Huudatusunikoulu - aiheutinko traumat?

vähintään 10 kk!!



Eikä sängyn vieressä tassutella eikä hyräillä!!

ja tunsi kätesi.



En pitäisi aivan kohtuuttomana. Sen sijaan hölmöä oli, että kuitenkin otit sitten viereen, nythän huudatit sitten aivan turhaan...

Kokeilin "viisaampien" neuvomana huudatusunikoulua...enkä tee sitä enää ikinä!

Kyseessä puolivuotias, joka nukkunut aina vieressäni. Nyt siirsin omaan sänkyyn ja tassuttelin ja hyräilin sängyn vieressä, vauva huusi hysteerisenä noin puoli tuntia, minä vain määrätietoisesti jatkoin tassuttelua (kuten neuvottiin), kunnes tulin järkiini ja otin viereeni ja siihen hän nukahti. Jääköhän tuollaisesta yhdestä huudatuskerrasta jo traumat?

Pari kertaa olen joutunut huudattamaan ennenkin, kun lapsi ollut autossa turvakaukalossa, enkä ole siis heti saanut syliini...mietin, että jääköhän näistä yksittäisistä kerroista jo pahoja haavoja...

tuli hirveät traumat! Uijjuii!

Nyt piltistä tulee joko kouluampuja tai autokauppias, tai huonosti jos käy niin hän menee Big Brotheriin kiintiöhomoksi/lesboksi.

käsittäisin niin, että vauvalle jää trauma siitä, että hänen hätäänsä ei vastata. olemalla vieressä ja "tassuttelemalla" viestimällä, että olet paikalla eikä hätää ole, on vauvasi tavallaan ymmärtänyt ettei ole yksin ja hylätty.



tämä on vain minun mielipiteeni, eikä ole tähän mitään muuta tukea kuin oma intuitioni.

Saa tulla toki aamuyöllä viereen, mutta ilta alkoi mennä hulinaksi, kun 21-24 heräili puolen tunnin välein tissuttelemaan ja kitisemään. Ei annettu mitään palvelua ja annettiin huutaa. Se taisi auttaa, kun sen jälkeen on nukkuminen ollut paljon parempaa ja korkeintaan kerran älähtää tuolla välillä. Meillä tuo "huudatus" oli sitä, että pidin kädestä kiinni, mutten antanut maitoa ja en ottanut syliin. Vajaan tunnin huusi ja välillä kävin kyllä vessassa. Huuto meni ihan mahdottomaksi jossain vaiheessa, kun hakkasi käsiä ja jalkoja rytmikkäästi ja kirkui. Periksi en antanut. En vaan jaksa sitä, kun kello 21 saadaan lapset uneen ja olisi hetki omaa aikaa, niin sekin alkoi mennä vauvan jatkuvaan hyssyttelyyn.

Sen sijaan huudatusta ei suositella milloinkaan lapselle. Unikouluissa ideana on, että vanhempi rauhoittaa lapsen ja lähtee pois, kun huuto on lakannut. Jo 6 kk lasta voi opettaa lempeästi nukahtamaan omaan sänkyyn. Toisaalta läheisyyttä ei ole koskaan liikaa ja tuon ikäisen on ihan hyvä nukkua vanhempien sängyssä, mikäli vanhempi ei stressaa esim. vauvan päälle kääntymisestä. Luonnollinen ikä saada läheisyyttä, ettei tarvi sitten 30 v vinkua, ettei kukaan välitä.

T:psykologi

ens kerralla vaan loppuun asti :)

meillä tehosi, kun huoneesta lähti pois ja kävi muutaman min välein rauhottamassa. siis jos ei rauhotu siihen kun silittää tai pitää kättä, niin sit syliin. ja niin kauan sylissä et rauhottuu. ja sit sänkyyn ja huoneesta taas pois.



eka yö reilu puoli tuntia, sen jälkeen itekseen nukahtanut. tsemppiä!!

Huudatusunikoulua ei suositella nykyisin lainkaan. Ylipäätään vauvat kypsyvät hyvin eri tahtiin nukahtamaan/nukkumaan itsekseen, usein vasta yhden vuoden jälkeen. Muttä tällöinkään ei huudattamalla, vaan jos lapsi hätääntyy, eikä rauhoitu, hänet otetaan syliin ja rauhoitellaan kunnolla. Jos kaipaat pehmeää linjaa, suosittelen Elisabeth Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille -kirjaa. Siitä saa myös vertaistukea:)



-th

yhdestä kerrasta mitään traumoja tulee. Olit kuitenkin siinä vieressä.



Jos lapsi itkee ja protestoi yksin nukkumista/nukahtamista, niin kannattaako sitä noin pientä (6kk on _tosi_ pieni) vielä moiseen pakottaa..?



