ADHD lapseni sanoi tämä aamuna näin

Kyllä vaikeammankin vamman omistavalle lapselle voi käyttäytyä avoimesti kohdellen niin rakkaudella, ettei lapsi (ikä) TUNNE olevansa erilainen. Mitä vanhemmat pitää normaalina, siihen kasvaa lapsikin ja tilannehan on aina NORMAALI, silloin, kun muutosta ei voi tehdä.

Toisaalta ei koskaan voi etukäteen tietää, mikä kehitys on edessä. Usein pahinta tällaiselle lapselle on "läheiset" ihmiset katseillaan. HYI! Fyysinen terveys on myös tärkeä; terve sielu terveessä ruumiissa.



K o k e m u k s e s t a ylläolevan tiedän ja muistan myös ajan, jolloin kansakoulusta sai lopputodistuksen vaikka sitten mutkien ja luokallejäämisten kautta, lapsi kuin lapsi. Jos jostakin tunsi erilaisuutta, niin siitä, että 50-luvulla alkoi joillakin olla parempia vaatteita ja joku kulki koulun alusta loppuun sisarustensa vanhoissa. Ja jokainen siirtyi normaaliin työelämään diagnosoimatta. Ei kukaan kysellyt mites se koulu sujui; olitko suu kiinni vai suuna päänä. Olis tuolloin äidit saaneet kiikuttaa joka päivä jotakin 10 lapsestaan psykiatrilla. Jos olisi heitä ollut ja meininki kuin nyt. Ja normaalia perhe-elämää ovat eläneet ja lapsensa kasvattaneet aina siihen saakka, kun kasvatusvastuu siirrettiin kokonaan vauvasta alkaen yhteiskunnalle.



Todellinen syntymävammaisuus taas on aina ollut heti nähtävissä ja normaalikoulut jää käymättä. On hyvä, että tällaisten lasten erityiskoulutusta alettiin voimakkaasti kehittmään 60-luvulla ja näin vanhemmat eivät jääneet yksin lapsensa kanssa. Edistys on ollut valtavaa.



Toinen juttu on 70-luvulla alkanut oravanpyöräaika. Jos lastenpsykiatreja on uskominen, suurin osa sairauksista on seurausta äidinrakkauden ja -maidon boigotoinnista jälkeläisilleen sekä tuon sijaan iltaisin väsyneiden ja päivän työssään "hermonsa menettäneiden" vanhempien kohtaaminen. Kun sitten ei jakseta, kiikutetaan lasta lääkäriltä toiselle usein myös allergioiden ja tulehduksien vuoksi. Kierre on valmis; vanhempien on töissään pärjättävä ja pinna kiristyy ja lapsen henkinen kantti ei kestä. Yleiskunto on lähes pysyvästi jo usein pilattu antibioottikuureilla. On selvä asia, että lapsen suoliston toiminta menee sekaisin ja joka aikuinen sen on kokenut, tietää itsekin mitä "dysfasioita" siitä seuraa.

Lääkärillä sitten vain diagnoosi adha, dysfasia tai joku asper. HUH.







LUE RAFY Ravinto- ja fytoterapeutit ry. Myös eilen oli netissä jonkun lehden otsikoissa taas uusin tutkimus antibioottikuurien vaaroista!

että sinä olet ihan tavallinen ja minä rakastan sinua.

ADHD-vanhempi ei välttämättä kykene olemaan johdonmukainen kasvattaja, ja toisaalta osalle hänen lapsistaan periytyy taipumus saada ADHD.

En tosiaan tiedä mitä olisin sanonut. Varmasti olisin joutunut kyyneleitä peittelemään. Tietysti olisin halannut ja kertonut hänen olevan juuri oikea ja paras lapsi minulle. Mutta kyllähän lapsi tietää ettei ole kuin muut.

Enkö voisi olla ihan tavallinen lapsi? Haluaisin olla ihan tavallinen lapsi edes yhden päivän.

Mitä olisit vastannut?

