Voimat loppuu 5-vuotiaan pojan kanssa :(

Minusta tuntui, kun tuo tempperamenttinen jääräpääni oli 4 v, että nyt loppuu äidistä ihan kokonaan virta. Syytin itseäni, kun päiväkoti eikä neuvola olleet moksiskaan huolistani. Lopulta pojalle teetettiin neuropsykologiset testit ja alkaa tunnelin päässä valo pilkottaa.



Ei ole vikaa pojassa eikä äidissä :). Pojalla on tukkupäin kyllä hahmottamisen ja keskittymisen ongelmia, joihin ei aina maalaisjärki riitä, mutta apujen kanssa vähitellen pinnistellään. Ja auttaa tuo ikäkin. Pojan itsehillintä saavuttaa satunnaisesti normaalikäyttäytymisen reunoja ja silloin on kaikilla niiin hyvä mieli. Helpotusta en uskalla enää toivoa. Koulu tuo niin paljon uusia haasteita, että vaikka lapsi edistyykin, vaaditaan häneltä myös enemmän ja taas hihat palaa, välillä meiltä molemmilta.

eikä se siitä mihinkään helpottanut, vaan haastetta riitti tuonne 5-vuotiaaksi asti. Kunnes luin SI-häiriöstä ja aistihäiriöstä ja olin vakuuttunut, että meidän lapsella on se. Vielä piti vaatimalla vaatia, että päästiin neuvolasta eteenpäin. Tai oikeastaan piti saada terkka kiinni virheestä, eli ei tehnyt kunnolla 5-vuotistutkimusta, ja kun huomasin sen, niin jo alkoi tulemaan lähetettä jatkohoitoon. Sitä myötä alkoi nopeasti helpottamaan. Vielä ei olla edes päästy yksilöterapiaan vaan oltu vasta fysioterapiassa ja ryhmäterapiassa, mutta elämä on jo ihan tavallista lapsiperhe-elämää.