Ja jos olet sillä kannalla että omaan sänkyyn vauvan opetatte, niin suosittelisin että jos vauva kovasti itekee, niin syliin rauhoittumaan, ja kun on rauhoittunut, niin sitten takaisin sänkyyn. Ja tätä joutuu luultavastikin toistaa melko monta kertaa... On kuitenkin tehty tutkimuskin aiheesta, että sylissä itkeminen ei nosta vauvan stressitasoa yhtä korkeaksi, kuin itsekseen itkeminen. Eli syliin vaan rauhoittumaan.

että missään muualla kuin länsimaissa vauva ei nuku eri paikassa kuin äiti?

Saa tulla toki aamuyöllä viereen, mutta ilta alkoi mennä hulinaksi, kun 21-24 heräili puolen tunnin välein tissuttelemaan ja kitisemään. Ei annettu mitään palvelua ja annettiin huutaa. Se taisi auttaa, kun sen jälkeen on nukkuminen ollut paljon parempaa ja korkeintaan kerran älähtää tuolla välillä. Meillä tuo "huudatus" oli sitä, että pidin kädestä kiinni, mutten antanut maitoa ja en ottanut syliin. Vajaan tunnin huusi ja välillä kävin kyllä vessassa. Huuto meni ihan mahdottomaksi jossain vaiheessa, kun hakkasi käsiä ja jalkoja rytmikkäästi ja kirkui. Periksi en antanut. En vaan jaksa sitä, kun kello 21 saadaan lapset uneen ja olisi hetki omaa aikaa, niin sekin alkoi mennä vauvan jatkuvaan hyssyttelyyn.

Tuli kyllä tosi paha olo tuosta huudattamisesta, lapsella oli itkiessä niin pettynyt ilme kasvoillaan, kun en nostanut syliin vaikka olin vieressä...kiitos teille rauhoittelusta! Teen nyt niin, että lapsi nukkuu vieressä niin kauan kuin haluaa, ei tuosta niin iso häiriö ole.





T: ap

Huudatusunikoulua ei suositella nykyisin lainkaan. Ylipäätään vauvat kypsyvät hyvin eri tahtiin nukahtamaan/nukkumaan itsekseen, usein vasta yhden vuoden jälkeen. Muttä tällöinkään ei huudattamalla, vaan jos lapsi hätääntyy, eikä rauhoitu, hänet otetaan syliin ja rauhoitellaan kunnolla. Jos kaipaat pehmeää linjaa, suosittelen Elisabeth Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille -kirjaa. Siitä saa myös vertaistukea:)

-th

Aloitin kanssa unikoulun kun tossa kesän aikaan tottui nukkumaan meidän vieressä ja lopulta ei enää nukahtanut ollenkaan ellei ollut vieressä. Eli siis äiti lapsen kanssa nukkumaan kahdeksalta ja siinä pysyit koska jos nousit niin lapsi heräsi. No meidän pienokainen on jo niin iso että kömpi pinnasängystä pois joten ei ole voinut yksikseen jättää. Ostin sitten tuon kirjan "pehmeä matka höyhensaarille" ja olen ollut todella tyytyväinen siihen. Suosittelen lämpimästi!

Tosin 6kk vanha vauva on vielä kovin pieni, meillä jäi siihen aikaan yösyöttö pois mutta nukkui kuitenkin meidän vieressä vielä pitkään. Itse tiedät mikä on perheellesi parasta mutta sinuna harkitsisin vielä tuota unikoulu asiaa. Asia saattaa luonnistua huomattavasti helpommin 10kk iän jälkeen.. Näin siis meillä kävi.

Kokeilin "viisaampien" neuvomana huudatusunikoulua...enkä tee sitä enää ikinä!

Kyseessä puolivuotias, joka nukkunut aina vieressäni. Nyt siirsin omaan sänkyyn ja tassuttelin ja hyräilin sängyn vieressä, vauva huusi hysteerisenä noin puoli tuntia, minä vain määrätietoisesti jatkoin tassuttelua (kuten neuvottiin), kunnes tulin järkiini ja otin viereeni ja siihen hän nukahti. Jääköhän tuollaisesta yhdestä huudatuskerrasta jo traumat?

Pari kertaa olen joutunut huudattamaan ennenkin, kun lapsi ollut autossa turvakaukalossa, enkä ole siis heti saanut syliini...mietin, että jääköhän näistä yksittäisistä kerroista jo pahoja haavoja...

Onneks huudatit vain kerran. Luota äidinvaistoosi.

Ajattele mitä ennen vanhaan neuvottiin: vauvaa ei saanut syöttää kuin neljän tunnin välein!

Mun vauva jonka ei tarvinnut onneks koskaan kärsiä huudatuskouluista ja vastaavista, on nyt tyytyväinen ja rauhallinen ja turvallisuutta saanut koululainen. Ei tarvii kärsiä traumoista.