Kysy mitä olet lapsellesi uskotellut, että hän ymmärtää huolestua ja kysyä tuollaista. Järkyttävää.

Vaikka sinulla olisi "asiantuntijan" lausunto jostakin adhdstä ei se tarkoita, että lapsen TÄYTYY lapsena kasvaa tällaisen muistutuksessa. Sitäpaitsi ota selvää elämästä ja elämänmenosta; joku niitä asiantuntijoitakin opettaa omalla LUULOLLAAN. Äidin odotusajan herkkyydestä ja sen vaikutuksesta tulevaan lapseen sensijaan VAIETAAN Valtaosa äideistä joutuu edelleenkin työskentelemään olosuhteissa, jota entisajan naisten maalaisjärki ei missään tapauksessa olisi hyväksynyt. Rauha on kadonnut, silloinkin kun sitä eniten kaipaisai, miten voi odottaa, että lapsi on syntyessään terve? MUTTA paljon voi korjata syntymän jälkeen RYÖSTÄMÄLLÄ vauva-ajalle RAUHAN ja imettämällä 3 vuotta. Kokemuksien kautta kirjoitan.

Ja olenkin sanonut omalle Adhd lapselleni, että sinussa on muita sellaisia kykyjä, joita toisilla ei välttämättä ole, esim. olet keskustelutaitoinen.

Ja olenkin sanonut omalle Adhd lapselleni, että sinussa on muita sellaisia kykyjä, joita toisilla ei välttämättä ole, esim. olet keskustelutaitoinen.

voikaan olla mikään "tavallinen" tavis, koska on jo syntymästään asti ollut koko maailman erityisin, ihmeellisin ja rakkain lapsi, minkä olen tavannut.

Ehkä, että äitisi ei nyt onnistunut kasvatuksessa ja susta tuli villi ja rajaton lapsi.

Meidän naapurissa asuu adhd-tapaus ja tällä lapsella ei ole rajoja yhtään.

Saa tehdä ja riehua niin paljon kuin jaksaa.

Äitinsä vain pistää kaiken adhd:n piikkiin.

Pikkasen on kasvatus hakoteillä monella adhd:n vanhemmilla.

Oletko sinä korostanut asiaa hänelle?

Se on vain luonteenpiirre, niinkuin siniset silmät tai vaalea tukka.



Kerro se lapsellesi.

Jokaisessa on hyviä piirteitä, korosta niitä!

Mistä edes saanut tuollaista päähänsä? Eihän adhd ole välttämättä edes kovin voimakas, ts. jää usein jopa diagnosoimatta.

Millä tavalla ihminen, joka kommentoi tällaisia itse voi edes kasvattaa lapsensa.. Tällainen kommentti ei ole edes pelkkää empatian puutetta, vaan suoranaista tyhmyyttä. Olisin sinuna rehellisesti hyvin hyvin huolissani omasta kasvatuksesta. Suosittelen myös keskustelemaan näistä ahdistuksista jonkun ammatti-ihmisen kanssa.

Ehkä, että äitisi ei nyt onnistunut kasvatuksessa ja susta tuli villi ja rajaton lapsi.

Meidän naapurissa asuu adhd-tapaus ja tällä lapsella ei ole rajoja yhtään.

Saa tehdä ja riehua niin paljon kuin jaksaa.

Äitinsä vain pistää kaiken adhd:n piikkiin.

Pikkasen on kasvatus hakoteillä monella adhd:n vanhemmilla.

Oletko sinä korostanut asiaa hänelle?

Se on vain luonteenpiirre, niinkuin siniset silmät tai vaalea tukka.

Kerro se lapsellesi.

Jokaisessa on hyviä piirteitä, korosta niitä!

etteivät he huomaa olevansa erilaisia? Ihan vaan tiedoksi että lapsi ymmärtää jo varhain ettei hän ole samanlainen kuin muut ikäisensä (siis jos on todettu joku dysfasia, adhd tms.)

