt samantyyppisen tilanteen, anoppi ei uskonut poikaansa vaikka eri asioista monta kertaa sanoi ja tappeli. Vasta kun minulla meni lopullisesti hermot, homma rauhoittui. Ja nythän minä olen se paha tyyppi. Välit on joka tapauksessa jotenkin säilyneet, kohteliaan viileät. Ai niin, ja poikansa kuulema tossun alla...Jännä kuinka vaikeaa äitien on ymmärtää, että pojat voivat olla asioista eri mieltä kuin he, puhumattakaan että olisi omat mielipiteet.