Miten vanhempasi käyttivät omilta vanhemmiltaan saamansa perinnön?

maksoivat esim. koulunkäyntini, oppikoulu matkoineen ja ruokineen oli 70-luvulla maksullista opiskelua.

Eli ei mitenkään. Paljon ei tosin perintöä ole tulossakaan...

Köyhää molemmin puolin.

elossa eli ei mitenkään, äitini vanhempien perinnöllä ostettiin auto ja vene ja tehtiin remonttia.

Kummatkaan eivät antaneet minulle senttiäkään.

isovanhemmilla on niin tiukkaa, että lapset avustavat heitä.

Muistan kun isäni pähkäili eri sijoitusvaihtoehtoja. En ole tarkemmin kysellyt.



Ennakkoperintöä käyttivät nuorina talonrakennukseen.

Isä sai omalta isältään aika hyvän perinnön ja hummasi sen ihan itse. Juuri mitään ei jäänyt jälkipolville. Vähän epäreilulta se tuntuu että sukutila on nyt ihan vieraiden omistuksessa mutta minkäs teet.



Jos itse perisin maata niin huolehtisin siitä että se ei katoa suvusta.

raha-asioista keskusteltu lasten kanssa.



Suurin osa varmaan meni omakotitalon rakentamiseen.

arvaatkaas kumpi otti takkiin?

sai perintönä noin 150 000 euroa.

äitini ei juo, mutta onnistui silti tuhlaamaan kaiken vuoden sisällä :(

tosin joutui lunastamaan siitä 4 sisarusta ulos ja hoitamaan äitinsä. Tila oli vanhakantainen, kovaa työtä vuorokauden ympäri se vaati. Lisäksi meilä oli monta lasta, perheen elatukseen ne meni. Sitten vanhempani joutuivat luopumaan tilasta, rahoja sijoitettiin liiketoimintaan, joka toi sitten perheelle leipää. Ja varmaan osa meni elämiseen. Osa rahoista meni lopultaisäni yksityiseen hoitoon, kun yli 70-vuotiaan terveydestä ei niin ollut väliä, ja osa äidin elämiseen pienen eläkkeen turvin. Loput saimme perintöinä, ei siinä kovin kukaan netonnut, 7 lasta.

ja äitini sanoutunut irti kaikesta isän sukuun liittyvästä, siirtyi isovanhempieni (isän puolen) perintöosuus suoraan minulle. Sillä olen maksanut mm ajokorttini, ensimmäisne asunnon käsirahan ja ekat huonekalut. Mistään ihan hirveistä perintösummista ei siis nyt ole kyse.

Äidin vanhemmilta ei perintöä ole jäänyt.

Sellasia ei ole näkynyt. velkoja olisi varmaan tullut jos ne olisi mahdollista periä lapsilta...

kaapin päälle, joskus siitä on syöty kiisseliä. Äitini sai lampun, se valaisee nyt minun keittiössäni.

Isä sai neljäsosan kotitilastaan, osti siihen toisen mokoman verran lisämaata ja kasvatti siellä perheensä.

vuokra-asunto tuottaa kokoajan ja hintakin on kohonnut (HKI).



Isäni vanhemmat olivat niin köyhiä, ettei sieltä mitään perittävää jäänyt.

Vanhempani osasivat lypsää heidät jo heidän eläissään. Äidin puolen vaari olikin fiksumpi, maksoi lastenlapsille autokoulut ja testamentinkin teki lastenlasten hyväksi. Äiti toki isän taputtaessa vieressä hinkui lakiosansa. Eipä kauaa riittänyt, kun sillä kestittiin kavereita, niitä riitti yhtä kauan kuin rahatkin riitti.

isä luopui osuudestaan perintöön, eli minä ja siskoni perimme isämme osuuden puoliksi.



äidin isä on kuollut jo silloin kun olen ollut lapsi enkä tiedä tuosta perinnönjaosta mitään miten se meni.

Kummatkin ukkini ovat kuolleet, toinen hiljan ja toinen jo 1960, mummoni elävät, toinen on tosin hyvin sairas. Kuolinpesiä ei ole jaettu, jaetaaan vasta kun mummoista aika jättää. Isänikin kuoli joku aika sitten, joten olen itse osakkaana kahdessa kuolinpesässä. Isän jättämä perintö on osittain jaettu, äidin asumaa asuntoa ja tuota isänisän kuolinpesää lukuunottamatta.



Olen yh, on 2 lasta. Erossa ostin ex:n ulos asunnosta ja kesämökistä. Omilla perinnöillä olen maksanut kesämökkini velattomaksi, ja sen verran olen tänään menossa "tuhlaamaan", että ostan uudet kodinkoneet ikivanhojen tilalle. Loput jää säästöön. Minun on ainakin itseni hyvin vaikea laittaa perintörahoja mihinkään humputteluun, kun mietin, miten isä teki kovasti töitä niiden eteen. Mietin aina, mitä isä sanoisi, että rahoilla pitää tehdä. "Elä sie tuhloo, tyttö.." kaikuu korvissani.