Onko teidän lapset hyviä koulussa - meillä pojalla 3 vitosta....

Meillä poika on yläkoulun käynyt kotoa käsin, kun on ollut koulussa kiusattu yms.

Oli alakoulussa tosi hyvä, mutta nyt ei kotona ole oikein mitään motivaatiota. Huokaus. Ei ole kavereita, kun ne ala-asteen kaverit vaan hävisivät jonnekin, yhtä lukuunottamatta.

Mun 6. lk pojalla oli yks vitonen, muut seiskasta ylöspäin. Kovasti yrittänyt, mutta vaikea lukihäiriö tuottaa ongelmia erityisesti englannissa. Välillä harmittaa kovasti, kun hän sentään yrittää ja silti menee heikosti:(

Mutta - valoisana puolina sanottakoon, että todella sosiaalinen tapaus, jolla kavereita riittää...

Kieltämättä - pikkasen hirvittää, kuinka yläkoulussa sujuu...

Esikoisen (7. luokka) todistuksessa kymppejä, ysejä ja kaseja. Kuopus on vasta ekalla luokalla, mutta "erinomaista" oli kaikissa.



Mä luulen, että yksi syy on se, että lapset viihtyvä koulussa, kotona kannustetaan ja pidetään oppimista tärkeänä. Eikä ole mitään lukihäiriötä tms. tai ongelmia kotona.

yms. kaikki kunnossa jutut aina auta. Vaikka vanhemmat kuinka suhtautuisivat oppimiseen positiivisesti, itse rakastaisivat kirjoja, lukemista ja tiedon hankintaa, kyllä jälkikasvu voi olla ihan jotain muuta.

Ja valietttavasti, vaikka alakoulussa ja vielä seiskalla ja kasillakin numerot ovat hyviä, voi romahdus tulla! Meidän esikoinen oli kiitettäviä saanut aina ysille astii, mutta sitten ahdistui täysin, kun ei halunnut lukioon eikä tiennyt, mitä muutakaan halusi. Löi jarrut pohjaan, keskiarvo tippui. No, onneksi löyty vuoden miettimisen jälkeen se oma ala.

Nuoremmalla vielä sanallinen arvio, joka sekin erinomainen.



Suhtaudun lasteni koulunkäyntiin erittäin vakavasti. Pienen läksyt tarkistetaan aina kotona ja isompaa autetaan tarpeen vaatiessa. Läksyt eivät saa mistään syystä jäädä tekemättä. Kokeisiin valmistautuminen on isommalle opetettu ja hän osaa hyvin opiskella itsekin. Silti häntä kuulustellaan aina ennen kokeita ja sanakokeita. Molemmat pojat viihtyvät hyvin koulussa, vaikka ovatkin vilkkaita. Kumpikin harrastaa urheilua aktiivisesti, sen sijaan että lukisivat kirjoja.



Jos jokin aine menisi huonosti, palkkaisin oitis jonkun opiskelijan auttamaan lasta iltaisin tai viikonloppuisin, ellen itse ehtisi. Näin on toimittu luokkakavereiden kohdalla ja tuloksia on tullut. Teidänkin kannattaisi ehkä kesän aikana ottaa joku auttamaan lasta opinnoissa. 5 on niin huono arvosana, että se on todella vaikea saada. Olen itse peruskoulun opettaja ja kahdestasadasta oppilaasta vain muutamalle tuli kevättodistukseen vitonen.

Ei vitosia, mutta kutosia ja seiskoja pitkä rivi. Syynä tähän oli se, että pienen kyläkoulun opettaja piti minua tyhmänä ja vanhemmat eivät koskaan millään tavalla auttaneet läksyjen kanssa. Myöskään kavereita ei saanut tuoda kotiin häiritsemään...



Yläasteella mun kohdalle sattui muutama tosi hyvä opettaja, sain kavereita ja keskiarvo nousi kolmessa vuodessa 8.5:een. Vanhempien välinpitämättömyys koulua kohtaan jatkui, mutta lukio meni hyvin, eikä yliopistossa ollut ongelmia. Päinvastoin, sillä työskentelen nykyään siellä lehtorina!



En nyt tiedä, että lohduttaako tämä yhtään, mutta ala-asteen kutosen keskiarvosta huomatta saattaa vielä jonain päivänä päätty tohtoriksi! :-) Väitöskirjani arvosana oli erinomainen.

viestisi on järkyttävän omahyväinen.

Olen itse opettajan lapsi ja arvostan äitiäni siitä, että hän antoi minun olla oma itseni, hoitaa itse kouluni, mokatakin välillä. Kodin ilmapiiri oli lämmin ja knnustava, muttei vaadittu mitään huipputuloksia, toki kannustettiin ja apuja olisin saanut, jos olisin tarvinnut. Kirjoitin L:n paperita ja opiskelin kohtuudella yliopistossa.

stäväni on opettaja, oikein hyvä ja pidetty, neljän lapsen äiti. Kaksi lapista menestyy oikein hyvin, yksi kskinkertaisesti ja yhdellä on motivaatio täysin hukassa. Kaikkia on kasvatettu samala tavalla, autettu koulutehtävissä, kannustettu jne. Ystäväni on ymmällään tämän yhden nuorensa kanss, ihan siinä kuin kuka tahansa vanhempi, huolimatta opettajuudestaan. Murrosikä tuo tullessaan odottamattomiakin juttuja, niitä voi vielä tulla eteen sinullekin opeäiti, en toki toivo sitä, mutta en voi mitään, että minua ärsytti kirjoituksesi.

Omat lapseni pärjäävät hyvin, saavat opiskella omien kykyjensä mukaan itsenäisesti, apua annan lähinnä vain ruotsissa, jota itse osaan hyvin ja lapset inhoavat ko kieltä. Toinen on jo toisen asteen opinnoissa kiinni ja pärjää todella hyvin.

varanäppis ei oikein toimi, pitäisi hakata kovaa, että kaikki kirjaimet tulevat näkyviin...

Viidesluokkalaisen keskiarvo oli 8, kahdeksasluokkalaisen 9. Erityisen ylpeä olen kasiluokkalaisen kolmesta kympistä, varsinkin kuvaamataidon kympistä, ja viidesluokkalaisen tekstiilityön ysistä.



En ole koskaan tarkistanut lasteni läksyjä. Olen kyllä kysynyt, että onko läksyt tehty. Viidesluokkalaista piti nyt keväällä enkussa vähän auttaa, kun ihan perusasiatkin oli epäselviä. Hän sai sitten lopulta enkustakin kasin.



Meillä mies on ope, mutta hän ei puutu lasten koulunkäyntiin ja läksyihin millään tavalla.

joka kirjottaa lastenkasvatuskirjoja ja työskentelee MLL:ssä on sanonut, että koulunkäyntivastuu pitäisi jättää lapselle ihan pienestä alkaen. Eli koulu on lapsen työtä ja hänen on kannettava itse vastuu siitä, että homma tulee tehtyä. Pienen kohdalla tämä merkitsee, että pitää pakata reppunsa ja kantaa vastuu siitä, kun ope nuhtelee, kun lapset ei ole tehty.

Itse hoitaa koulunkäynnin. Toki kannustetaan ja kehutaan, mutta tosiaan se on hänen työnsä, ei meidän. Jos olis kovasti ongelmia, niin sitten varmaan täytyisi olla apuna. En voi siis väittää, että hyvä koulutodistus olisi vanhempien panoksen ansiota meidän tapauksessa. (kymppejä ja ysejä)