Lue keskustelun säännöt.
pitääkö yliopistotutkijoiden (siis jatko-opiskelijoiden) miten usein osallistua kv-konfensseihin?
Kommentit (25)
Yliopistotutkijat käyvät varmaan enemmän, mutta on meitä muitakin tutkijoita.. Itse käyn konffisa parisen kertaa vuodessa. Niiden anti jää usein silti aika laihaksi. Sitä pysyy alan tutkimuksesta perillä myös lukemalla paljon ja tietenkin verkottumalla alan tutkijoiden kanssa kotimaassa ja ulkomailla. Omia tutkimumstuloksiakin on paras esitellä journaleissa jos vain saa niitä läpi. Konffilla ei ole niin paljon merkitystä. Joskus toki voivat helpottaa artikkelin saamista lehteen. Kun on vuosia tehnyt näitä hommia, ei se reissaaminenkaan ole enää niin hohdokasta, että motivoisi pelkästään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta esim. projektitutkijoiden nimikkeissähän ei eroa tunneta muutenkaan. Jatko-opiskelijahan kouluttautuu tutkijaksi, hän ei sellainen vielä ole.
mutta muuten kyllä tutkimusryhmäss oli periaate että kaikki käyvät kerran vuodessa jossakin - osa tietty useamminkin
ulkomailla alvariinsa. Tänä vuonna on käynyt parissa konferenssissa Euroopassa ja yhdessä Pohjois-Amerikassa. Mutta hän käy siellä kyllä ihan ilokseen, ei mitenkään pakottamalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä kuinka usein konferensseja on. Lisäksi varmaan omat tulokset vaikuttavat, eli jos on paljon omia uusia tutkimuksia esitettävänä pääsee (tai joutuu) reissaamaan useammin. Ja laitoksen taloudellinen tilannekin vaikuttaa varmasti.
Niin, ja yliopistolla on muitakin tutkijoita kuin väikkärin tekijät... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja yliopistolla on muitakin tutkijoita kuin väikkärin tekijät... :)
ap
Yllättävä paikka kysyä tätä...
Osallistutaan niin paljon kuin päästään. Siis kyse on mahdollisuudesta, ei ikävästä velvollisuudesta. Itse en kylläkään pysty kovin paljon liikkumaan lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävä paikka kysyä tätä...
Osallistutaan niin paljon kuin päästään. Siis kyse on mahdollisuudesta, ei ikävästä velvollisuudesta. Itse en kylläkään pysty kovin paljon liikkumaan lasten takia.
minusta täältä juuri löytyy. Sillä vaan, että miten paljon niihin on pakko osallistua? Meilläkin on lapsia, mutta ei oikein hoitomahdollisuutta (mies on iltatöissä...)
Yllättävä paikka kysyä tätä...
Osallistutaan niin paljon kuin päästään. Siis kyse on mahdollisuudesta, ei ikävästä velvollisuudesta. Itse en kylläkään pysty kovin paljon liikkumaan lasten takia.
minusta täältä juuri löytyy. Sillä vaan, että miten paljon niihin on pakko osallistua? Meilläkin on lapsia, mutta ei oikein hoitomahdollisuutta (mies on iltatöissä...)
miehen lomat...ja miehellä on sellainen työpaikka, että ei noin vaan lomia saa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävä paikka kysyä tätä...
Itse en kylläkään pysty kovin paljon liikkumaan lasten takia.
ai että täältä ei voisi löytyä tietäviä? vai..
minusta täältä juuri löytyy. Sillä vaan, että miten paljon niihin on pakko osallistua? Meilläkin on lapsia, mutta ei oikein hoitomahdollisuutta (mies on iltatöissä...)
Toki löytyy kaikenlaista elämänkokemusta, mutta riippuu varmaan paikasta, miten usein ja millaisia matkoja on. Ajattelin siis että samassa paikassa olevat jatko-opiskelijat voisivat antaa sinulle täsmätietoa. Tai ohjaaja.