Noita kasvatukseen liittyvtä paskapuheita ei kannata edes lukea, jonkun teinipellen kirjoituksia mitkä eivät tähän ketjuun kuulu.

lapsi silmiinpistävän erilainen. Olen jotenkin ajatellut, että ovat 'vähän vilkkaampia' ja että se ei muuten näy kuin ehkä jos on koulussa jossain erityisryhmässä tms... siis lapselle itsellekään. Mutta ilmeisesti olen väärässä.

Jenkeissähän sitä ylidiagnosoidaan, mikä myös saa minut monesti miettimään, että missä menee normaalin vilkkauden ja adhd:n raja.

Oletko sinä korostanut asiaa hänelle?

Se on vain luonteenpiirre, niinkuin siniset silmät tai vaalea tukka.

Kerro se lapsellesi.

Jokaisessa on hyviä piirteitä, korosta niitä!

etteivät he huomaa olevansa erilaisia? Ihan vaan tiedoksi että lapsi ymmärtää jo varhain ettei hän ole samanlainen kuin muut ikäisensä (siis jos on todettu joku dysfasia, adhd tms.)

Noita kasvatukseen liittyvtä paskapuheita ei kannata edes lukea, jonkun teinipellen kirjoituksia mitkä eivät tähän ketjuun kuulu.

lapsi silmiinpistävän erilainen. Olen jotenkin ajatellut, että ovat 'vähän vilkkaampia' ja että se ei muuten näy kuin ehkä jos on koulussa jossain erityisryhmässä tms... siis lapselle itsellekään. Mutta ilmeisesti olen väärässä.

Jenkeissähän sitä ylidiagnosoidaan, mikä myös saa minut monesti miettimään, että missä menee normaalin vilkkauden ja adhd:n raja.

Oletko sinä korostanut asiaa hänelle?

Se on vain luonteenpiirre, niinkuin siniset silmät tai vaalea tukka.

Kerro se lapsellesi.

Jokaisessa on hyviä piirteitä, korosta niitä!

etteivät he huomaa olevansa erilaisia? Ihan vaan tiedoksi että lapsi ymmärtää jo varhain ettei hän ole samanlainen kuin muut ikäisensä (siis jos on todettu joku dysfasia, adhd tms.)

Noita kasvatukseen liittyvtä paskapuheita ei kannata edes lukea, jonkun teinipellen kirjoituksia mitkä eivät tähän ketjuun kuulu.

ei pelkästään "vähän vilkkaampi" mutta en ihmettele että sinä olet siinä luulossa koska niinhän monen av-mamman kirjoituksesta vois päätellä. hyvä esimerkki tuo idiootti joka höpötti epäonnistuneesta kasvatuksesta.

Jos kirjoittaisin tähän meidän arjesta voisin vannoa että tuntisit suurta kiitollisuutta siitä että sinulla on terve lapsi etkä todellakaan olisi kateellinen vammaistuesta minkä saamme. Niin kuin (uskomatonta mutta totta) suurin osa täällä on.

Ehkä ennemmin halusin jotenkin ajatella, onhan se surullista, että lapsi itse lisäksi kokee olevansa erilainen.

lapsi silmiinpistävän erilainen. Olen jotenkin ajatellut, että ovat 'vähän vilkkaampia' ja että se ei muuten näy kuin ehkä jos on koulussa jossain erityisryhmässä tms... siis lapselle itsellekään. Mutta ilmeisesti olen väärässä.

Jenkeissähän sitä ylidiagnosoidaan, mikä myös saa minut monesti miettimään, että missä menee normaalin vilkkauden ja adhd:n raja.

Oletko sinä korostanut asiaa hänelle?

Se on vain luonteenpiirre, niinkuin siniset silmät tai vaalea tukka.

Kerro se lapsellesi.

Jokaisessa on hyviä piirteitä, korosta niitä!

etteivät he huomaa olevansa erilaisia? Ihan vaan tiedoksi että lapsi ymmärtää jo varhain ettei hän ole samanlainen kuin muut ikäisensä (siis jos on todettu joku dysfasia, adhd tms.)

