Lue keskustelun säännöt.
Help! Miten pääsen häpeästä yli?
20.09.2010 |
Minun ongelma kuulostaa varmaan kummalliselta toisten korvissa. Ongelmani on se, etten kehtaa käyttää koruja. En mitään. Joskus harvoin juhliin laitan jonkun kaulakorun, mutta sekin hävettää. En tiedä mistä moinen häpeä on minulle tullut, mutta se on ollut niin kauan kuin muistan! Haluaisin käyttää koruja niinkun muutkin naiset. :/ Mitä teen, miten pääsen häpeästä yli?
Kommentit (19)
Nimenomaan se herättää häpeän tunnetta. Aivan kuin muut naiset voisivat käyttää koruja, mutta minä en. Korut minun päällä tuntuvat vähän nololta, mutta ei kenenkään muun päälle puettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh! Kuulostaapa mielenkiintoiselta.
Minulla tulee epävarma olo ainoastaan isoista koruista, mutta vähitellen olen tottunut näyttävämpiinkin kaulakoruihin.
Toimisikohan "siedätyshoito"? Alat vain käyttämään, vaikka olisi kotipäivä, niin laitat korun kaulaan. Vähitellen huomaamattomista koruista sellaisiin, joita haluat pitää / ihailet.
Koetko että korut tekee sinut ylipukeutuneeksi? Vai että ne eivät sovi tyyliisi?
Ottaisi vain pienimmät napit, mitä saa. Nappeja olisi sitten "pakko" pitää se muutama viikko, jonka aikana siihen ehkä tottuisi - vähän niin kuin siedätyshoitoa. Vaihtaessa voisi laittaa tilalle hieman isommat napit, sitten ehkä pienet renkaat ja niin edelleen.
Itse olen ollut myös huono pitämään koruja aiemmin, mutta korvisten käyttö tuntuu luontevalta. Ne eivät ole samalla tavalla esillä kuin muut korut, eikä niitä, ainakaaan pieniä, tule räplättyä ja aseteltua yhtä itsetietoisesti kuin roikkuvia kaula- ja rannekoruja tai kädessä jo valmiiksi olevia sormuksia.
Mutta mun ehdotus siis on, että alat käyttää sellaisia pieniä ja neutraaleja koruja, kuten nappikorviksia tai sileää kapeaa sormusta, joita ei tarvitse ottaa pois suihkussa tai nukkuessa ja totuttelet siihen ajatukseen, että sussa roikkuu rihkamaa (tai jalometallia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita vaikka ohuesta hopeisesta/kultaisesta ketjusta ilman riipusta. Tai sormuksesta. Tai ohuesta rannekorusta.
jonka hankala/ outoa pitää koruja. Samat korvikset ollu nyt 19 vuotta. Muita en ole käyttäny.
Kaulakorun laitan joskus, mut jotenkin en vaan osaa käyttää. On sellainen nätti kultainen ketju. Mut mitään lisukkeita en voi siihen kuvitellakaan laittavani.
Sormissa käytän ainoastaan kihla ja hääsormuksia. Tosin niitäkin nykyään tosi harvoin.
Ihmettelen niitä kellä on isoja roikkuvia ja heiluvia korviksia. Mua häiritsis ihan tosissaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään fobioita, mutta en vain välitä koruista. Näyttävää kelloa voin pitää joskus, ja velvollisuudentunnosta joskus muitakin koruja.
Koruttomuuteni herättää tutuissa kummastusta. Minulle korujen käyttö ei ole luontevaa. Olen muuten naisellinen ja estetiikan tajuakin löytyy. Korut eivät vain herätä mitään innostusta.
Usein käytänkin kauhtuneita riekaleita. Ei siihen muu auta, kuin käyttää vain niitä koruja. Häpeä menee ohi luonnostaan. Aloita vaikka pitämällä niitä kotona joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäpaitsi pidän isoista näyttävistä koruista. Haluaisin käyttää sellaisia, mutta en kehtaa. Joskus kun olen laittanut vaikka juhliin korun, minusta tuntuu siltä että kaikki tuijottavat minun korua. Tiedän että niitä ei varmasti kukaan tuijota, onhan normaalia että nainen käyttää koruja. Ehkä minun pitää aloittaa siedätyshoito.
