Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehen onkin niin vaikeaa lähteä jonnekin ajoissa?
18.09.2010 |
Aina kun jonnekin pitäisi lähteä, ei koskaan ole valmiina. Alkaa olemaan tosi ärsyttävää.
Kun esim. yksi päivä sitä tultiin hakemaan. Kerroin puoli tuntia aiemmin milloin kaverit ovat hakemassa. Kun kaverit soittivat ilmoitetusti parkkipaikalta, mies oli yhä kalsarit jalassa ja teepeita päällä juomassa kahvia. Alkoi vasta sitten pukemaan, etsimään avaimiaan ja muita tarvittavia tavaroita. Ihan mahdotonta tehdä noita etukäteen tai ainakaan kaikkia.
Jos ollaan lähdössä jonnekin jonne pitää pukeutua paremmin, aina viime tipassa tuskailee kun kauluspaita on silittämättä tai ei ole puhtaana. Sitten kiukuttelee, kun joku tavara on hukassa. Partaa ei voi ajaa esim. kahta tuntia etukäteen vaan se pitää ajaa viimeisellä mahdollisella hetkellä, jolloin sen vielä voisi ehtiä. Ja sitten valittaa, ettei ole hänen vikansa, jos tulee jotain "yllättävää", kuten juuri se, että paita ei ollutkaan puhtaana (sitä ei voinut siis tarkastaa edellisenä päivänä).
Ärsyttää.
Kommentit (11)
mä tolle miehelle teen? Ei kehtaa aina olla myöhässä ja viitsi hoputtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en mä ole sen äiti jonka pitää jatkuvasti vahtia sen perään ja muistuttaa. Sitäpaitsi se hermostuu, kun käskee tekemään asiat ajoissa, kun siitä se on turhaa ja on silti taas myöhässä. Ja sitten ollaan aina kaikki kiukkuisia, kun jonnekin mennään.
Ja ei se edes tajua, että vika on oma. Sen mielestä on vain huonoa tuuria, että paidasta puuttuikin nappi, avaimet oli hukassa, lapsi kakkasi housuun just lähtiessä tms. Vaikka melkein joka kerta tulee jotain "yllättävää". Ei voi alkaa valmistautumaan sen vertaa aiemmin, ettei tulisi kiire, jos kaikki ei mene ihan kuten suunnitteli. Kun ei kuitenkaan koskaan mene ihan täydellisesti. Eikä se edes oikein hahmota aikaa, olen joskus kysynyt paljonko se arveli aikaa menneen johonkin juttuun mitä teki. Aina menee alakanttiin.
t. ap
oikein usko, että mies tekee tuota ainakaan tietoisesti käyttääkseen valtaa. Teki nimittäin vastaavia juttuja jo ihan seurustelun alkuvaiheessa niin, että minä en ollut niissä mitenkään osallisena. Eli ihan vain itse kärsi tilanteesta eikä ollut edes ketään nalkuttamassa.
t. ap
kyllä se on myös vallankäyttöä - teki sitä varmaan jo lapsuuskodissaan. Odottaa, että toiset häntä odottaa ja auttaa 'lähtemään' muistuttamalla, hakemalla tavaroita jne.
Meillä myös samaa tunnistettavissa kovasti, yleensä sanon yhteisissä lähdöissä lähtöajan puoli tuntia aikaisemmaksi, jotta päästään säällisessä ajassa liikkeelle. Mutta en auta yhtään, jos on muuten myöhässä (lasten kanssa päivähoitoon vienti + töihin lähtö esim. tai lapsen harrastukseen vienti, kavereiden kanssa lähtö tms.) Mielestäni oppii pitämään huolta asioista ja huomioimaan toiset vain jos en tee mitään hänen puolestaan.
Ehkä jotkut nyt paheksuvat mua, mutta mä aloin tekemään niin, että tärkeät jutut, esim lapsen lääkäriajan, juhlat tms ilmoitin miehelleni n 15-30min todellisuutta aikaisemman ajankohdan. En jaksanut hoputtaa koska en ole sen äiti. Mutta tunnen toki mieheni:)
Kerran se hoksasi sitten koko homman ja sitä vähän nauratti ja keskusteltiin asiasta. Sittemmin on alkanut olemaan täsmällisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mulla tuli mitta täyteen ja tein niin että jos oltiin perheellä lähdössä jonnekin jonne oltiin sovittu mennä tiettyyn ainaa ja mies myöhästyi siitä ajasta, niin lähdin kylmästi lapsen kanssa. Mies jäi kotiin. Kun ihan tylysti antaa miehen kantapään kautta oppia, niin kyllä se jossain vaiheessa menee perille.
etenkin jos se kohde, mihin olen menossa, ei kiinnosta. Toki töissä tai vaikka teatterissa olen aina ajallaan. Lääkärin vastaanotolla olen koko 35-vuotisen elämäni aikana myöhästynyt vain yhden kerran alle 5min, yleensähän niihin saa varata ylimääräistä odotteluaikaa helposti tunninkin.
Enpä ole tätä mieltänyt "vallankäytöksi" vaan pikemminkin ajankäytön maksimoinniksi. Enkä toisaalta itsekään pahastu, jos joudun odottamaan toisten takia. Leffaan, oopperaan, teatteriin tms. näytökseen en kehtaisi ryysiä myöhästyneenä, mutta en toisaalta olisi sen onnellisempi, jos pönöttäisin pileti kourassa jonossa kolme varttia ennen esitystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mulla tuli mitta täyteen ja tein niin että jos oltiin perheellä lähdössä jonnekin jonne oltiin sovittu mennä tiettyyn ainaa ja mies myöhästyi siitä ajasta, niin lähdin kylmästi lapsen kanssa. Mies jäi kotiin. Kun ihan tylysti antaa miehen kantapään kautta oppia, niin kyllä se jossain vaiheessa menee perille.
ed
tai sitten hän on maalta kotoisin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ap sama mies...? Omani on kans AINA myöhässä! Ei ole merkitystä onko meno miehelle mukava vai vastenmielinen ja hän on aina myöhästellyt. Ikinä ei päästä lähtemään niin etten olisi hänelle järjettömän kiukkuinen. Raivostuttavaa kun minä myöhästyn töistä tai lapset harrastuksesta miehen takia.
olen valehdellut kelloajan 15 min aikaisemmaksi ja yhden kerran lähdettiin lapsen kanssa kaksin. Sanoin edellisenä päivänä huomenna meidän täytyy lähteä aamulla klo 08, eli sen mukaan toimitaan. Herätin lapsen ja ukon klo 07, me kerettiin syömään puuroa, mutta ukon piti lukea Hesari, käydä suihkussa, miettiä vaatteita. Jossain vaiheessa sanoin 10 min päästä ovi menee kiinni ja silloin me todellakin oltiin ulkona.
Oli kyllä nöyrää poikaa, kun tultiin takas. Hölmöintä tässä oli se että hän oli jatkanut normaalia olotilaa, ilman että huomas meidän poistumisen. Vasta kun kello oli 8.15, eli me oltiin lähdetty vartti sitten, tajus että nyt ollaan myöhässä...ai hitto, ne lähtikin jo.