Olen kateellinen niille jotka saavat lapsia nuorena

moni vaan ei halua sitoutua liian aikaisin

Mikset sä saa? Saatko sä niitä edes vanhana?

Kaikki mun ystävät ja tuttavat jotka saivat lapsensa 20 ja vähän päälle ovat tänä päivänä yh- äitejä ja monet myös vailla koulutusta.



Hyvä puoli siinä on kyllä se, että jotkut ovat saaneet lisää lapsia uuden kumppanin kanssa nyt kolmekymppisinä ja pääsevät näin uudelle kierrokselle.



Minulla taas on "kiire" tehdä lapset kun ekan sain vasta 30v. Silti en vaihtaisi sitä että tein lapset myöhemmin. Musta ei olisi ollut opiskelemaan iltaisin kun lapset nukkuu. Haluan sen ajan itselleni. Lisäksi olen juoksuni juossut kun monella ystävistäni tuntuu nyt olevan se kovin menokausi...



Mutta molemmissa varmasti omat hyvät puolensa ja mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle jne.

minäkin varmaan voin saada(saan?) lapsia, vaan kun ei ole ollut vielä edes mahdollisuuksia niiden tekemiseen...

nukke tai pari.

hommaan eläimiä lemmikiksi...

Mikä olikaan koulutuksesi?

Onko sinulla työpaikka?

Vakituinen työpaikka?

Onko isä lapselle?

Onko hänellä vakityö?

Oletteko psyykkisesti terveitä?

Millainen tukiverkosto teillä on?



jne........

Rento ja huoleton.

Nyt päälle 40v taas teinien äiti ja aivan kauhuissani, maailma on kamala paikka.

Mikä olikaan koulutuksesi?

Onko sinulla työpaikka?

Vakituinen työpaikka?

Onko isä lapselle?

Onko hänellä vakityö?

Oletteko psyykkisesti terveitä?

Millainen tukiverkosto teillä on?

jne........

Se isä ja hyvä parisuhde, mielellään ainakin hänellä työpaikka :) Ja tukiverkostokaan ei ainakaan pahasta ole.

niitä 4-kymppisiä jotka saa vauvan syliin.

Olen 3- kymppinen mamma.



Minusta lapsen tekeminen ei ole mikään kovin kaksinen juttu, ei nuori ikä tai vanha ikä tee kenestäkään vielä jonkunlaista ihmisenä tai vanhempana.

Mikä olikaan koulutuksesi? Kävin koulun loppuun kun lapset oli isoja.

Onko sinulla työpaikka? Ei ollut kun lapset oli pieniä, nyt kyllä.

Vakituinen työpaikka? Ei

Onko isä lapselle? Biologinen on huono isä. Nykyinen mieheni maailman paras isä lapsilleni

Onko hänellä vakityö? On.

Oletteko psyykkisesti terveitä? Olemme.

Millainen tukiverkosto teillä on? Lasten ollessa pieniä ja minä olin nuori, ei ollut tukiverkostoa. Pärjäsin silti.

Lapsia voi "tehdä" vaikka on nuori.

jne........

että olen saanut ensimmäiset lapseni 20 vuoden nurkilla :)



Siitä huolimatta kaikki se ns. hyvän ihmisen jutut hommattu. On maksettu omakotitalo, mökki ja Volvo. (tosin voisin elää ilman näitäkin, mutta nykyään ihminen määritellään sen mukaan mitä omistaa. Ainakin tällä palstalla)



Nyt sitten vajaa 40 vuotiaana on taaperokin jaloissa ja vauva vielä suunnitelmissa :) Vanhimmat lapset 19 ja 18 vuotiaita.

En voi tajuta näitä statuskuntoon ja juoksut juostu äitejä, jotka täällä pyhimyksinä kertovat, että ah kun on autuasta nyt olla äiti. Näillä se oma olemassa olo taisi loppua siihen lapsen syntymään.

Minä ainakin ihan itsekkäästi käyn ajoittain viihteellä, vien lapseni päiväkotiin ja hoitoon viikonloppuisin, että saan omaa aikaa. Minulla on myös oma elämä, vaikka olen äiti. Ja löytyy myös autot ja asuntolainat, koira ja kakaratja lapsilla on myös isä.

En voi tajuta näitä statuskuntoon ja juoksut juostu äitejä, jotka täällä pyhimyksinä kertovat, että ah kun on autuasta nyt olla äiti. Näillä se oma olemassa olo taisi loppua siihen lapsen syntymään.

Minä ainakin ihan itsekkäästi käyn ajoittain viihteellä, vien lapseni päiväkotiin ja hoitoon viikonloppuisin, että saan omaa aikaa. Minulla on myös oma elämä, vaikka olen äiti. Ja löytyy myös autot ja asuntolainat, koira ja kakaratja lapsilla on myös isä.

jotta mamma pääsee ryyppäämään...

Koitas nyt lukea ajatuksen kanssa!

Ei tossa sanottu että lapsi viedään päiväkotiin siksi aikaa kun mamma menee bilettämään.

Itse en vaan löytänyt sopivaa miestä ennen, kuin kolmekymppisenä. Lapset sain vasta 32v ja 34v. Jos ihan toivoa olisi saanut, vaikka nyt onnellinen olenkin näin, niin olisin ottanut lapset nuorempana, esim. 25-27-vuotiaana.



Näin olisin saanut olla heidän kanssaan kauemmin.

jos en olisi tavannut miestäni jo 16-vuotiaana. Minä olen myös halunnut aina nuorena äidiksi, ja haluan paljon lapsia, joten onneksi tavattiin jo aikaisin.



Raskaaksi tuli (suunnitellusti) hieman ennen kun täytin 18. Äidiksi tulin siis 18-vuotiaana. Jotenkin olen aina tuntenut itseni äidiksi, eikä minulla ollut mitään äidiksikasvu-vaihetta eikä elämäni vaatinut mitään sopeutumisia tmv. Mieheni on toki minua vanhempi, hänellä oli jo lukio, ammattikoulu ja armeija käytynä ja vakituinen työpaikka siinä vaiheessa kun aloimme suunnitella lasta.



Minulla jäi tietysti silloin koulu hieman kesken, mutta nyt, n.3v myöhemmin minullakin on vakituinen työpaikka ja miehellä yritys, ja meillä on talo, autot yms normaalit asiat.



Olen 21v ja minulla on aikaa tehdä lapsia paljon, eikä ole mitään kiirettä tehdä niitä putkeen koska aika olisi loppumassa.



Meidän kummankin vanhemmat asuvat kaukana, ja muutimme täysin uuteen paikkaan molemmille kasvattamaan lapsiamme, joten tukiverkkoa ei sinänsä ole. Mutta emme sitä tarvitsekaan, kun emme kaipaa ryyppyiltoja tmv.



Olen onnellinen että asiat ovat järjestyneet näin että olen voinut tehdä asiat minulle ja meille oikeassa järjestyksessä. Toinen lapsi on suunnitelmissa ensi kesän häidemme jälkeen.

Mä en koskaan ollut kade vaan helpottunut siitä että mun ei tarvinnut :D

olin 28v kun menin naimisiin ja saimme ekan lapsemme. Oikein hyvä marssijärjestys tämä :)