Pukeudun muuten naisellisesti, käytän korkkareita, erilaisia laukkuja jne... Mutta joku kumma liittyy koruihin. Sitäpaitsi saattaa näyttää jopa hölmöltä että muuten pukeudun naisellisesti, mutta korut puuttuvat.
ap
minäkään en tykkää niistä. Mikä niissä hävettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoita, että on vain yksi tapa käyttää koruja, mutta itselle voi olla vain yksi tapa niitä käyttää. Minä olen tästä yhdistelystä hyvin tarkka.
Esim. tykkään pitää helminauhaa ja isoja helmiä korvissa - mutta vain silloin, kun olen pukeutunut farkkuihin/liituraitapukuun/ei-naiselliseen.
Tunnen itseni typeräksi, jos laitan hameen kanssa helmet. Minulla voi olla hyvin naiselliset vaatteet, mutta silloin korut ovat vaikka terästä.
Tai jos minulla on röyhelöpaita, niin korujen pitää olla minimalistiset. Jos taas pelkkä poolo, niin koru saa olla massiivinen.
Ennenkuin nämä "säännöt" löysin, niin sitä ennen aina ihmettelin, miksi joku koru ei toimi. Ei se ollutkaan sitä, etteikö toimisi, vaan se kokonaisuus.
Ongelma on jollain lailla se, ettei koe olevansa kaunistautumisen arvoinen. Että kaikki muut ovat, mutta minä en... Eli lytätty itsetunto siellä takana. Itse olen jättänyt menemättä moniin juhliin, koska tunnen häpeää, jos yritän mukamas jotenkin laittautua hienosti. On kuin se ei kuuluisi minulle, olenhan huonompi kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni osaan yhdistellä, mutta korut päälläni yksinkertaisesti vain hävettävät.
Siksi minun pitäisi käyttää koruja, koska haluaisin käyttää. Katselen tuon tuostakin koruja toisten ihmisten päällä ja ihailen. Tiedän tarkkaan millaisia koruja minä haluaisin käyttää.
Olisiko sitten lytätyllä itsetunnolla osuutta asiaan? Lytätty itsetunto minulla on, jota kylläkin olen saanut kohennettua.
Naurettavinta on ehkä se, että jo korukauppaan meneminen hävettää. Korukaupoissa on kaikkea ihanaa, mutta jo niihin koskemiseen liittyy häpeää. En käsitä itsekään. :(
ap
Tai jostakin, että sulle on lapsena joko opetettu, että korut ovat feikkiä tai sitten päinvastoin?
Enn kyllä itsekään tajua, miten tekotissit, tekoripset, tekohuulet yms. ovat tätä päivää.
BB.tä seuratessa näke helposti, miten joku Kseniakin on ihan tavis naapurin tyttö, mutta meikeissään toinen ihminen?
Huoh!
Ehkä sinulla ap. on vaan sellainen, että et halua olla mitään muuta kuin olet, et halua kaunistaa itseäsi mitenkään?
En näe siinä mitään pahaa, eikä helyillä kenenkään arvo nouse miksikään, vaan teoilla by the way.
Jos siis korujen jäyttö hävettää. Joku läheinen äiti/isä/mummi/täti on sanonut sulle "mikä hienohelma luulet olevasi" tms.
Mutta jos et ammattiapua halua hakea, niin aloita itsesi siedättäminen pienillä huomaamattomilla koruilla. Ja vaikka just kotona ensin käytät, että totut tunteesseen, että on sormus sormessa tai rannekoru jne.
Monilla häpeää itsestään vaikka ei ehkä aina tajua että se on sitä. Itse En ainakaan uskalla ikinä avata suuta ellen ole varma että "olen oikeassa".
Miksi häpeät? Mitä tunteita tarkemmin korut herättää?