Yleisohjeena kai voisi sanoa, että olisi hyvä löytää edes joku potentiaalinen hoitaja, jolle lapset voisi lykätä edes pari kertaa vuodessa pariksi kolmeksi päiväksi. Esim. äiti tai anoppi vierailulle silloin. Jatko-opiskeluun pitää suhtautua kuin työhön, ja on tärkeätä osallistua alan konferensseihin.
ei se mitenkään pakollista ole, mutta varmaan useimmilla aloilla pidetään hyvänä/tapoihin kuuluu että kävisi ainakin muutamassa konferenssissa väitöskirjan teon aikana. Itse tein väikkärini n. 6 vuodessa (sain 1 lapsen tuona aikana) ja kävin neljässä konferenssissa. Ei ollut aina rahaakaan lähteä, vaikka olisi halunnut.
Toisaalta esim. meillä on artikkeliväikkäri, johon tulee 4 artikkelia, joten jos tekee vain väitöstutkimustaan niin ei esiteltäviä tuloksiakaan välttämättä löydy niin moneen konferenssiin jatko-opintojen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eri asia sitten on, että pystyykö tekemään relevanttia ja ajan hermolla olevaa tutkimusta, jos ei niissä ollenkaan käy, tai pystyykö levittämään omia tutkimustuloksiaan, jollei käy. Sitä jää helposti tekemään nollatutkimusta omassa nurkassaan ja siitä ei taas ole hyötyä sen enempää tieteelle tai yliopipstolle kuin sulle itsellesikään.
Moniin konferensseihin ei kyllä jatko-opiskelijoita edes huolita. Paperinesityspaikoista kilpaillaan. Sessioon, johon otetaan 4 paperia, saattaa tulla 400 ehdotusta. No aina ei tietty ole näin, usein enemmistö tarjokkaista voidaan hyväksyä, mutta isoissa maailmankonferensseissa on kova kilpailu - toisaalta taas monet pienet konferenssit menee kutsuttuina eli niihin ei voi ollenkaan itse tarjoutua vaan järjestäjä kutsuu ketä haluaa ja silloin pitää olla järjestäjien hyväksi tuntema jo ennestään eli mainetta ja kunniaa hankittuna. Rahoituksen saaminen niihin on myös yksi haaste, siitäkin kilpaillaan. Niin että moni on sitä mieltä, että konferensseihin päästään, ei jouduta.
Meillä ainakin konferenssimatka on eräänlainen "palkinto" hyvästä työstä. Usein on aikamoinen homma a)ensin tehdä niin hyvä paperi, että se johonkin konferenssiin hyväksytään b) hankkia matkalle rahoitus laitokselta tai jostakin muualta. Aika moni on joutunut maksamaan konferenssimatkailunsa ihan omasta pussistaan (1500 e kuukausituloista...).
Konferenssit kyllä painottuvat meillä prosessin loppupäähän, kun on jo jotain tuloksia esiteltävänä. Ekan kahden vuoden aikana harva vielä mihinkään konferenssiin pääsee, useimmat vasta sitten kun väitös on jo aika lähellä.
Sinänsä kyllä väitöskirjan voi tehdä niinkin, ettei kotimaasta poistu, mutta siltä pohjalta ei kyllä akateemista uraa rakenneta.
jatko-opiskelijat ei saa nimittää itseään tutkijoiksi eikä ainakaan yliopistontutkijoiksi, vaan jatko-opiskelijoiksi tai tohtorikoulutettaviksi. Tutkija on sitten vasta kun on väitellyt.
Olen tehnyt tätä työtä nyt 7,5 vuoden aikana. Lapsia on tänä aikana siunautunut kaksi kappaletta. Tämän talven aikana väittelen.
On tuntunut luontevalta käydä aina jokaisen artikkelin tulokset jossain konferenssissa kertomassa. Ihan suullisia esityksiä ovat olleet, vaikka posterillakin olisi voinut lähteä matkaan. Konferenssit ovat olleet laajuudeltaan skandinaavinen, eurooppalainen, aasialainen ja maailma, joten tavallaan kuulijakuntakin on ollut aina erilainen.
Jatko-opiskelijat maksavat konferenssimatkat omasta pussistaan?
Vierailija kirjoitti:
Jatko-opiskelijat maksavat konferenssimatkat omasta pussistaan?
Jos harrastaa jatko-opiskelua, niin kyllä. Jos on yliopiston palkkaama väitöskirjantekijä, niin ei.
Ja kaikki voivat hakea erilaisia apurahoja konferenssimatkoihin. Ainakin luonnontieteissä niitä kyllä irtoaa.
silloinkaanko ei saa nimittää itseään tutkijaksi? ap