Noita kasvatukseen liittyvtä paskapuheita ei kannata edes lukea, jonkun teinipellen kirjoituksia mitkä eivät tähän ketjuun kuulu.

ei pelkästään "vähän vilkkaampi" mutta en ihmettele että sinä olet siinä luulossa koska niinhän monen av-mamman kirjoituksesta vois päätellä. hyvä esimerkki tuo idiootti joka höpötti epäonnistuneesta kasvatuksesta.

Jos kirjoittaisin tähän meidän arjesta voisin vannoa että tuntisit suurta kiitollisuutta siitä että sinulla on terve lapsi etkä todellakaan olisi kateellinen vammaistuesta minkä saamme. Niin kuin (uskomatonta mutta totta) suurin osa täällä on.

lapsi silmiinpistävän erilainen. Olen jotenkin ajatellut, että ovat 'vähän vilkkaampia' ja että se ei muuten näy kuin ehkä jos on koulussa jossain erityisryhmässä tms... siis lapselle itsellekään. Mutta ilmeisesti olen väärässä.

Jenkeissähän sitä ylidiagnosoidaan, mikä myös saa minut monesti miettimään, että missä menee normaalin vilkkauden ja adhd:n raja.

Oletko sinä korostanut asiaa hänelle?

Se on vain luonteenpiirre, niinkuin siniset silmät tai vaalea tukka.

Kerro se lapsellesi.

Jokaisessa on hyviä piirteitä, korosta niitä!

etteivät he huomaa olevansa erilaisia? Ihan vaan tiedoksi että lapsi ymmärtää jo varhain ettei hän ole samanlainen kuin muut ikäisensä (siis jos on todettu joku dysfasia, adhd tms.)

Noita kasvatukseen liittyvtä paskapuheita ei kannata edes lukea, jonkun teinipellen kirjoituksia mitkä eivät tähän ketjuun kuulu.

kyllähän se lapsi sen tietää ilman, että kukaan korostaa. vieläpä enemmän tässä tapauksessa, missä sitä hoidetaan lääkityksellä. hyvin ap vastasit ja muillakin tullut ihania ehdotuksia :)

hänen olevan tavallinen lapsi kun hän itsekin jo tajuaa ettei ole tavallinen.



Sanoisin tuossa tilanteessa ettei me voida päättää minkälaisina tänne synnytään. Joillakin on hörökorvat, toisilla kihara tukka, joku on vilkas ja toinen hiljainen yms. Ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkaus.



Lisäksi korostanut sitä että erilaisuuden kanssa on opittava elämään kun ei muutakaan voida.



Olisin tuonut esille että rakastan lasta olipa hän millainen tahansa.

hänen olevan tavallinen lapsi kun hän itsekin jo tajuaa ettei ole tavallinen.



Sanoisin tuossa tilanteessa ettei me voida päättää minkälaisina tänne synnytään. Joillakin on hörökorvat, toisilla kihara tukka, joku on vilkas ja toinen hiljainen yms. Ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkaus.



Lisäksi korostanut sitä että erilaisuuden kanssa on opittava elämään kun ei muutakaan voida.



Olisin tuonut esille että rakastan lasta olipa hän millainen tahansa.

on saanut kasvaa ilman rajoja kun vanhemmilla ei ole kykyä kasvattaa. Ymmärrän toki että osalla on oikeasti aivoissa poikkeama muttei suinkaan kaikilla joilla tuo paljon puhuttu diagnoosi on.

Mistäkö tiedän, tunnen kaksi perhettä joissa lapset elää kuin pellossa ja kas heillä on ADHD

Ehkä, että äitisi ei nyt onnistunut kasvatuksessa ja susta tuli villi ja rajaton lapsi.

Meidän naapurissa asuu adhd-tapaus ja tällä lapsella ei ole rajoja yhtään.

Saa tehdä ja riehua niin paljon kuin jaksaa.

Äitinsä vain pistää kaiken adhd:n piikkiin.

Pikkasen on kasvatus hakoteillä monella adhd:n vanhemmilla.