Kysymys teille, joiden mielestä homoseksuaalisuus on ihan normaalia
Onko sinulle ihan sama onko lapsesi homo vai hetero? Jos haluaisit lapsesi olevan mieluummin hetero niin et todellisuudessa pidä homoja samanarvoisina kuin heteroita.
Usein nämä "homoystävälliset" ihmiset ovat suvaitsevaisia niin kauan kunhan ei omaan perheeseen kohdistu tämä homous.
Kommentit (32)
Ehkä on luonnollista ja ymmärrettävää, että äiti toivoo lapsensa olevan samanlainen kuin enemmistö. Mutta se ei tarkoita, että ei pitäisi vähemmistöä samanarvoisena enemmistön kanssa. Vähemmistöön kuuluminen ei ole aina helppoa, ehkä siksi äiti toivoo lapselleen helpompaa tietä enemmistön jäsenenä.
Tärkeintä on että lapseni on onnellinen ja sinut itsensä kanssa.
aivan yksi ja sama kumman sukupuolen kanssa lapseni löytää tulevaisuudessa onnen. mittään muuta kuin onnea en lapselleni toivo :)
onko lapseni homo vai hetero. Kunhan löytää itselleen sopivan puolison ja on onnellinen. Puolisonsakin toivottaisin meille tervetulleeksi koska vaan ja olisin ylpeä äiti ja anoppi.
Eikä haittaa vaikka lapsi olisikin homo tai vaikka hetero. Ihminen on paljon, paljon muutakin kuin suuntautuneisuus. Vai keskusteletteko te normi 'heterot' aina ja joka paikassa sänkyhommista.
Tosin myönnän sen, että huolestuisin tällöin siitä miten muut ihmiset kohtelevat lastani koska ennakkoluulot ovat niin yleisiä.
Rakastan häntä ihan yhtä paljon, ei se rakkaus muutu siksi että lapsi osoittautuisi homoksi. Luultavasti rakastaisin häntä vain entistä enemmän, sillä sitä hän tarvitsisi, tuskin hänen elämänsä tässä homofoobikoiden maassa kovin helppoa olisi.
parisuhde-sinkkuus, etc
Hyväksyn lapseni valinnat, rehellisesti ja kaikella rakkaudella. Tuen häntä tekemään itselleen tärkeät ratkaisut.
Iloitsen siitä, että ympärillämme on erilaisia perheitä ja erilaisia ihmisiä. Miehiä, naisia, sinkkuja, parisuhteessa eläviä, työssä käyviä, työttömiä, homoja, heteroita. Kaikki meille rakkaita ja ihmisinä arvokkaita.
me nyt ei vaan kaikki olla samanlaisia
Tosin myönnän sen, että huolestuisin tällöin siitä miten muut ihmiset kohtelevat lastani koska ennakkoluulot ovat niin yleisiä.
minullakin olisi ainoa asia mikä mietityttäisi. Haluaisin tietenkin lapselleni sen "helpomman" tien, mutta ei se olisi minulle mikään ongelma.
Edes sillä ei ole merkitystä, että lapsenlapset ehkä jäisivät saamatta, koska se on fakta muutenkin. Nuorellamme on syndrooma, joka johtaa usein toistuviin keskenmenoihin.
Jotkut homoihin neutraalisti suhtautuvat voivat tietysti ajatella, että idioottimaisten asenteiden vuoksi homojen elämä on vaikeampaa kuin heteroiden, ja lasten elämä olisi heterona helpompaa. Samalla tavalla länsimaissakin on vielä vähän aikaa sitten voitu ajatella, että on onnettomuus syntyä naiseksi kun yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen.
Homous kohdistuu kyllä omaan perheeseenikin. Sitä suuremmalla syyllä koko sukumme ymmärtää kuinka absurdia on pitää homoseksuaaleja jotenkin eriarvoisina heteroihin nähden.
yhdeltä osalta helpompaa. Mutta jos ei olisikaan, niin ihan sama minulle. Maailman julmuus vain hirvittää...
kunhan on onnellinen. Toki heteron tie voisi siinä suhteessa olla helpompi ja toivottavampi koska homojen asema on vielä mitä on.
Mutta tosiaan, oli lapseni kumpi tahansa, tulen olemaan tukena ja turvana.
Ja luulen että kun lapseni on sen ikäinen, tilanne on taas paljon parempi.
Hän on minun lapseni joka tapauksessa enkä lastani ikinä hylkäisi. Eikä se muuta lasta, sama ihminen siltikin.
Rakastan häntä ihan yhtä paljon, ei se rakkaus muutu siksi että lapsi osoittautuisi homoksi. Luultavasti rakastaisin häntä vain entistä enemmän, sillä sitä hän tarvitsisi, tuskin hänen elämänsä tässä homofoobikoiden maassa kovin helppoa olisi.
Mä olen itseasiassa sanonut että mulle olisi paljon kovempi paikka jos poikani ilmottaisi ryhtyvänsä sivariksi kuin olevansa homo!
Ja ihan yhtä rakas vanhemmilleni ja sisaruksilleen kuin ennen "kaapista tuloaan". Hän on myös toisen lapseni kummi, ja tämä lapsi nauttii suuresti, kun saa viettää laatuaikaa "Maijan ja Liisan" kanssa. Esim. kesällä kävivät Korkeasaaressa, ja lapsi puhuu tästä reissusta viikoittain ja kyselee, milloin pääsee taas kummin kanssa jonnekin kivaan paikkaan.
Mieheni äidillä oli vähän sulattelemista, kun tämä hänelle selvisi, mutta on nyttemmin ihan sinut asian kanssa.
Vanhempi tyttäremme on naimisissa miehen kanssa ja nuorempi asuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa.
Jos lapseni löytää rakkauden elämäänsä, se on minulle samantekevää mitä sukupuolta se kumppani on.