oletteko te viettäneet kihlajaisjuhlat?

mutta siitä on tosin jo melkein 20v aikaa ja silloin se oli jonkinlainen tapa ainakin maalla. Ja olivatkin ehkä enemmän suvun kuin oman näköiset juhlat. Vieraat koostuivat sukulaisista ja kavereista. Sellaiset alkuillan kahvikekkerit ilman ohjelmallista osuutta. Mutta ajat muuttuvat joten en tiedä mikä nyt on tapana. Sen tiedän, että tapana on näköjään mennä paukauttaa naimisiin ihan keskenään. Kunnioitan toki tuota, jokainen tekee niinkuin tahtoo. Jos olisin uudelleen samassa tilanteessa niin tekisin asioita toisin.

Joskin ratkaisumme (sormusten osalta) tuntuu harvinaiselta.

mutta ei me järjestetty minkäänlaista hääjuhlaakaan, vaan mentiin salaa naimisiin (todistajinakin olivat suntio ja kanttori viran puolesta) ja käytiin pitkällä ihanalla matkalla osalla niistä rahoista, jotka olisivat kuluneet hääjuhlien järjestämiseen :)



Kihlasormuksena tavallinen sileä keltakultainen rinkula.

Lähisuku ja kummit oli paikalla.



Lahjoista en muista muita kuin pyyhekankaan, joka kuulemma on perinne. Ne tekemäni pyyhkeet ovat edelleen käytössä keittiössä.



Sormus on perus kihlasormus (kultainen, kivetön, melko kapea).

tavallaan. Oli tuparit missä asia julkistettiin, paikalla vain lähisuku (kavereille erikseen tuparit ja he tiesivät kihlauksen aiemmin). Lahjoja ei haluttu/odotettu ja siksikin juhlat "tupareiden varjolla", mutta pari sukulaista muisti antamalla rahaa jälkikäteen.

Järjestettiin.



Molempien vanhemmat. Miehen rikkailta vanhemmilta saatiin 1 l itse poimittuja mustikoita maitotölkkiin pakastettuna ja mun vanhemmilta hopeisen kakkulapion.



Kihlasormukset on meillä titaaniset. En kyllä käytä, joten näytän ihan sinkulta kun tuolla kylillä liikun. Sinänsä tykkään kyllä siitä sormuksesta.

Kihlajaiset on aivan kamalaa lahjojen kalastusta. Lisäksi sitten samat vieraat tulevat häihin -ja taas pitäis tuoda kalliit lahjat. Todella törkeetä!

ja heiltä saimme pöytähopeita, koska halusivat antaa jotain muistoksi.

Ystäville pidettiin pippalot, joihin osa toi tuomisiksi kukkia tai muuta pientä. Ei ollutkaan tarkoitus heiltä mitään lahjoja lypsää. Juhlia on vaan mukava viettää!

Kihlasormus on valkokultaa neljällä pienellä timantilla.

Kihlajaiset on aivan kamalaa lahjojen kalastusta.

Ei kai nyt kihlajaisiin yleensä ihmeempiä lahjoja viedä? Meidän suvuissa ainakin vanhemmat juuri haluavat että niitä kihlajaisia vietetään suvun mieliksi.

Äiti ja muori tuli paikalle, muut n. 10-15 lähisukulaista oli keksinyt jonkun tekosyyn tai oikean, ettei pääse.



Lähetettiin hienot kutsut ja silleen. No myöhemmin mentiin maistraatissa naimisiin, kauhee huuto ja mekastus lähisuvulta, että mikä on kun ei häitä pidetä. Peilistä löytyi ainakin osa syytä..

Kutsuimme 45 henkilöä, joka sisälsi siis vain lähisuvun ja lähinaapurit joiden kanssa oltu paljon tekemisissä (meidän molempien vanhemmat ovat eronneet, joten sukua tullut vähän joka suunnasta). Lisäksi kutsuttiin illalla ystävät juhlimaan kanssamme (n.40hlöä).



Saimme paljon lahjoja. Enimmäkseen rahaa ja lahjakortteja, mutta myös tavaraa tuli; pussilakanat, kello, koriste-esineitä, aalto maljakko, pyyheliinoja, käsipyyhkeitä, valokuva-albumi, shamppanjaa, shampanja laseja, uudet peitot+tyynyt jne jne! Emmekä siis olleet toivoneet mitään, vaan kaikki saivat tuoda mitä itse halusivat..



Meillä on molemmilla keltakultaiset pyöreä reunaiset sormukset. Itselläni leveä, miehellä "normaali".

ei ollut edes sormuksia. Ei ollut myöskään hääjuhlaa.

Ja siis kannatti ehdottomasti pitää!



Vietimme siis pihajuhlat kesällä ja sää suosi meitä todella! Jäi niin ihana muisto, joka säilyy koko elämän!



Suosittelisin kaikkia pitämään kunnon kihlajaiset, jotka vaan tosissaan kihloihin menee! Jää ikimuistoinen ihana muisto!

Romanttisesti kysyin mieheltä tuiskeessa, että mennäänkö naimisiin. Siitä kolmen kuukauden päästä olikin sitte =D 40 hengen häät. Ostettiin vain vihkisormukset, mies sellaisen perinteisen (oliskohan keltakultaisen) sormuksen ja minä hopeisen.

Molemmilla on laaja suku, sekä naamat tulleet tutuiksi omilla paikkakunnillaan, joten juhliin päädyttiin. Olimme niitä kyllä aluksi vastaan, sillä menimme naimisiin 3kk:n päästä kihlauksesta (joo, kävi "vanhanaikaisesti" ja olin häissä rv:lla 25..). Häihin kaikki eivät olisi mahtuneet ja täällä päin on tapana myös kyläläisten muistaa kihlautuneita, niin pidimme sitte "avoimet ovet" kihlajaisiimme, joissa meitä kävikin tervehtimässä enemmän väkeä kutsuimme häihimme!



Kihlajaisissa kävi päivän aikana liki 200 vierasta, häihin pystyimme kutsua vain 150, joista n.10-15 ei päässyt paikalle. Kivat juhlat oli molemmat!

Kutsuimme molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen kotiimme, jotta he tapaisivat toisensa ennen häitä. Lahjoista en muista. Kihlasormukset ovat sileät.

Meillä vuosi sitten oli kahdet kihlajaiset, toiset Suomessa meidän järjestämät pienet kakkukahvikekkerit joissa oli minun perhettä ja lähimpiä ystäviä. Toiset juhlat oli sitten nykyisen mieheni kotimaassa hänen vanhempiensa järjestämät mihin oli kutsuttu koko suku ja ystäviä. Lahjoja saatiin molemmissa juhlissa, kaikkea rahan, maljakoiden ja kakkulapioiden väliltä. Niin, vain minulle tuli kihlasormus, joka on timanttisormus. Mieheni otti sormuksen vasta vihkisormuksen. Ne ovat perinteiset suomalaiset "kihlasormukset."