Kiittämätön ja välinpitämätön 7v. tyttö

kasvamassa itsenäisemmäksi.

Joku lähennellyt? Ehkä kaukaa haettua, mutta mahdollista.

Lapsi ei jaksa myöskään innostua tai ilahtua uusista asioista, jos arki on liian ohjelmoitua.

Joku muu keino osoittaa rakkautta ja läheisyyttä kuin lahjojen antaminen?

Tiedätkö millaisia koulukavereita tytöllä on?

Ne vaikuttavat aika paljon käytökseen..

En keksi mitään syytä, mistä mahdollinen masennus voisi johtua. Aika tavallista meidän elämä on...



Lahjoja on saanut lähiaikoina paljon sen takia, että täytti siis vuosia ja sukulaisia on paljon. Ja tykkään muutenkin ostella lapsille vaatteita ja yllättää jollain kivalla, esim vuokraamalla kivan leffan tai antamalla luvan yökyläilyyn tms. Muut lapset ovat innoissaan ja iloisia, mutta ei tämä yksi. Tosin jos joku muu saa jotain, niin hän mököttää "Miksi et ostanut mulle mitään?" Ei tee enää mieli ostaa hänelle mitään, kun hän ei kuitenkaan ilahdu.



Rakkautta osoitetaan meillä toki muillakin tavoin :) siitä ei pitäisi kiikastaa...



-ap

-ap

Mistä tiedän, onko tämä masennusta? Mitä asialle pitää tehdä?



-ap

ottaa selvää lasten masennuksesta ja katsoa, onko tytöllä siihen sopivia oireita. Esim.



Akuutti: Ala-asteikäisillä masennus ilmenee väsyneisyytenä, voimattomuutena, keskittymiskyvyttömyytenä ja omiin oloihin vetäytymisenä tai erilaisina somaattisina vaivoina, joille ei löydy syytä. Myös epätoivoa sisältäviä puheita esiintyy: ”kukaan ei välitä”, ”mikään ei kiinnosta”, ”minusta ei ole mihinkään”. Välinpitämättömyys omasta itsestä ja tulevaisuudesta, ympäristöstä tai muista ihmisistä, jaksamattomuus, huonommuuden tunteet, hällä väliä –asenne ja itsetuhoinen käytös lisääntyvät nuoruus- ja aikuisikää kohti edetessä.

Usein masennus voi ilmetä väsymyksenä, keskittymiskyvyttömyytenä, erilaisina somaattisina oireina, aggressiivisuutena, uhmakkuutena tai käytösongelmina.

Mitäs jos vaan laittaisit vähän tiukemmat rajat tytölle käyttäytymisen suhteen? Jos meillä lapsi vastaisi esim. juustohampurilaisen saamisen noin, niin toteaisin vaan, että "jos tämä ei kelpaa, niin et sitten saa sitä". Ja niin edelleen.

Ei kuulosta masentuneelta, vaan pilalle hemmotellulta ekaluokkalaiselta pikkuprinsessalta!

lapsi ensinnäkin on ahdistunut ja vähän masentunut. Siihen ei tarvi olla mitään erityistä syytä, mutta esim koulu voi tuntua liian jäykältä ja vaativalta sellaisellekin lapselle, joka näyttää pärjäävän siellä ihan hyvin. Hänkin voi kokea, että oppisi mieluummin jotain muuta jollain muulla tavalla ja että liikaa aikaa menee "hukkaan" koulussa. "Ei ehdi elää."



Toisaalta musta on luonnollista, että 7-v haluaa jo itse päättää, mitä hänelle ravintolassa tai hampurilaispaikassa tilataan. Mäkin loukkaantuisin, jos joku kuvittelisi automaattisesti tietävänsä moisen puolestani.

että luultavasti siellä koulussa on saanut sellaisia kavereita, että on alkanut tajuamaan, kuinka hemmoteltu diiva hän onkaan!

Mitäs jos vaan laittaisit vähän tiukemmat rajat tytölle käyttäytymisen suhteen? Jos meillä lapsi vastaisi esim. juustohampurilaisen saamisen noin, niin toteaisin vaan, että "jos tämä ei kelpaa, niin et sitten saa sitä". Ja niin edelleen.

Ei kuulosta masentuneelta, vaan pilalle hemmotellulta ekaluokkalaiselta pikkuprinsessalta!

asenteiden vuoksi lasten masennus usein jääkin diagnosoimatta. Ei tietty ap:n lapsella ole tästä kyse, mutta jos on, niin ei se itsestään lähde pois, vaan pahenee vain.

Olen ihan huuli pyöreänä, että missä vika. Kaiken pitäis olla ihan hyvin. Perheessä asiat hyvin, pojalla kavereita, harrastuksia jne. Mutta silti käytös ylimielistä ja toisinaan poika pahantuulinen. Sisaruksiaan kohtaan hän on myös välillä todella ilkeä.. Poika ei mielestäni ole lellitty, koska perheessä kaksi muutakin lasta ja kaikkia yritetään kohdella tasapuolisesti jne.



Olen surullinen ja toivotonkin välillä...olen yrittänyt lukuisat kerrat puhua pojan kanssa ja kuulemma mikään ei ole huonosti :/



Eli sympatiat ja tsempit sulle ap...täällä kohtalotoveri!

Kun ostit juustohampurilaisen, niin oletitko hänen haluavan sitä ja ostitko kysymättä?



Kun ostit synttärilahjaksi vaatetta, kysyitkö minkälaisista hän pitäisi?



Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Eli tyttäresi on jo iso lapsi, jolla saattaa olla mielipiteitä. Keskusteletko asioista hänen kanssaan?

ei kuulosta normaalilta 7 vuotiaalta.



Tuo olis normaalimmalta jos ikää olis 5-6v vuotta enemmän.

Meillä oli samankaltainen tilanne esikoiseni kanssa juurikin saman ikäisenä (n. pari vuotta sitten). Oli tyytymätön ja kiittämätön, lisäksi puhui välillä väsyneenä, että hänestä tuntuu, ettei hänellä tule olemaan hyvä elämä jne. Välillä ihan huuli pyöreänä kuuntelimme elämänoloisen 2 v. nuoremman pikkuveljen kanssa hänen juttujaan. Lisäksi hän käyttäytyi välillä ilkeämielisesti ja hyväksikäyttävästi leikeissä pikkuveljen kanssa. Niin, että siihen oli pakko puuttua.



Alkoi niin sanotusti tympäsemään hänen asenne, ja aloimme iltaisin keskustelemaan, että mistä kukin on kiitollinen ja kirjoitin niitä vihkoon ylös. Keskustelimme myös mikä tekee onnelliseksi yms,. mutta ennen kaikkea pohdimme tuota kiitollisuutta.



Samoihin aikoihin hänellä alkoi liikuntaharrastus, jossa hän kokee onnistumseniloa koska on hyvin taitava. Aloitimme myös tanssiharrastuksen, ajattelin, että kehon ilmaisun kautta saisi purettua tuntemuksiaan ja turhautumista, jota esimurrosikäisenä kokee,



Nämä ovat meillä auttanut ja hänestä on tullut paljon positiivisempi ja iloisempi. Jutut huonosta elämästä on jäänyt, ei varmaan vuoteen ole sellaista puhellut. Osaa myös iloita ja osoittaa kiitollisuutta.



Toivottavasti teilläkin ajan kanssa helpottaa. Hyvä että olet huomannut asian ja haluat puuttua siihen. Muista osoittaa hellyyttä lapsellesi! :)