Saa tulla toki aamuyöllä viereen, mutta ilta alkoi mennä hulinaksi, kun 21-24 heräili puolen tunnin välein tissuttelemaan ja kitisemään. Ei annettu mitään palvelua ja annettiin huutaa. Se taisi auttaa, kun sen jälkeen on nukkuminen ollut paljon parempaa ja korkeintaan kerran älähtää tuolla välillä. Meillä tuo "huudatus" oli sitä, että pidin kädestä kiinni, mutten antanut maitoa ja en ottanut syliin. Vajaan tunnin huusi ja välillä kävin kyllä vessassa. Huuto meni ihan mahdottomaksi jossain vaiheessa, kun hakkasi käsiä ja jalkoja rytmikkäästi ja kirkui. Periksi en antanut. En vaan jaksa sitä, kun kello 21 saadaan lapset uneen ja olisi hetki omaa aikaa, niin sekin alkoi mennä vauvan jatkuvaan hyssyttelyyn.

Annoit huutaa? Et ottanut syliin? Vajaan tunnin huusi! Sehän on pitkä aika vauvalle, et ajatelut kyllä vauvaa sitten yhtään.

Huuto meni mahdottomaksi, hakkasi käsiä ja jalkoja ja kirkui? Et antanut periksi!

Olet kyllä aikamoinen "äiti" ja tämä lainausmerkeissä.

Tässä taas on tehtailtu taas ties mitä. Eli vauva on saanut traumoja kun on joutunut huutamaan tunninkin, älä ihmettel jos hänelle tulee aikuisena jotain psyykkistä oireilua!

Et ymmärrä yhtään siitä mikä on vauvalle tärkeää, se ei ole pelkkä ravinto ja vaatetus.

Tärkeimmät vaiheet ovat ihmisen taipaleella juuri tämä ensimmäinen vuosi jolloin luodaan pohjaa kiintymyssuhteille.

jo ihan sen takia, että pelkään vauvan putoavan meidän sängystä, kun liikkuu jo todella paljon.



Mä en kestäis ikinä tollasta huudattamista. Meillä mennään ihan pehmeillä linjoilla. Köllötän vauvan kanssa meidän sängyssä "kujertelemassa" ja kun näyttää, että uni alkaa tulla, nostan vauvan omaan sänkyyn. Välillä hän nukahtaa vielä rinnalle, ja nostan silloinkin omaan sänkyyn.



Vauva tottui ihan muutamassa päivässä menemään omaan sänkyynsä eikä oikein enää nukahda muualle. Jään makkariin aina niin kauaksi aikaa, että vauva nukahtaa, mutta istun niin ettei hän näe minua. Jos kehdosta alkaa kuulua kitinää, en tee mitään. Mutta heti jos vauva alkaa itkeä kunnolla tai kuulostaa hätääntyneeltä, menen vauvan luokse. Joskus auttaa silittely, joskus pitää ottaa vielä sänkyyn viereen -> rauhoittumisen tai nukahtamisen jälkeen taas omaan sänkyyn. Hyssyttelykertoja on ihan selvästi aina harvemmassa, useimmiten vauva nukahtaa jo sänkyynsä täysin tyytyväisenä. En usko, et millään tuntien kertahuudattamisilla pääsen yhtään parempaan tulokseen, päinvastoin!

Kun elää kuukaudesta toiseen niin, että herää kello 6 aamulla, passaa kahta lasta koko päivän, niin haluan sen oman ajan illalla. Sitä paitsi vauva nukkui tuonne 5kk ikään ihan hyvin heräten 2-3 krt/yössä. Sitten alkoi se iltarumba ja siitä haluttiin eroon. Normaalisti syö edelleen pari kertaa yössä ja se onkin ok. Se ei ole ok, että 21-24 me joudutaan hyssyttämään vauvaa jatkuvasti. Ei edes saunaan päästä välissä vaan sieltäkin saa jompi kumpi juosta paijaamaan. Nyt tilanne on hyvä. Nukkuu illat hyvin ja herää siinä yhdeltä ekalle tankkaukselle ja toisen kerran viiden maissa. Ylös noustaan sitten kuuden jälkeen.:)



t: kaamea nro 6

Minulla on nyt 4 v ja 2 v ja täytyy sanoa, että ainoa asia mitä kadun ja häpeän, on se, että yritin unikoulua esikoiselle. Oma vaisto sanoi, että se ei ole oikein ja minulle tuli paha olo. Onneksi sitten lopetin senkin. Toista lasta en ole millään tuollaisella kiusannut, kun olen luottanut siihen äidivaistooni, ja kuopus vaikuttaa paljon rennommalta ja on joka suhteessa helppohoitoisempi lapsi. Ainoa vinkkini äideille on! Luota vaistoosi, äläkä koskaan pakota lasta itsenäistymään ennen aikojaan! Vauva kuuluu äidin viereen! Toisaalta en kyllä usko että yksittäiset hylkäyskokemukset lasta ja kiintymyssuhdetta tuhoavat. Mutta hyväksi ne eivät ole lapsen ja äidin suhteelle!