Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

alkoholistiäidin auttaminen!!

Vierailija
20.09.2010 |

Olisko kellään tietoa, onko milläänlailla mahdollista? Tiedän kyllä jo entuudestaan, että pakkohoitoon ei saa, mutta entäs edunvalvonta? Nyt tilanne se että päivärahat menee saman tien kurkusta alas ja loppukuu juopotellaan muiden "armopaloilla". Syöminen on ihan toissijaista, eikä sitä rahaa ruokaan jää. Asuntoakaan ei ole, vaan pyörii ryyppyporukoissa aina sen mukaan missä on viinaa... Ei kai voi olla niin, etten voi tehdä YHTÄÄN mitään? Entäs kaupungin edunvalvojat? Hoitavatko myös käytännönasioita (kuten asunnon hommaaminen) vai myöntävätkö vain niitä ruokaostokortteja? Olis tosi ihana jos jollain olis jotain tietoa tästä.. alkaa olla jo aika ahdistavaa kun tilanne vain pahenee koko ajan.. :(

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
20.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totuus on se, että äitisi on aikuinen ihminen ja hänen pitää itse haluta apua. Tässä maassa kun rinnastetaan elämäntapaintiaanit ja alkoholin vuoksi metsässä asuvat ihan surutta, vaikka toisella on vakaa päätös ja toisella mukana myös sairaus.



Kysy sosiaalitoimesta mitä voidaan tehdä ja anna itsellesi armoa. Sinä et oikeasti voi äitiäsi muuttaa.

Vierailija
2/4 |
20.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikuinen ihminen päättää elämästään, et voi estää häntä tuhoamasta itseään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
20.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitä pahemmaksi se menee.



Olen seurannut vierestä, kuinka avopuoliso alkoholisoitui ja silloin ammattiihmiset sanoivat, että anna olla ja pidä huoli itsestäsi, koska alkoholistia ei voi auttaa. Pahalta tuntui mutta heitin miehen ulos ja unohdin. Ei ole ollut töissä yli 8 vuoteen ja kaiken juo.



Alkoholistin kanssa peli on kylmää ja kovaa.

Vierailija
4/4 |
20.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitääkin soittaa sinne sosiaalitoimistoon ja kysyä sieltä, mitä voivat tehdä. Ymmärrän kyllä tuon "ei alkoholistia voi auttaa" ja "hyysäämällä vain pahentaa tilannetta" ja jos kyseessä olisikin mieheni tai joku muu sukulainen niin LÄHTISIN ja jättäisin hoitamaan itse omat ongelmansa. Mutta kun kyseessä on oma äiti, en vaan voi. Välillä teen päätöksen etten enää soita tai tapaa häntä, mutta heti tämän jälkeen iskee kauheat oman tunnon tuskat ja jossittelu. Tuntuu etten siltikään ole tehnyt tarpeeksi ja jos toinen kuolisi, en voisi antaa sitä itselleni anteeksi. On vain niin kamalaa katsoa, kun "aikuista" ihmistä ei saa hoitoon jos ei itse tahdo mennä vaikka käytökseltään ja ajatuksiltaan on korkeintaan murrosikäisen tasolla. AP

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä kaksi